Ravintola

Päätimme lähteä ystävättäreni kanssa  viettämään juhlapäivää  hieman kauemmaksi.  Ajoimme auton parkkin,  kiertelimme  putiikkeja pitkin päivää ja lopuksi piipahdimme paikkaan jossa olisi hyvää ruokaa. 

Holvikaren alla pysähdyimme, jossa nuori mies alkoi tarjota  menuutaan.  Koko lehmän kokoinen ruokalista kuulosti korvaan hienolta.  Emne kyllä ymmärtäneet mitään listasta,, mutta oli sen verran nälkä, että käynti toiletin kautta auttoi meitä jäämään  paikkaanne  syömään. 

 Tarjoilija lähti edellämme kuin hirvi ja me istuuduimme ensinmäiseen sopivan näköiseen pöytään odottamaan.  Tarjoilija tuli hetken päästä luoksemme ja sanoi : "ai, siihen jäitte, menköön nyt tämän kerran".  Vilkasimme  ihmeissämme toisiimme. Tarjoilijan ilmeisemmin olisi pitänyt tuoda ilmi, että ravintolasssnne on pöytiin ohjaus.

 Hän kysyi juomapuolta, vastasin että vettä ja tarjoilija singahti liikkeelle. Kysymättä ystävättäreltäni, mitä hän ottaisi ruokajuomaksi.  

Tarjoilija palasi veden kanssa, kaatamatta vettä laseihimme. Ystävättäreni tuumasi hänelle, "niin, mä ottaisin siiderin.  "

Naistarjoilija tuli luoksemme, nosti sen lehmänkokoisen menulistan pöytämme päälle ja alkoi luettelemaan samaa hienoutta kuin työparinsa  ennen toiletreissuamme. 

Kysyin, oletteko te alotteleva ravintola, jolloin tyttö vastasi , että ei .  Kysyin, eikö teillä ole ruokalistaa ?

Ruoka tuotiin pöytään ja katsoin lautaselleni.  Kysyin varovasti. "Tuota, missä ne on ne perunat ?"  Ja tyttö,joka tarjoili ruoat, vastasi : se on siinä kalan alla." "Perunapyre" Nostin vallan lautasta, oisivatko perunat siellä. Eivät olleet.  Kämmenen kokoinen pyöreäksi muotoiltu kala maistui kyllä hyvälle, mutta nyt täytyy sanoa, että hinta oli  suurempi kuin kala. Kallis kilohinta siis. 

(Whitefish & Potato )

Pihvistä puuttui maku, ja osa pihvistä oli  sitkeetä.  Siinä syödessämme, viereiseen pöytään tuli yksinäinen nainen, joka poislähtiessämme  kertoi ilokseen seuranneen meidän touhuja. Hän oli tullut vallan hyvälle päälle meitä seuratessaan.

Naistarjoilija meni naisen taakse, otti viinipullon, avasi korkin, haistoi , irvisti, antoi toisen tarjoilijan haistaa, irvistys jälleen ja korkki kiinni. Pullo lähti  , toivottavasti ei asiakkaalle. 

Hetken päästä naistarjoilija tuli samaan paikkaan, nappasi pullon hylkystä ja huikkasi miestarjoilijalle" Tässä ei oo päiväystä, mutta käykö ? Miestarjoilija huikkas takaisin, "joo.".

Huikkasin ohikulkevalle tarjoilijalle, jotta toisiko tämä laskun ja hammastikkuja.  Tarjoilija vastasi että "joo, tuodaan".

Tarjoilija käveli tiskin päähän läräämään maksupäätettä ja naistarjoilija  kysyi kuuluvasti " kumpi otti kalan, jolloin huikkasin, että minä.   

Ajattelin, että jos hienon ravintolanne  käyöskoodi on tälläinen, voin.siis huikata kun irkkubupissa takaisin vastauksen.  

