Murusen jouluostokset

Sunnuntai päivä alkoi sillä , että sovitusti lähdimme avustettavani kanssa jouluostoksille . Jouluostosten jälkeen olimme ajatelleet käydä vielä kauneimmissa   joululauluissa.  Luonnollisesti pidän huolta .myös päivän rytmistä, mikä tarkoittaa, että syömme ja juomme päivän aikana ihan niin kuin normaalisti huolehditaan päivän rytmistä.  Päivä oli mukava ja aika meni siivillä. Puoli kuuden aikaan olimme takaisin siellä mistä oltiin lähdettykkin alun perin liikkeelle. Kiva päivä takana. Vastaanotto aulassa oli kummallinen. Aloimme esittelemään ostoksia, mutta emme päässeet kovinkaan pitkälle, sillä illan hoitaja  tokaisee takaisin : " Taas kello!  Kysyin ihmeissäni," taas" ? Hoitaja jatkaa:    Muru,  sullahan on kymmeniä kelloja! Katson ihmeissäni ja kysyn Muru?  Mutta Muru ei vastaa.  Hoitaja jatkaa:  "Sehän ostattaa mitä sattuu. (Murun, avustettavani aikana)Jatkan vaihtaen puheenaihetta iloisesti, "Mutta, me ollaan syöty ja juotu kuin pienet porsaat," johon saan vastauksen: "Sen minä kyllä uskon".  Katson mielessäni niin sanotusti "monttu auki " hoitajaa.  Mietin, mikä hänellä on,  mikä hänen mieltänsä painaa. Muru  alkaa riisumaan takkiansa ja hoitaja kysyy, mihin olet menossa , saaden vastauksen Murulta että hän on menossa syömään. Hoitaja vastaa, ettei ole ruokaa, kun ei hän tiennyt että ruokaa olisi pitänyt säästää, itse asiassa hän ei ollut perillä koko reissusta. Ja sitten hän alkaa  selittämään minulle kalasopan kiertokulkua kuinka se päätyy asukkaan eteen. Minua sen verran jo koko kohtaaminen harmittaa ja totean, että "no enpä ole yhtään yllättynyt. Kun teillä ei tuo info kulje. Olen sanonut tästä esimiehellennekin. Enkä ole ainut joka teille tästä on sanonut."  (Ja jatkan, sillä en hyväksy hänen sen hetkistä käyttäytymistään) "Mitä te puhutte rapsalla, ette mitään. Kai teillä jotakin on, leipää ja jugurttia."  Hoitaja toteaa, ettei voi jugurttia antaa, sillä siinä on sokeria ja että paino nousee. Hän vetosi lisäksi jalkapallon pelaamiseen ja niin edelleen.  Maskin takaa tuumaan , voi hyvää päivää ja ääneen sanon jotta äläpä nyt, nythän on joulu ja pääasia on että jotakin syömistä  on, kun kello on jo paljon. Hoitaja jää tivaamaan että onko Murulla nälkä.  Nälkä tai ei, hän siis hoitaja ei ajatellut selvästikään alkuperäisasetelmaa vaan pysyi omassa ajatuksessaan. Selitin hänelle, että olemme syöneet 12 aikaan ja joimme kahvit 14. Klo 16 alkoi kauneimmat joululaulut. Emme mitenkään enää iltaruokaa syö siinä kohtaa kun tunnin laulelon jälkeen taksi tulee hakemaan. Ja koko ajan mietiin, mikä tällä hoitajalla on, mikä siellä on taustalla että hän ottaa meidät tällä tavoin vastaan.  Mietiin kelloasiaa ja kännykän kotelon hakua. Kännykän kotelo tosiaan. Löysimme sen tilauksen kautta.Ja koska  tilaus tarkoitti sitä, että kotelo täytyisi hakea R-kioskilta, olin jo asioiden edellä, niinkuin avustajan täytyy olla ja näin etukäteen liukkaat tai huonosti auratut  tiet.  En haluaisi kuulla, että Muruinen on kaatunut hakiessaan  koteloa R-ltä.  Mutta hoitajan alkaa puhumaan  Murulle, että tämä osaa hakea sen itsekkin kun paljon tekee asioita yksin, kuuntelematta perustelujani.  Kohtaaminen kuitenkin päättyy siihen, että jotakin jääkaapista löytyy.

 Lähtiessäni ulos ovesta, olen harmissani.  Ehdin jo sanomaan ääneen Murulle  sanan kateus, kun en saa kiinni tilanteesta.  Mielestäni kohtaamisen olisi kuulunut mennä niin, että joululahjoja ja tyytyväisiä kasvoja katsellessa olisi ollut paljon mukavampi  ihastella joululahjoja, ja tuumata että eiköhän kaapista jotakin löydy ja kertoa myös, ettei koko ostospäivää ole merkitty kalenteriin. Paljon olisi jäänyt turhaa pois tästä keskustelusta.

