Mikä ihmeen järkkäri ?

Huh, tukka sekasin ja niskat kipeänä Metallican plektra taskussa jatkaen seuraavaan festaripaikkaan. Valehtelisi jos väittäisin  että kaikki meni kaiketi putkeen,. Puhelin kävääsi paskalaaris ja joku oppi taas jotakin  ~ jos oppi. Fyysinen ja henkinen.tyhjennys takana. Aika keikka, etten sanoisi. Sitä helposti ajatellaan että järkkärin työ on yksinkertaista ja tylsää, järkkärit ovat tyhmiä ja ala on tällä hetkellä alaarvostettua. Ala on nuori ja hakee vielä paikkaansa kaikilta osin. Monikaan ei tule ajatelleeksi että useimmat meistä  tulee ympäri Suomea keikalle ja tekee aivan jotain  muuta elääkseen. . Tätä suhtautumista tulee niin yleisön, hyvää päivää tuttujen kuin jopa esimiehien osalta. Ja, vaikka tekisikin pelkästään järjestyksenvalvojan työtä, tulee kunnioitus säilyttää . Tapahtumat esimerkiksi ei toteutuisi ilman järjestyksen valvojia, tapahtumissa olisi ongelmia ellei olisi järjestyksenvalvojia,  etc.
Siinäpä haastetta, miten saada  tämä ala arvostetuksi ja kehittämään omaa toimintaansa sekä parantamaan laatua niin työn jäljessä kuin työilmapiirissä. Miten saada eri paikoista tulevat työntekijät ja esimiehet hitsattumaan nopeasti yhteeni.. Työpäivät ovat pitkiä ja painensietokyky kasvaa hetkihetkeltä työtuntien edetessä.
Koulutus, ennakointi ja suunnittelu, kyky reagoida palautteeseen ja kyky ottaa palautetta vastaan.  Lähiesimies on kuitenkin  tuon ongelman ydin ja ratkaisu moneen asiaan.  Järjestyksenvalvojan kurssilla käydään lait läpi mutta ei mitään muuta. Tämän kurssin jälkeen voit vetää oranssin esimies liivin päälle ja elämää nähneenä joko haltsaat edellä tuumimani asiat tai et.  Tällä hetkellä kun ongelmia tulee vastaan, ei voi syyttää ketään ihmistä vaan olemassa olevaa prosessia. Jonakin päivänä, uskon että  jokainen järjestyksenvalvoja  tapahtuman jälkeen voi todeta että tehtiin ME tehtiin  mahtava tapahtuma, eikä niin, että Huh, selvisin tästä.
Nyt pieni levähdys ennen seuraavaa  keikkaa. 

Hyvää iltaa.
Tässä kokoan ajatuksiani eilisestä ja tästä päivästä.
Ajatuksia herää paljonkin ja totean ensi alkuun tämän  alan olevan vielä nuori ja etsivän paikkaansa. Eniten huolestuttaa teidän esimiestoimintanne tällä hetkellä. Tuntuu että koulutusta vielä tarvittaisiin ylhäältä alaspäin.  Esiin nousi pikkupomoja vailla loppuun asti vietyä suunnitelmaa.

Vuoroni alkoi anniskelualueelta eilen. Alueelle oli päässyt alaikäisiä,  ja jonkun ajan kuluttua  minut siirrettiin  portille x.  Ehkä työtunteja minullakin takana, mutta tuli tunne että olisin ollut syyllinen tuohon alaikäisten alueelle' (Tykkäsin olla anniskelualueella) pääsemiseen.   Viruin siis tyhjällä portilla  18~01. Sain tauon kun pyysin.
Puhuttelussa tuli kyllä ilmi, ettei siirtoni syy ollut todellakaan, että olisin ollut syyllinen alaikästen alueelle pääsemiseen.  Vaan että tuo portti tarvitsi tekijän. (Tulin siis portille, jossa juuri tullut työntekijä oli ollut 20 minuuttia ja minut siirrettiin hänen tilalleen )