Tyttö toi kuitit pöytään ja lähti mennemään. Jäimme  huvittuneena katsomaan toisiimme ja kysyimme toisiltamme "onko tämä piilokamera ?"  Nainen sekä tuttavapariskuntamme seurasi  tapahtumaa.   Ehkä joku olisi voinut poistua kaikessa rauhassa  ravintolastanne kuitti kukkarossa, mutta  me emme tehneet niin.    Päivän kulusta kun olisi muutenkin saanut hyvän youtubevideon. Jäimme siis huvittuneina  seuraamaan mitä seuraavaksi tapahtuisi.  Naistarjoilija kulki edestakaisin, hymyili kun hänelle hymyiltiin. Hetken päästä kysyin , saisinko kysyä häneltä jotakin. Kyllä vastasi hän Vastasin,  "pyysimme  laskun ja saimme ne, mutta saammeko me maksaa ne ?  Ja katsoin  tarjoilijatarta.  Hän hetken katsoi takaisin ja tajusi. Hän haki maksupäätteen ja maksoimme lounaamme.  Tämän jälkeen hän sanoi lähtiessään metsästävänsä niitä hammastikkuja .

 Toivotamme hyvät jatkot ja poistuimme hieno hienosta ravintolasta ..

Murusen jouluostokset

Sunnuntai päivä alkoi sillä , että sovitusti lähdimme avustettavani kanssa jouluostoksille . Jouluostosten jälkeen olimme ajatelleet käydä vielä kauneimmissa   joululauluissa.  Luonnollisesti pidän huolta .myös päivän rytmistä, mikä tarkoittaa, että syömme ja juomme päivän aikana ihan niin kuin normaalisti huolehditaan päivän rytmistä.  Päivä oli mukava ja aika meni siivillä. Puoli kuuden aikaan olimme takaisin siellä mistä oltiin lähdettykkin alun perin liikkeelle. Kiva päivä takana. Vastaanotto aulassa oli kummallinen. Aloimme esittelemään ostoksia, mutta emme päässeet kovinkaan pitkälle, sillä illan hoitaja  tokaisee takaisin : " Taas kello!  Kysyin ihmeissäni," taas" ? Hoitaja jatkaa:    Muru,  sullahan on kymmeniä kelloja! Katson ihmeissäni ja kysyn Muru?  Mutta Muru ei vastaa.  Hoitaja jatkaa:  "Sehän ostattaa mitä sattuu. (Murun, avustettavani aikana)Jatkan vaihtaen puheenaihetta iloisesti, "Mutta, me ollaan syöty ja juotu kuin pienet porsaat," johon saan vastauksen: "Sen minä kyllä uskon".  Katson mielessäni niin sanotusti "monttu auki " hoitajaa.  Mietin, mikä hänellä on,  mikä hänen mieltänsä painaa. Muru  alkaa riisumaan takkiansa ja hoitaja kysyy, mihin olet menossa , saaden vastauksen Murulta että hän on menossa syömään. Hoitaja vastaa, ettei ole ruokaa, kun ei hän tiennyt että ruokaa olisi pitänyt säästää, itse asiassa hän ei ollut perillä koko reissusta. Ja sitten hän alkaa  selittämään minulle kalasopan kiertokulkua kuinka se päätyy asukkaan eteen. Minua sen verran jo koko kohtaaminen harmittaa ja totean, että "no enpä ole yhtään yllättynyt. Kun teillä ei tuo info kulje. Olen sanonut tästä esimiehellennekin. Enkä ole ainut joka teille tästä on sanonut."  (Ja jatkan, sillä en hyväksy hänen sen hetkistä käyttäytymistään) "Mitä te puhutte rapsalla, ette mitään. Kai teillä jotakin on, leipää ja jugurttia."  Hoitaja toteaa, ettei voi jugurttia antaa, sillä siinä on sokeria ja että paino nousee. Hän vetosi lisäksi jalkapallon pelaamiseen ja niin edelleen.  Maskin takaa tuumaan , voi hyvää päivää ja ääneen sanon jotta äläpä nyt, nythän on joulu ja pääasia on että jotakin syömistä  on, kun kello on jo paljon. Hoitaja jää tivaamaan että onko Murulla nälkä.  Nälkä tai ei, hän siis hoitaja ei ajatellut selvästikään alkuperäisasetelmaa vaan pysyi omassa ajatuksessaan. Selitin hänelle, että olemme syöneet 12 aikaan ja joimme kahvit 14. Klo 16 alkoi kauneimmat joululaulut. Emme mitenkään enää iltaruokaa syö siinä kohtaa kun tunnin laulelon jälkeen taksi tulee hakemaan. Ja koko ajan mietiin, mikä tällä hoitajalla on, mikä siellä on taustalla että hän ottaa meidät tällä tavoin vastaan.  Mietiin kelloasiaa ja kännykän kotelon hakua. Kännykän kotelo tosiaan. Löysimme sen tilauksen kautta.Ja koska  tilaus tarkoitti sitä, että kotelo täytyisi hakea R-kioskilta, olin jo asioiden edellä, niinkuin avustajan täytyy olla ja näin etukäteen liukkaat tai huonosti auratut  tiet.  En haluaisi kuulla, että Muruinen on kaatunut hakiessaan  koteloa R-ltä.  Mutta hoitajan alkaa puhumaan  Murulle, että tämä osaa hakea sen itsekkin kun paljon tekee asioita yksin, kuuntelematta perustelujani.  Kohtaaminen kuitenkin päättyy siihen, että jotakin jääkaapista löytyy.

