Siivet

Oletko koskaan tavannut ihmistä, jolla kuvittelet  näkeväsi siivet selässään ? Minäpä olen, useammankin kerran. Tänään viimeeksi.  Ja jos hän sanoo sinulle jotakin sellaista, mitä olet vain mielessäsi pohtinut tai ahdistukseen asti pähkäillyt, valvonut öitäsi , harmaantunut jopa ~yhtäkkiä jokin asia vain kolahtaa kohdalleen. Olet tilanteessa aivan ihmeissäsi, kylmät väreet saattavat nousta tai kyynel vierähtää silmäkulmaan. Siinä hän on edessäsi ja selventää tilannetta, on fiilis aivan uskomaton. Tänään hän sanoi ottaneensa kopin tilanteesta ja pitää niin kauan kiinni, jotta seuraava ottaa varman kopin. Yritin oikeasti kurkkia hänen selkänsä taakse. Olen aivan varma hänen siivistään.  Enkä oikein edes ymmärrä, miten tilanteeseen itse jouduin, mutta tarvitseeko kaikkea aina edes ymmärtää.?  Olen paraatipaikalla näkemässä pienen ihmisen uuden alun. Voisinko enää ylpeämpi olla. Tätä olen odottanut ja nyt se on tässä. Itselläni sydän ja mieli täynnä valintoja samaan aikaan pääsen kunniapaikalle seuraamaan ja auttamaan, kun apua tarvitaan. Hurjaa. Mieli on seesteinen ja  jalat maassa mennään.
Viimeeksi näin vastaavia näkymättömin siivin varustettuja enkeleitä ottaessani etäisyyttä omiin pikkuaatoksiini. Heillä ikäänkuin oli sanottavanaan "taikasanat" , tuntematta kanssakulkijaansa, aivan kuin he lukisivat ympäristöään.  Ehkä juuri näin onkin, tuumaan.  Kohtaamisen jälkeen vain tunnet asian napsahtavan kohdilleen ja saavan uuden käänteen.  Tie saattaa olla vielä tuonkin jälkeen pitkä, mutta se on kirkkaasti suuntaa antava ja se riittää. Ei aleta ahmimaan enempää, sillä et voi tietää koska kohtalo heittää noppia ja tilanne onkin taas toinen. Ajatuksia tulevasta voi olla, mutta mennään silti hetki kerrallaan..