Kiitos tästä vuodesta

Uskaltaisinko kiittää tästä vuodesta ? Kiitän kuitenkin. Olihan tuo mellko tapahtumarikas. Täytyy myöntää että tämä vuosi piti elossa, vaikka sen viime metreillä olin valmis luovuttamaan kaiken ja kulkea sen jälkeen vain virran mukana. Vanha sanonta,  ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa tuntui jossain kohtaa mahdottomalta ajatukselta. Tuulipukuenkelit. Minulla taisi köydä flaksi. En tainnut  olla  niin kamala kuitenkaan sillä minulla oli enkelini kaikesta huolimatta ottamassa kopoeja häijyimissä  tilanteissa. Ennen kaikkea ihmiset joiden joiden luja ystävyys punnittiin tiukimmilla hetkillä..  Kiitos. Vuosi sisälsi kyllä myös tähtikirkkaita hetkiä hauskoine sattumuksineen.  Olipa tilanne kuitenkin  mikä tahansa,  hyvän ystävän ja huumorin kera sen jaksoi. Muistini syövereistä kaivan teille muiston, kun autoni hyytyi jokin aika sitten , (koska  kohta on venyvä käsite, voin.esittää tarinani "jokin aika sitten, eikö niin ? Sillä aika on vain tila. ) auttoi minua täysin tuntematon ihminen. Hän vei minut töihin.asti.  Hän pyysi palkaksi ainoastaan ja vain, että laittaisin hyvän kiertämään. En voinut käsittää tuota pyyntöä ja miettimisistä päästyäni palkkaa, luovutin. Kunnes eräänä päivänä kohdalleni osuu nuori nainen koiransa sekä pulansa kanssa. Vaikka itselläni ei juurikaan  rahaa ollut antaa, mitään ajattelematta, autoin naista sekä hänen koiraansa.  Autettuani ymmärsin auttajani sanat.  Ja arvatkaapa mitä, uskon että jonakin.päivänä hän saa tuosta ajatuksesta myös  kopin.  Hyvää sekä parempaa Uutta Vuotta  ja pst. Laittakaahan  hyvä kiertämään. 

Musta lumi

Syvä tunnetila, joka meinaa välillä repiä kappaleiksi. Liikut tuntemattomassa maastossa, joka ei todellakaan  ole vahvinta alaani tässä kohtaa.  Sielusi huutaa yhtäaikaa ulospääsyä  samalla hakien ymmärrystä. Jossain sieluni pimennoissa tiedän ratkaisun olevan, sen täytyy olla olemassa.  Ymmärrys asuu kaikkialla muualla mutta ei lähimaastossa kun huudan suorastaan häijyä oloani ääneen.  Sitten on niitä, jotka haluavat herkutella olemassa olevalla tiedolla, tajuamatta vittujakaan itse agendasta. On vain kiva ja jotenkin asiaan kuuluvaa voivotella toisen tilaa, ihan niinkuin omassa rintamuksessa tai pesueeseen kuuluvalla ei olisi ongelmia.  Tekisi mieleni vastata, ettei tarvitse oikeasti tiedustella jollei oikeasti ole asiasta perillä, mistä tiedustelee. Pahimmat ovat ihmiset, jotka oikeasti vain kysyäkseen jotta missä kohtaa mennään,  ymmärtämättä asian ydintä. Luullen vain että seisoo kanssani tiskin samalla puolella. Mutta vittu ku ei seiso, niin turhaan edes yrittää esittää seisovansa. Anteeksi. Taidan olla julma, vaikka taidan sanoa vain jäätävän suoraan, sillä jää on tällä hetkellä niin paksua, jotta tuskin hajoaa pienestä kolauksesta. Kuvittelen itseni tänä yönä takan eteen. Kiedon mokkanahkaisen viitan hartiolleni, nostan viinilasin huulilleni ja vaikka suru on syvä, on minun vapautettava siitä ainakin osa.  Haluaisin vain nähdä vielä rakkaani siinä tilassa, kun näin hänet eloisena, hyvivoivana, vahvana ottamaan maailmaa vastaan. Uteliaana säteilevänä josta näkyi usko huomiseen , kaikkeen.  Tuo päivä tulee vielä, voi kun en.olisi silloin vielä niin vanha, ettenkö ymmärtäisi tuota arvokasta hetkeä. Arvokasta hetkeä nytkin eletään, vähän toisenlaista vain.  Mutta kun saatana ei meinaa arvokkuus piisata ymmärtämään tätä kaikkea, ei edes osaa siitä.  