 Lähtiessäni ulos ovesta, olen harmissani.  Ehdin jo sanomaan ääneen Murulle  sanan kateus, kun en saa kiinni tilanteesta.  Mielestäni kohtaamisen olisi kuulunut mennä niin, että joululahjoja ja tyytyväisiä kasvoja katsellessa olisi ollut paljon mukavampi  ihastella joululahjoja, ja tuumata että eiköhän kaapista jotakin löydy ja kertoa myös, ettei koko ostospäivää ole merkitty kalenteriin. Paljon olisi jäänyt turhaa pois tästä keskustelusta.

Puhelinkeskustelu

Puhelin soi kesken ajatuksien, vastaan ja luurin toisessa päässä on illan hoitaja. Hän on harmissaan yhdestä lauseesta, siitä että olen sanonut häntä kateelliseksi. Hän jatkaa, oliko hän ollut tilanteessa jotenkin töykeä?  Vastaan hänelle, että olihan se kohtaaminen jotenkin kummallinen.  Hän myöntää, etten voinut tietää kymmenistä kelloista. Johon tarjoan ratkaisua , että voisinkin seuraavalla kerralla näyttää ostoslistaa heille, ennenkuin ostamme sen "viidennen polkupyörän"  Hänen mielestä se oli  hyvä idea.  Toisaalta , vastaan hänelle, että mitä sitten, jos asukas tulee onnellisena kotiin roskapöntön kanssa. Ne ovat hänen rahojaan, ei meidän. Hoitaja toteaa, että ymmärrätkö, että edunvalvoja seuraa rahankulkua. Vastasin hänelle, todellakin, olenhan itsekkin edunvalvoja. Sitten keskustelumme siirtyy päivänselviin asioihin, mihin kaikkeen elämiseen   asukkaalla kuluu pakollista rahaa.  Hoitaja vielä puolestaan  toteaa, että kaikilla ei ole käyttää suuria summia. Näinhän tuo on, mutta  tiesin että Murullani on oikeus ostaa nuo tavarat, mitä hän halusi.

  Hoitaja ottaa puheeksi Murun  rahojen laskun illan aikana. Niissä oli jotakin hubaa. Olen hiljaa ja odotan jatkoa. Sitten hän jatkaa, "mutta Muru kertoikin että olit maksanut kahdet kahvit." Kyllä, niin maksoin  vastasin, sillä meillä on yhteistyö ja avunanto sopimus.

