Sijainen tajusi tilanteen heti. Teamsissä ollut lastentarhanopettaja ja nukkumahuoneessa oleva sijainen, eivät riittäneet kolmanneksi persoonaksi vahtimaan lapsia kokouksen ajaksi. Kokous oli tullut yhtäkkiä, mutta siitä huolimatta, tilanne olisi voiitu suunnitella toisin..Suunnittelu olisi kuulunut esimiehille. Vaikkakin oli laskettu lapsien olevan sen verran vähän, että ne riittävät kahdelle työntekijälle.
Välipalan jälkeen lapset hoitajineen lähtivät ulos ja jonkin ajan kuluttua lastentarhanopettaja käveli sijaisen luokse haastattelemaan häntä. Kysyi mihin.aikaan lapset pääsivät nukkumahuoneesta, arvioidakseen, kuinka kauan lapset olivat ehtineet olla ulkona. Eivät siis kauaa, ehkä 6-10 minuuttia. Haastatellessaan, hän totesi sijaiselle, ettei lapsia olisi saanut jättää, johon sijainen vastasi, "että nukkarissa täytyy olla aina yhden aikuisen, ja varsinkin silloin jos ryhmässä on erityislapsi." Sijainen oli sitä mieltä, että työvuorosuunnittelussa on tapahtunut virhe. Lastentarhanopettaja lähti soittamaan esimiehelle ja sijainen jäi ulos toisen lastenhoitajan kanssa. Lastenhoitaja aikoi kysyä jotain, mutta sijainen kysyi, saako hän kysyä tässä kohtaa jotakin? Lastenhoitaja vastasi myöntävästi. Sijainen jatkoi, miten ihmeessä vaikuttaa siltä, että lasten ulkona olo , syyttävä sormi osoittaa sijaista ? Ymmärrän toki lastentarhan opettajan pelästyksern, mutta tiimi ei toimi näin. Lastenhoitaja vastasi, ettei sijaista ole ohjeistettu ja totesi, ettei nukkumahuoneesta saa poistua, jos huoneeseen jää "valvottava" lapsi. Sijainen sanoi myös soittavansa esimiehelle, koska oli ollut samassa työvuorossa ja tuovansa oman näkemyksensä esille. Lastenhoitaja oli samaa mieltä hänen kanssaan. Viisas esimies kyllä ymmärtää kuunnella kaikkia työvuorossa olleita. Viisas ja kokenut esimies myös ymmärtää, missä kohtaa missä ja miksi virhe pääsi syntymään.
Lastentarhanopettaja tuli ulos soitettuaan esimiehelle ja antoi sijaiselle puhelimen. Esimies oli rivien välistä edelleen sitä mieltä, että tilanne olitapahtunut sijaisen takia. Sitten esimies esitti epäsuoran kysymyksen : "Siis sinä et päästänyt lapsia kotileikkiin nukkumahuoneesta ?" Johon sijainen vastasi "En todellakaann, lapset menevät aina pöytähommiin nukkarista päästyään, kun toiset lapset nukkuvat".
Tässä siis oli avain ja villakoiran ydin koko tapahtumaan. Lastentarhanopettaja joko oli päästänyt itse lapset kotileikkitilaan tai lapset olivat siirtyneet itse pöytähommista kotileikkitilaan, ja siellä oleva ovi oli houlutellut lähtemään ulos., sillä aikaa kun lastentarhanopettaja oli teamsissa. Sijainen oli nukkumahuoneessa, niinkuin pitikin, sillä muuta ohjeistusta tai vastuun siirtoa ei ollut tapahtunut nukkumahuoneessa olevan valvottavan lapsen suhteen.
Ja lopuksi, tiimissä kuljetaan koko työpäivä, nämä kaksi rivityöntekijää tekivät vain työnsä,.yhtä ihmistä ei kentällä olevasta tapahtumasta pidä syyttää - tapahtumaketju lähti liikkeelle työnjohdosta. Kun koko tiimillä ei ollut infoa päivän kulusta, ei tiimiläiset voineet suunnitella ja turvata täysin lasten turvallisuutta.
Mihin heräilevät lapset oli siis tarkoitus siijoittaa palaverin ajaksi ? Omitusta, , että jokainen haluaisi pestä sillä hetkellä kätensä tilanteesta, jossa pitäisi nimenomaan puhaltaa yhteen hiileen ja kertoa vain se oma osuutensa asiaan. Jos on tehnyt virheen, niin myöntää sen,, mutta ei sellaista mitä ei todellakaan ole tehnyt.