Tauot ei ole suunniteltuja, vaan ne täytyy pyytää. Ja kun pyydät tauot itse, tuli puhuttelussa selkeeksi että esimies antaa tauot. Ongelma nyt vain siinä, ettei taukoja olisi tullut tarpeeksi , ellei itse olisi niitä pyytänyt.
Kun tänään jouduin portilta portille vahtimaan, alkoi mielenterveyteni vähitellen pettämään. 
Niinpä painoin tangentin pohjaan ja kysyi esimieheltä: pahastuisko tämä jos vaikka pääsisin turvatarkastukseen? Hän vastasi menevänsä tikeen ja katsovan tilannetta. Jäin odottamaan ja kun mitään ei kuulunut  hetkeen, kysyin asiaa uudelleen ja jouduin lopuksi puhutteluun, että olin edes koko asiaa esittänyt radioteitse. 
Ja, esimiesi tuli ohitseni, kertoi menevänsä pääportille, hakevansa sieltä tekijän tilalleni ja tiken kautta päästyäni pääsisin turvatarkastukseen.  Miksi toimittiin näin ?  (Olisiko ollut helpompaa, kun esimies olisi pyöräillyt luokseni ja sanonut ettei tämä ole mahdollista, nyt asiasta nousi haloo )

Vastasin kysymykseen jotta kyllä aivan luonnonlapsenlailla asiaa kysyin sillä ei ole mitään järkeä pitää työntekijää 11 tuntia portilta portille vaan olisi hyvä jos pystyisi  vaihtamaan.työntekijän paikkaa siten että siihen tulee vaihtelevuutta. Ymmärrän tämän toki , niin kuin esimieheltä sain kuulla jotta syvä mahdottomuus kun on 100 työntekijää. (Ajattelin itsekseni, mutta en sanonut, että varmasti, jos hommaa ei ole valmiiksi suunnitellut) Mutta vastasin hänelle, että itse työvuorolistoja tehneenä, yksi puhelinsoitto sekoittaa koko pakan. On totta, että täytyy tuntea tekijänsä mutta heitä ei sittenkään saa aliarvoida jos he pyytävät välillä siirtoa muualle.  Nyt olin joviaali ja vastasin, että voin toki mennä takaisin tuolle portille. (Siksi ettei heidän suunnittelemattomuutensa enempää sekottuisi, ajattelin itsekseni. ) 
Perustelin lisäksi toimintaani, että olen ihminen joka tykkää tehdä töitä  ja ajatella omilla aivoilla, enkä ole ihminen joka olisi /seisoisi paikoillaan 11 tuntia.  Esimies kertoi kuinka hänkin silloin 7 vuotta sitten  kompastelleensa .. johon totesin, että olen  työskennellyt hoitajana  30 vuotta ja että voisin tällä historialla tehdä sjv.tä. 

Kerroin myös, että minulle kaikki ihmiset ja heidän työtehtävänsä ovat samanarvoisia, eikä kukaan ole toistaan parempi. Ja kun näen jonkun asian menevän täysin perseelleen, tuon sen jäätävällä tavalla esiin.
  Tähän voisi kiteytyää, ettei kukaan ilmeisesti  ole aikaisemmin näin  selkeästi tuonut epäkohtia esille tai edes kyseenalaistanut ja siksi ei kestetty tapaani tuoda asiaa esille vaan koettiin, että nyt työntekijä pitäisi saada äkkiä ruotuun. 

Toinen epäkohta, esimiestoi keskustelussa ilmi, että olisin ollut työrastilla ilman liiviä. Katsoin häntä kysyen, kuka on niin sanonut? Sain vastauksen, että kadulla kulkija oli tuonut viestin. (Ajattelin itsekseni, että tuo ei ole totta) Onko tämä porukka "akka~lauma?"

Edelliseltä keikalta, esimies neuvoi näin : tauolle mennessä otetaan liivit pois ja rastille palatessa laitetaan takaisin. Näin olen tehnyt ja huomannut etteivät kaikki tee niin.  Ehdotinkin, että samat säännöt nyt kutakuinkin voisivat koskea kaikkia. Tosin pelkkä jv liivi on helppo riisua kuin esim.  Tr.n

Luulisi esimiehen luottavan työntekijäänsä ja ulkopuolinen ei voi oikeasti tietää mikä tilanteessa on ollut  kyseessä .

Näitä siis miettiessä huomista vuoroa kohti. Pyydän, että käytte asiaa läpi vaikka tekstini ohessa.

Tähän vielä lisäisin, että portillani   kävi tänään  mies joka halusi tehdä reklamaation torstai iltana olleesta jv.stä,eräällä portilta , Kyseinen  jv oli arvostellut hänen pukeutumistaan/ hapitustaan.
Ainoat esimiehet joilla tuntuu olevan homma hallussa ja suunniteltu sekä osaa reagoida tilanteisiin asian vaatimalla tavalla on X ja X Heistä voi todellakin voi antaa hyvän palautteen.