Itsekseni tuumaan, miten minun ostamat kahvit kuuluvat tai näkyvät  Murun kukkaroon, ei mitenkään, ostin ne ihan itse omasta kukkarostani ja se ei mitenkään silloin näy Murun kukkarossa. Mietiin, mitä hän ajaa takaa ? Tulee tunne, että "huba" olisikin minun aiheuttama. (Ja huomaan, että tämä sama tilanne toistuu, he eivät ole ihan perillä itsekkään asukkaan  rahatilanteesta)

Niin ei kuitenkaan ollut, tiesin. Tajusin saman tien että "huba" tulee siitä, että Muru maksoi  osan kortilla. En sanonut tätä hoitajalle, vaan halusin tietää mikä hänen perimmäinen syy oli  häiriintyä siitä, että maksoin kahvit.  Selitys pian tulikin. Hoitaja kertoo, että heidän toinen avustaja maksaa itse ruokansa. Vastasin, että meillä on niin pitkiä reissuja, että  meillä on tälläinen sopimus. Hoitaja puhuu myös omatoimisuudesta. Esimerkkinä jääkiekkopeli.  Olisin halunnut kysyä hoitajalta, montako kertaa tämä on ollut kyseisen asukkaan kanssa jääkiekkopelissä.  Muru käy yksin pelissä, mutta kun hän käy avustajan kanssa, hän silloin ostaa istumapaikat  , sillä onhan peliä mukavempi katsoa varsinkin pitkää peliä  istualleen.  Yksin peliin kulkiessaan, hän ostaa seisomapaikan. Miksi hän tekee näin ? Siksi, että yksin peliin lähtiessään, hänellä on suunnitus ja hahmotusvaikeukeuksia.  On paljon helpompi silloin ostaa seisomapaikan lippu.  Avustajan mukana ollessa on turvallisempi kulkea kapeissa portaissa ja ihmispaljoudessa. Avustaja suunnistaa suoraan oikealle porrastasnteelle ja turvaa, ettei hän pääse putoamaan portaissa.  

Ennen puhelun päättymistä, väläytän jugurttijuttua, johon saan vastauksen, että sehän oli vain läppää. "Muru kyllä ymmärtää sen. " Rehellisesti sanottuna, aika pitkä läppä.

 Puhelu päättyy kuitenkin hyvin. Lopussa tulee pahoittelut kummaltakin osapuolelta ja  selitys kaikkeen turhaan puhumiseen. Päivän reissua ei oltu merkitty kalenteriin. Niinpä ehdotin fläppitaulua. Sieltä näkyisi myös sijaisille, mikä on päivän menyy. 

Jos saan  vielä tähän lisätä vapaita ajatuksia, heittäen  ilmaan, 

Entä jos Murun mieltymys kelloihin juontaa edellisestä elämästä, ehkä hän on ollut ajankäätäjä  tai kelloseppä?

Hänen ja muiden asukkaiden maailma on niin pientä, että mikä me ollaan sanomaan, mitä saa hankkia ja mitä ei? 

Entä meidän hoitajien kasvojen taakse kurkistus, emme voi tietää, mitä kukin meistä sillä hetkellä elää, mitä meillä sillä hetkellä on menossa. Olkoon se mitä tahansa, emme tuo sitä tilaan jossa palvelemme asukasta, potilasta , avustettava, sillä  Häntä vartenhan me siinä hetkessä olemme.   Kunnioitetaan toistemme osaamista,, annetaan työrauha ja muodostetaan näistä  aineksista hyvä tiimi.

 Tässä kokoonpanossa on paljon hyviä aineksia jossa on vain mahdollisuus kehittää jotakin  hyvää ja uutta. 

Kun valot sammuu.

Kun kuolema käy vieraissa. Niin vain kävi. Itsekkäästi ja ketään kunniomatta. 

Sinä päivänä minun oli tarkoitus matkata maailman ääriin.  Ennen lähtöäni varikset lennähtelivät jälleen ympärilläni, kuin suojellakseen joltakin. Olin törmännyt tähän samaan ja vieläpä samojen lintujen pyörimiseen jo aiemmin  vastaavanlaisesta tilanteessa. 