Musta päivä. Mustan lumen sataessa,  meinaa aina viedä mukanaan. Niitä ei onneksi ole kovin montaa vuodessa tai edes kahdessa. Tai, jos nyt joku innostuu.heittämään noppaa huolella,  sitten se on vain mentävä sen mukaan. Heitän maailmankaikkeudelle hiljaisen pyynnön.

Jouluyö

Kaikenlaista tohinaa ja hässäkkää, mutta tänä vuonna ei stressiä. Ei oikeastaan niin mistään, sillä kaikki käy.  Teen sen minkä katson parhaaksi ja loput ~  sitä ei tänä vuonna olekkaan. On jouluaatto. On kystä kyllä, rauha maassa sekä ihmisillä hyvä tahto taasen. Musta maa, ainoastaan naapuriemme kanssa laitamamme lyhdyt pimeyteen tuo jonkinlaista lohtua jouluiltaan.  Ilta ehtii, joulun rituaalit sujuvat kuin itsestään. Ehdin tänä vuonna ottamaan jopa tirsat. Näkemäni uni oli jokseenkin erikoinen. Ja koska en oikein pitänyt siitä, päätin poistua unesta. Avaan silmäni ja palaan tähän hetkeen, siis vieraiden odottamiseen. Kohta ovesta kirmaisi neljä ja kaksi vuotiaat lapsukaiset, täynnä ideoita ja tarmoa.  Ilta lähtee vauhdikkkaasti liikkeelle ja kohta huomaankin olevan aattoyö. Tuntuu melko kivalta, kun lapset ja lastenlapset ovat läsnä. Vaikka juurikaan ei  jutella mitään ihmeellistä on silti ilmassa lämmin tunnelma. Pienet nukahtavat vuoteisiinsa ja aikuiset jäävät hetkeksi glögilasiensa ääreen.  Rauha ja seesteisyys.  Vetäydyn nukkumaan ja nukahdan uneen, missä sade on piiskannut maata, kuulen hevosen kavioiden kopsetta. Vastaani kävelee herrasmies, joka vilkaisee minua kohottaa silinterihattuaan tervehtien jatkaen edelleen matkaansa. Jatkan kadulla kulkemista, kunnes havahdun, olen kaukana menneessä ajassa, tunnen kaupungin, olen ollut ennenkin siellä. Pienet ihanat puodit houkuttelevat jouluostoksille. Teetä, kahvia saippuaa, suklaata; tuoksut kutsuvat luokseen. Kannan käsissäni käsin nidottua nahkakantista kirjaa.  Kirja on minulle  selkeästi tärkeä tai merkityksellinen. Pidän sitä viittani suojassa. Olen menossa määrätietoisesti johonkin kirjani kanssa. Mihin ja miksi pidän sitä viittani suojassa? Sadehan on mennyt jo ..Suuri kirkonkello kumahtaa   ja havahdun unestani.  Totta puhuen , tahtoisin siihen takaisin, sillä se tuntui maailmalta joka oli minulle tuttu ennestään.  Nukahdan uudelleen ja olen luistelemassa joen jäällä. Tunnen kuinka pakkasilma puree poskiani. Jään pinta on sileä, ihmiset nauravat, ja juovat kuumaa suklaajuomaa. Rusettiluistelu.  Viitani hulmahtaa kun jatkan matkaa. Aamun valjetessa  pakkanen,  jää  sekä kirkas auringon paiste haalistuu ja herään pienokaisten vierestä. Vilkaisen ikkunasta ulos, on satanut lunta. Eilinen aamu alkoi oikeammin sillä, että kuulin tassujen tassuttelevan sänkyni viereen. Nostin päätäni  nähdäkseni tulijan paremmin , mutta en nähnyt ketään. Tunsin kuitenkin tulijan ja tiedän, niinkuin tekin : en puhu hulluja. Joulu,  sen omat pienet näkymättömät taiat saavat iskemään silmää ihmettelijöilleen.  Hyvää Joulua. 

Hyvää Joulua Sinullekkin ystäväni.