Mennään näillä seuraavaan vuoroon . Kiitos kun sain reklamoida, enkä lienee varmastikkaan tältä reissulta ainut.

Hyvää yötä.

~Älä pidä mitään itsestään selvyytenä, ennenkuin olet täysin varma siitä ~

Perunkirja

Soitin lapsuuden ystäväni äidille kysyäkseni neuvoa. Arvostan hänen tietämystään asioissa, onhan hän elänyt hieman pidemmän aikaa kuin minä. Kerroin hänelle  eräästä serkusta, joka typerällä tavalla oli tuonut julki  "antaen vahvistuksen" sukuumme liittyvästä asiasta. Lopuksi tuo "vahvistus " osottautui vain kuulopuheeksi. Eipä sen puoleen, minäkin taisin loksauttaa hänelle kuulopuheen verran takasin.  Ehkä annoin pikkuriikkisen verran vielä kaupan päälle, sillä keskustelumme päätyi hieman viilenneeseen "no soitellaan". Todellakaan en aio soittaa. Miksi ihmeessä, ihminen joka on ollut muun sukumme ohella hieman, sanoisinko juoruihin menevä ja mulkvist siinä missä muutkin, niin suottapa tuota totean. 

Siinä jutustellessani tuon ystäväni äidin kanssa, olimme yhtä mieltä siitä, ettei ihmistä jota on pidetty outona ulkopuolisena suvussaan koko pienen elämänsä ajan pidä yksinkertaisesti unohtaa. Sillä joku päivä tulee eteen se aika, miten olet kohdellut häntä, puhunut hänelle ja arvostanut häntä. Minä puolestani harmittelin, että tuosta suvusta on vain muutama enää elävien kirjoissa, sillä nyt olisi oivallinen hetki palata muistelemaan vanhoja. No, ehkä nuo muutama tolpillaan oleva riittänee tuohon keskusteluun. Sanonta suku on pahin, toteutui tässäkin tarinassa. Olenhan kasvatettu lehmien ja parin vasikan seurasss, joten voin käyttäytyä aivan hyvin tässä kohtaa täysin absurdisti. 

Vein siis löytämäni perunkirjan tutkittavaksi, sillä jotenkin järkeni jokin sopukka sanoi, jottei kaikki ole kohdallaan kyseisessä asiakirjassa. Ja bingo! Olin oikeassa.  Myöhemmin sain kuulla, tosin kuulopuheita (mutta luotettavalta taholta ) että asiakirjan laatija olisi ollut hieman viinaan menevä. Haluaisin uskoa, ettei minulla ole osaa eikä arpaa tuohon tulevaan, mutta pelkään pahinta. Kaikista hienoin juttu kuitenkin olisi, että tuossa asiakirjassa asiat asetettaisiin uudelleen oikeisiin kohtiin ja että ne löytäisivät oikeat omistajansa. Näin käydessään, voisin levittää sateenvarjoni ja lennähtää uusiin seikkailuihini.

Siivet

Oletko koskaan tavannut ihmistä, jolla kuvittelet  näkeväsi siivet selässään ? Minäpä olen, useammankin kerran. Tänään viimeeksi.  Ja jos hän sanoo sinulle jotakin sellaista, mitä olet vain mielessäsi pohtinut tai ahdistukseen asti pähkäillyt, valvonut öitäsi , harmaantunut jopa ~yhtäkkiä jokin asia vain kolahtaa kohdalleen. Olet tilanteessa aivan ihmeissäsi, kylmät väreet saattavat nousta tai kyynel vierähtää silmäkulmaan. Siinä hän on edessäsi ja selventää tilannetta, on fiilis aivan uskomaton. Tänään hän sanoi ottaneensa kopin tilanteesta ja pitää niin kauan kiinni, jotta seuraava ottaa varman kopin. Yritin oikeasti kurkkia hänen selkänsä taakse. Olen aivan varma hänen siivistään.  Enkä oikein edes ymmärrä, miten tilanteeseen itse jouduin, mutta tarvitseeko kaikkea aina edes ymmärtää.?  Olen paraatipaikalla näkemässä pienen ihmisen uuden alun. Voisinko enää ylpeämpi olla. Tätä olen odottanut ja nyt se on tässä. Itselläni sydän ja mieli täynnä valintoja samaan aikaan pääsen kunniapaikalle seuraamaan ja auttamaan, kun apua tarvitaan. Hurjaa. Mieli on seesteinen ja  jalat maassa mennään.
Viimeeksi näin vastaavia näkymättömin siivin varustettuja enkeleitä ottaessani etäisyyttä omiin pikkuaatoksiini. Heillä ikäänkuin oli sanottavanaan "taikasanat" , tuntematta kanssakulkijaansa, aivan kuin he lukisivat ympäristöään.  Ehkä juuri näin onkin, tuumaan.  Kohtaamisen jälkeen vain tunnet asian napsahtavan kohdilleen ja saavan uuden käänteen.  Tie saattaa olla vielä tuonkin jälkeen pitkä, mutta se on kirkkaasti suuntaa antava ja se riittää. Ei aleta ahmimaan enempää, sillä et voi tietää koska kohtalo heittää noppia ja tilanne onkin taas toinen. Ajatuksia tulevasta voi olla, mutta mennään silti hetki kerrallaan..