Perille päästyäni, varikset jälleen ilmestyivät parvena lähelleni, ikäänkuin kertoakseen jotakin. Hetken katselin lennähdyksiä ja ajattelin, että viesti ei toisi hyvää, mutta se tuodaan pehmeällä tavalla.  Katselin niitä vielä hetken ja jatkoin pihan poikki. Joitakin tunteja myöhemmin saan kuulla, että kuolema oli käynyt kylässä. Tällä kertaa vieraissa. Niin sen miellän. Niin sen mielsin.   Oliko oikein vaiko eikö, että ihminen joka juuri on löytänyt niin sanotun punaisen langan elämälleen, asettunut ja löytänyt silmäniskun tulevaisuuteen, otetaan täältä noin vain pois ?  Kun olin pieni, täältä lähti vain vanhat ja tosi vanhat. Nyt tuntuu, että tämäkin on muuttunut nykyaisemmaksi.  Ei enää niin väliä, minkä ikäinen tai elämäniloinen on. Yöllä ajaessani maailman ääristä vieläpä ääripään, en enään stressannut pimeällä ajamista. Minut piti  tikkana juurikin ajatus, että kuolema oli käynyt väärässä paikassa. Odotin vain , että perille päästyäni voisin saada ajatella hetken asiaa syvemmin ja että voisin käydä keskustelua tapahtuneesta ihmisen kanssa joka tunsi nyt itsensä eniten huijatuksi.  Pitkä puhelu hotellin huoneen vessan lattialla, sillä huone tuntui olevan joltain osin kuin punkkeri. Yhteys pätki. Helvetin kylmä yö takana, josta annoin palautteen respaan ja josta sain osanottavan katseen "olen pahoillani ja jonkun selityksen päälle.." jatkoin matkaani etiäpäin. Valoisaksi matka ei muuttunut. Ajatukset sinkoilivat sinne tänne ja lopuksi yllätin itseni itkemästä. En edes muista, mistä viimeksi olisin itkenyt. Itkin ja yritin jäsennellä asiaan syytä. Löysin sen.  Lapsensa menetetyn äidin suru. Lapsen suru. Yhdellä sanalla : Pohjaton.   Suru ihmisestä, jolle maailma oli vielä täysin avoin, täynnä hienoja mahdollisuuksia, toteutumattomia toiveita, nauramattomia nauruja. Ja kuinka moneen häntä olisi vielä tarvittu.  Ja kuolema  kävelee vain huoneeseen ja sammuttaa valot. 

Jokainen juonne, ryppy ja harmaa hius on elettyä elämää. Ilman näitä muutoksia, en olisi minä. Jos en olisi kokenut ja nähnyt kaikkia näiden aiheuttamia asioita, en olisi nyt minä, vaan olisin jäänyt ajasta jälkeeni, paikalleni, noviisiksi. Tämä sillä , että ymmärtäisit suvanto vaiheen. Älä pyri etsimään mitään kummallista, vaan anna niiden etsiä sinut. Löytääväthän ongelmatkin yleensä kohteensa.

Cadilac

🏎️ Huomenta. Kiitän seuroista. Ovat olleet hyvät seurat. 

Pysykää terveinä , olkaa ilusii tapahtumissa. Kehitystä voisi tapahtua turva-alalla paljonkin joka sektorilla.  Ehkä jonakin päivänä tulee joku joka haluaa tehdä muutoksia  työturvallisuuteen, työoloihin, palkkaan , koulutukseen, jne. Ja kun näitä muutoksia joku alkaa tekemään   turva,-alalla,  kyseiset yritykset tulevat olemaan arvostetuimpia ja paljolti  rikkaampia monelta osin.  Nykyajan teknologia poistaisi  esimerkiksi esimiesten lorvailun tapahtumissa.  Exeltaulukot ovat hyvin apuna seuraamassa, missä kukakin keltaliivinen seioskelee tunnit pitkät työvuorossaan pienellä tauolla. Esimies siinä potkulaudalla potkutellessaan voisi  vaihtaa keltaliivinen paikkaa vaikka kolmen tunnin välein. (Työnkierto) ja samalla merkitä tämän kännykkäänsä taulukkoon"Hiittinen portilta C siirtynyt klo 19 tekemään turvaa." Ja tämä seuranta myös tikeen "OranssiliivinenTiittinen   ei potkutellut vaan käveli reippaasti   portille C vaihtamaan Huittisten paikan tekemään turvaa "  Tässä samalla puhuttaisiin jo työturvallisuudesta. Työvuoro listat olisivat selkeitä ja toisivat oikeudellisesti turvaa työntekijöilleen sekä työnantajalleen epäselvyyksien sattuessa. 