Puhelinkeskustelu

Puhelin soi kesken ajatuksien, vastaan ja luurin toisessa päässä on illan hoitaja. Hän on harmissaan yhdestä lauseesta, siitä että olen sanonut häntä kateelliseksi. Hän jatkaa, oliko hän ollut tilanteessa jotenkin töykeä?  Vastaan hänelle, että olihan se kohtaaminen jotenkin kummallinen.  Hän myöntää, etten voinut tietää kymmenistä kelloista. Johon tarjoan ratkaisua , että voisinkin seuraavalla kerralla näyttää ostoslistaa heille, ennenkuin ostamme sen "viidennen polkupyörän"  Hänen mielestä se oli  hyvä idea.  Toisaalta , vastaan hänelle, että mitä sitten, jos asukas tulee onnellisena kotiin roskapöntön kanssa. Ne ovat hänen rahojaan, ei meidän. Hoitaja toteaa, että ymmärrätkö, että edunvalvoja seuraa rahankulkua. Vastasin hänelle, todellakin, olenhan itsekkin edunvalvoja. Sitten keskustelumme siirtyy päivänselviin asioihin, mihin kaikkeen elämiseen   asukkaalla kuluu pakollista rahaa.  Hoitaja vielä puolestaan  toteaa, että kaikilla ei ole käyttää suuria summia. Näinhän tuo on, mutta  tiesin että Murullani on oikeus ostaa nuo tavarat, mitä hän halusi.

  Hoitaja ottaa puheeksi Murun  rahojen laskun illan aikana. Niissä oli jotakin hubaa. Olen hiljaa ja odotan jatkoa. Sitten hän jatkaa, "mutta Muru kertoikin että olit maksanut kahdet kahvit." Kyllä, niin maksoin  vastasin, sillä meillä on yhteistyö ja avunanto sopimus.

Itsekseni tuumaan, miten minun ostamat kahvit kuuluvat tai näkyvät  Murun kukkaroon, ei mitenkään, ostin ne ihan itse omasta kukkarostani ja se ei mitenkään silloin näy Murun kukkarossa. Mietiin, mitä hän ajaa takaa ? Tulee tunne, että "huba" olisikin minun aiheuttama. (Ja huomaan, että tämä sama tilanne toistuu, he eivät ole ihan perillä itsekkään asukkaan  rahatilanteesta)

Niin ei kuitenkaan ollut, tiesin. Tajusin saman tien että "huba" tulee siitä, että Muru maksoi  osan kortilla. En sanonut tätä hoitajalle, vaan halusin tietää mikä hänen perimmäinen syy oli  häiriintyä siitä, että maksoin kahvit.  Selitys pian tulikin. Hoitaja kertoo, että heidän toinen avustaja maksaa itse ruokansa. Vastasin, että meillä on niin pitkiä reissuja, että  meillä on tälläinen sopimus. Hoitaja puhuu myös omatoimisuudesta. Esimerkkinä jääkiekkopeli.  Olisin halunnut kysyä hoitajalta, montako kertaa tämä on ollut kyseisen asukkaan kanssa jääkiekkopelissä.  Muru käy yksin pelissä, mutta kun hän käy avustajan kanssa, hän silloin ostaa istumapaikat  , sillä onhan peliä mukavempi katsoa varsinkin pitkää peliä  istualleen.  Yksin peliin kulkiessaan, hän ostaa seisomapaikan. Miksi hän tekee näin ? Siksi, että yksin peliin lähtiessään, hänellä on suunnitus ja hahmotusvaikeukeuksia.  On paljon helpompi silloin ostaa seisomapaikan lippu.  Avustajan mukana ollessa on turvallisempi kulkea kapeissa portaissa ja ihmispaljoudessa. Avustaja suunnistaa suoraan oikealle porrastasnteelle ja turvaa, ettei hän pääse putoamaan portaissa.  

Ennen puhelun päättymistä, väläytän jugurttijuttua, johon saan vastauksen, että sehän oli vain läppää. "Muru kyllä ymmärtää sen. " Rehellisesti sanottuna, aika pitkä läppä.

 Puhelu päättyy kuitenkin hyvin. Lopussa tulee pahoittelut kummaltakin osapuolelta ja  selitys kaikkeen turhaan puhumiseen. Päivän reissua ei oltu merkitty kalenteriin. Niinpä ehdotin fläppitaulua. Sieltä näkyisi myös sijaisille, mikä on päivän menyy. 

Jos saan  vielä tähän lisätä vapaita ajatuksia, heittäen  ilmaan, 

Entä jos Murun mieltymys kelloihin juontaa edellisestä elämästä, ehkä hän on ollut ajankäätäjä  tai kelloseppä?

Hänen ja muiden asukkaiden maailma on niin pientä, että mikä me ollaan sanomaan, mitä saa hankkia ja mitä ei? 

Entä meidän hoitajien kasvojen taakse kurkistus, emme voi tietää, mitä kukin meistä sillä hetkellä elää, mitä meillä sillä hetkellä on menossa. Olkoon se mitä tahansa, emme tuo sitä tilaan jossa palvelemme asukasta, potilasta , avustettava, sillä  Häntä vartenhan me siinä hetkessä olemme.   Kunnioitetaan toistemme osaamista,, annetaan työrauha ja muodostetaan näistä  aineksista hyvä tiimi.

 Tässä kokoonpanossa on paljon hyviä aineksia jossa on vain mahdollisuus kehittää jotakin  hyvää ja uutta.