Eräs päiväkotipäivä

."Olen melkein viisi vuotias poika jo. Tuolla, kaukana näen muita lapsia jotka ovat samassa ryhmässä kuin minä. Juoksen valtameren kokoisen hiekkalaatikon luo, kiipeän suurelle hiekkakasalle, otan lapion ja ryhdyn kaivamaan isoa vallihautaa toisten poikien kanssa. Mutta yksi pojista sanookin etten saa tulla leikkiin ja rupean itkemään.  Kolme aikuista seisovat ihan hiekkalaatikon vieressä eivät reagoi tapahtuneeseen, vaan joku tädeistä kuvailee oikein  käsin kuinka kovasti itken. Kukaan ei tule kysymään, mitä itken.Kukaan ei tule selvittämään  mitä tapahtui. Yksi tädeistä kottaa minua kädestä kiinni ja alkaa viemään muualle. Ottaa lapion pois kädestäni ja vie minut pois toisten lasten luita. Kukaan ei selitä miksi. Erään.uuden tädin ohi kulkiessamne, aikuinen kysyy"Miksei  tuo poika mahtunut mukaan leikkiin, mutta kukaan ei hänelle vastaa." Toiset lapset jatkaavat leikkiään hiekkalaatikolla , kukaan muusta lapsista ei edes huomaa tilannetta, ja itkuni vaimenee kävellessäni aikuusen kanssa portille."

"Olen hieman järkyttynyt  Aika pitkään olen tätäkin työtä tehnyt ja nähnyt, vaan ensinmäisen kerran  kohtaan tilanteen, jossa aikuiset ratkaisevat asian näin helposti ja yksinkertaisesti. Kysyessäni kolleegalta, miksi näin toimittiin, hän vastaa hiljaa, että tämä on sitä uutta kasvatuspedagogiikkaa.  Mietiin, missä osa alueessa näin on koulutettu toimimaan ?  Taisi olla nyt niin, että resurssit eivät yksinkertaisesti enää riitä edes selvittämään tuota tilannetta. Lapsen solvaaminen kävi helpommin kuin se, että olisi kysynyt lapsilta, miksi tämä poika ei sovi teidän leikkiinne , selittänyt lapsille että kaikki leikkii kaikkien kanssa ja ettei ketään saa jättää yksin.
Tapa millä tilanne selvitettiin opetti hiekkalaatikolle jääneitä lapsia hiljaisesti kiusaamaan . Aikuinen tai aikuiset antoivat luvan "Näin saa toimia"  Jään pohtimaan tätä.  Kertaakaan urani aikana, en ole tömännyt moiseen. Minkälaisen päivän ja mallin  annamme lapselle jos epäselvyyksien hoitaminen tapahtuu näin ?
Edes "oikeissa tappelutilanteissa" emme toimi näin. Selvitämme kuka sanoi ja kuka teki, olemne salapoliiseja joka sekvittää mitä tapahtui, käytämme versoakin. Ja anteeksipyynnön jälkeen leikki jatkuu.  Jos leikki ei onnistu, sitten katsellaan eri hommat leikkijöille.   Näin viimerksi eilen vuorossani tein, tuumaan.  Ehkä minulta on jäänyt nyt jokin uusi suuntaus väliin, mutta totean jotta saa jäädäkkin.