  Kehitettävää siis on paljon. 

Kun palkka saataisiin kohdalleen, olisi meillä myös koulutettavia jotka olisivat motivoituneet työhönsä. Meillä olisi myös osaavaa vakituista henkilökuntaa tapahtumissa.   Ensiapu koulutus on suppea kurssilla ja toiminta  tilanteissa kentällä näkyy. Kaikki eivät ole esimerkiksi humalassa jotka tulevat vastaan tai käyttäytyy kummallisesti. Ihmistä on saattanut pistää tai purra joku (anafylaksia) tai hän on lyönyt päänsä.  Työntekijälle sattunut ensia-apua tarvitsevalla olisi selkeät ohjeet miten toimia tilanteessa sekä ketjutus tästä ylöspäin olisi myös hanskassa.  

  Esimies koulutukset tekisivät tehtävänsä heille jotka haluaisivat olla tai ovat mielestään esimiehiä , mutta puutuu  silti paljon taitoja johtaa alaisiaan. Tuttavakaveri periaatteella poistuisi tällöin esimerkiksi tapahtumissa paljon oranssiliivejä.   

  Ei turva-alan tarvitse olla kaiken kattava  tapahtumissa mutta se on nyt  hieman saanut toisenlaisen kulissin kun mitä oikeasti  on. 

  Jos joskus joku innostuu kehittämään turva-alan yritystään voisin lähteä hankkeeseen mukaan.   

Homma ei siis tarvitse kun paljon viitseliäisyyttä ja  leaderin. 

Kehitämishuippuunsa kehityttyään jälkeen voisikin ajella sitten Cadilacilla. ..

Se on moro ! 

 

Minä näen sinut, mutta sinä et näe minua.

Aamupalalle saapuu mies joka valovoimaisella tyylillä alkaa puhumaan ulkomaalaiselle naiselle englanniksi.

Nainen hymyilee kiittäen häntä ja istuutui pöytään. Mies puolestaan istuuntuu omaan pöytäänsä yksin.

Naisen seuraksi istuuntuu   toinen mies. Kuljen pariskunnan ohi ja huomaan,että nainen odottaa.  Jään hetkeksi katselemaan kaakaokuppini ääreen  ympärillä olevia ihmisiä.   

Mies , joka istuu nyt naista vastapäätä syö puoliksi silmät kiinni, selaten puhelintaan. Nainen puhuu hiljaa, mutta mies näkee vain puhelimensa, viereiset ihmiset, ikkunan ja suoran reitin hakien kahvia ja palaten jälleen puhelimensa ääreen. Hän ei näe naista joka istuu häntä pöydän vastapäätä. Hän ei näe kaunista  viimeisillään raskaana olevaa   morsiantaan siinäkään vaiheessa, kun on raahautunut hakemaan aamupalapöydästä lisää purtavaa.  Nielaistuaan viimeisen suupalan, mies nousee katsomatta edelleen kumppaninsa ja nainen lähtee kävelemään miehen perässä. He katoavat ovesta ulos. 

Mietin, nainen on viimeisillään raskaana  ja hänen miehensä ei näe häntä. Ei hymyä, ei onnellisuutta , ei katsetta "olet tärkeä" vaan hieman gorillamainen ote koko aamun seremoniaan. "Olet itsestään selvyys seremonia pikemmiten."  

Vieraan ihmisen silmin, tuo hetki voisi olla toisin. Elämä heillä on vasta alussa.  Pieni ihminen tekee tuloaan perheeseen.  Onnellisuus ja rakkaus pitäisi näkyä, suorastaan tirskua ympäristöön.  Miksi ihmeessä nainen antaa kohdella noin itseänsä ?  Hymähdin heidän poistuessaan tilasta. Elämä , tämä hetki on tässä. Juuri tässä hetkessä eläminen, osoittaa toiselle ihmiselle "olet tärkeä" tuo hymyn ja onnellisuuden  tunteen toiselle ihmiselle, joka tuntuu myös sisäisesti ja joka  näkyy kauaksi myös  sivusta seuraajalle.

Vaalit

Minä puolestani tänään olin avustettavani kanssa hienossa kahvilassa . Yleensä tuossa kahvilassa ei ole kuin 3-4 asiakasta. Yhtäkkiä paikka alkaa täyttymään väestä ja avustettavani puhui selkeällä kuuluvalla , että  tuli nyt lunastamaan ilmaisen tuotteen. Myyjätär on ihmeissään, eikä ymmärrä mistä on kysymys. Selvennän, siinä jonon kasvaessa että , kun viime kerralla kävimme ja avustettavani osti kaksi Karjalan piirakkaa ja siinä toisessa oli munavoin seassa kiemuralla karva. Avustettavani alkoi kertomaan selkeällä kuuluvalla äänellä jotta hänen piirakassa oli karva. Oikein pitkä karva. Vilkasin syrjäsilmällä uteliaiden ilmeitä, pitäen pokan. Toinen myyjätär ehähti paikalle, tietäen mistä puhutaan ja ilmeestä päättelin (mene nyt hyvä ihminen tekemään se helvetin piirakka, jotta nuo lähtee tuosta pikaiseeen ) hän hiljaa puhuen neuvoi kolkeegaansa. 

Uusi piirakka tuli pöytään ja minä puolestani hain teetä. Väkeä alkoi olemaan paljon kahvilassa. Nappasin vanhanaikaisesti teepannun jonon välistä ja pannussa kiinni oleva nimikyltti ponnahti ja lennähti hienosti pukeutuneen, edesessä olevan miehen, ei kahviin, mutta ei se kaukana ollut, tarjottimelle. Siinä kohdassa pokkani petti , aloin nauramaan ja naurun seasta totesin "anteeks". Mies vastasi, että eihän tässä mitään ja alkoi askarrella kylttiä takaisin pannuun kiinni. Myyjätär katsoi minua sen näköisenä, jotta " lähde nyt helvettiin siitä". 😂 Ovesta purjehti juuri samaan aikaan keskustan vaaliehdokas. Ymmärsin. Paikassa oli siis juuri alkamassa hieno vaalitilaisuus .

Tonttu

Vintin portaat narisivat. Tonttu yritti hiipiä niin hiljaa kuin taisi . Jokaisella askelmalla hän koitti katsoa tarkkaan, ettei sotkeentuisi sukissaan tai valuttaisi steariinia portaisiin. Tonttu oli jo ainakin 100 vuotias ja ylikin, ei hän enää ollut aikoihin jaksanut pysyä laskuissa, eikä sillä niin merkitystä, vanha mutta mieleltään nuori.   Hän kipusi portaat ylös vintille. Ikkunalaudalla oli vanha lasipurkki, johon talon emäntä oli laittanut jouluvaloja.  Ne näyttivät kauniilta huurteista ikkunaa vasten.  Hän katsahti ikkunaan  ja näki kuinka pienen pieniä hopeisia hiukkasia muodostivat ikään kuin sillan taivaan kannelle.  Tonttu kaivoi repustaan pienen paketin ja sujautti sen ikivanhaa lahjapurkkiin. Jäisikö se siihen vai löytyisikö sen  jossakin vaiheessa joku talon asukas, sitä tonttu ei voinut tietää, sillä paketissa ei ollut nimeä.  Löytäjä joka tapauksessa ilahtuisi löytäessään sen.   tonttu jatkoi matkaansa tutkiskellen vinttiä. Hänen mielestään se oli oikein viihtyisä. Tavarat olivat mukavassa järjestyksessä ja vintillä oli muutenkin siistiä. Tonttu sytyttää kynttilän,  hypähtää pehmustettuun  retkituoliin , kaivaa repustaan rommitotin ja asettuu mukavaan asentoon tuolissaan.  ❄️❄️

Mokomakin murahtelija

Aurinko oli vetänyt jo peiton korvilleen  ja hämärä oli laskeutunut jo metsän ylle.  Kaikkialla oli valkoista ja kevyt usva alkoi kiemurrella puiden lomassa, peittäen alleen kohta jokaisen puun ja talventörröttäjän. Hetken näytti siltä kuin  katsoisin  kaunista maalausta.  Olin aivan hiljaa paikallani ja vain  pupujussin jättämät jäljet kertoivat siitä, että metsän poikki oli mennyt  joku. Muuten maa oli aivan puhtaan lumen peitossa.  Kuuntelin oikein tarkkaan, niin tarkkaan kuin pystyin.  Jokin laahusti minua kohti. Yritin nuuskutella kuonollani, kuka tai mikä sieltä oikein oli  tulossa ja piilouduin ison kiven taakse.  Nyt sen askeleet kuuluivat jo lähempää ja mumina kuului yhä selvemmin.  Työnsin kiireesti polttopuun reppuun ja  kurkistin kiven takaa.  Näkemälläni oli yllään harmaa takki, kaulukset olivat vedetty ainakin korviin asti ja punainen hattu oli vedetty puolestaan  leukaperiin asti. 

Onkohan tuo maahinen vai tonttu, yritin arvailla  hapituksen ja muminan  perusteella. "Joulu, typerä joulu,.." kuulin  oudon kulkijan mumisevan itsekseen.  Kävelin esiin kiven takaa ja kysyin : ",Miksi joulu on typerä ?  Ei Joulua saa haukkua."  "Hmp pyh " hän vastasi. Joulu on tärkeä juhla ja siihen on enää kaksi päivää aikaa, "Lisäsin.  "Hmp pyh, muminaa ja urahdus" No jos joulu on sinusta niin typerä, niin olisitko hyvä ja kertoisit miksi ?  "Hmmppph ja pyh" ja siinä kaikki.  Päätin siis jatkaa polttopuiden keräämistä odotellen hieman niinkuin ajatusta tai jonkinlaista vastausta. Kulkija pysähtyi ja murahti vakavan kuuloisesella murahduksella. "Joulussa ei ole mitään järkeä" Ihmiset sinkoilevat sinne tänne lahjojen ja ruokien  perässä kuin viimeistä päivää, kun minä taas haluaisin vain olla rauhassa  mökissäni"  "Joulu ei voi olla vain yhden päivän, se voisi olla koko vuoden. "Se jatkoi. Kurtiistin kulmiani,  tuossa oli ajatusta. Joulu voisi olla joka päivä, eikä vain yhtenä päivänä.   Esittelin itseni : Minä olen muuten Rapistelija saanko esittäytyä, ja ojensin tassuni.  Hän tarttui tassuuni ja vastasi Hiip.. atsshii !  No tämäkin vielä hän mumisi. Olen siis Hiip.. aaatshii !  Olen siis saanut kaiken lisäksi flunssan. Muminaa.  Luovutin. Antakaa olla, tuumasin. Kaivoin repustani inkiväärin juurta, jota pidän aina repussani ja annoin sen Hiip atsshiille.   Hän sujautti juuren harmaan naavaisen nuttunsa sisään ja jatkoi mumisten matkaansa.   Katsoin hänen peräänsä, hänen lauseessaan oli kyllä itua. Joulu voisi olla joka päivä. Ihmiset ja eläimet  voisivat olla ystävällisempiä  toisilleen päivittäin.  Hymyillä vastaantulevalle,  tai ilahduttaa  naapurimökissä asuvaa yksinäistä  vanhusta,  "Niin tosiaan, "yksinäistä" tajusin ja kipitin  kaikilla neljällä pienellä jaloillani niin lujaa kun pääsin hänen peräänsä. "Hyvää Joulua" huusin hänelle, mutta hän vain laahusti eteenpäin urahdellen.  Viitan jättäessä lumihankeen jäljen. 

"Ihme Hiippari" tuumin ja  aloin suunnistamaan kotiani kohti.