Joulu on jo ovella. Antaessaan saa ja etsiessään löytää. Joulun lähestyessä ihminen herkistyy kohtelemaan kanssatoveriaan mitä ihmeellisimmillä tavoilla.  Kaikessa köhyydessäänkin auttaa toistaan sekä hymyilee vastaantulevalle vieraalle ihmiselle.  Vuosi on kohta koluttu ja  monesti olen ajatellut, miksi ei voisi olla joka päivä joulu. Tällä tarkoitan sitä, että miksi yksi ainoa päivä tai ajan jakso saa ihmiset käyttäytymään inhimillisesti, miksi ei voisi käyttäytyä joka päivä muutenkin ?  Tänään kuitenkin törmäsin tilanteeseen, jossa ilmeisemmin väsynyt bussikuski ei ilmeisemmin tuntenut herkistymistä joululle tai saanut rauhassa kuunnella jääkiekkoa samalla ajaessaan. No, tiedä häntä, mutta kohtaamisemme oli aika metka, sillä kun koko vuosi on ollut  liukurilla laskemista, ajattelin repiä siitä viimoisetkin rippeet sitten irti.  Vaihtoehtoja olisi ollut monia, mutta pääädyin lopuksi seuraavaan...

 Linkkukuski alkoi valittaa, kun puhuin puhelimessa ihan siinä sen takana. Hän.ei kuulemma voinut keskittyä ajoon.🤔

 😅 Jos minulla olisi ollut kynä laukussani, olisin kirjottanut "varattu " paikan (lapun) toiselle puolelle : Tässä penkissä pidetään suu kiinni, niin ettei kuski häiriinny.  Mutta, kynää ei ollut, joten siinä matkan taittuessa ideat vain tiivistyivät. 

 Älä.

 Niin mullakin , eka kerta kun kuulen vastaavaa.

No ajattelin eka jotta teen reklamaaation

Mut sit ootin..

 Juu, ootin ja vitsailin sit kaverin kans kaikenlaista aiheesta..

 Ehdotuksiakin tuli aiheesta vaikka millä mitalla ja naurulla ei ollut rajaa. 

Laitoin navin päälle, ja odotin jotta pääsen vimpalle portaalle.😅

Ja kun pääsin melkein ulos, kuski kysy jotta onko ruumassa mitään.

Vastasin hänelle nauraen että ei, mutta sopisit hyvin ruumisauton kuljettajaksi. Vedin käteni lippaan ja toivotin  hymyillen hyvät joulut. 

Olisiitpa nähnyt hänen ilmeensä .😅😅

Mutta sen ilme, sen kulmakarvat nousi ja katto mua aivan yllättyneenä 😅😅

Mut aattelin, että mitäs läks.. Poistuin autosta , ja lähdin kävelemään taakseni vilkaisematta. 

Ystäväni repeää nauramaan, vaikkei edes näe minua.

~No, eka kerta varmaan sille ku joku ottaa coolisti ja kuittaa  niin että ei ymmärrä 🤣, toteaa ystäväni.

 

Ilon poikanen

Ostin itselleni kakun. Siinä on valkosuklaata ja mansikkaa.  Eiilisen päivän saldo kiteytyi tämän päivän aamuun. Siinä kahvia juodessani kertasin kolmen päivän settiä lävitse  ja totesin elämän olevan aikamoista karuselliä. Energiaa (sekä fyysistä että henkistä) kerätäkseni pidän siis vaparin. Hassu juttu, juuri kun olet saanut ajatelleeksi että jokin asia saa työvoiton, tulee seuraavana hetkenä ottahan. Siinä sitten olet hetki aikaa ja tuumailet "otanko vai jätänkö" Päätin silti ottaa ja jatkaa, mutta nyt tarvitsen hetken itselleni kerätäkseni voimia, sillä olen aika avokätisesti energiaani tässä jakanut huomaamattani muille.  Ostin lassuaineet ja  nautin olostani. Yksinkertaista. 
Saan kuulla anteeksipyynnön jos toisenkin.  Usko tai älä,  ihan vähän tuntuu hyvältä. Olen sentään jotakin osannut aikanani opastaa.  Mutta paljon on vielä perattavaa.  Muutaman hetken päästä odotan kesällisen "väärinymmärryksen" jos nätisti sanottaisiin vihdoinkin saapuvan päätöseen.  Ja voi luoja varjele sitä joka sen hetken ryssii,  ei yksinkertaisesti säästy enää mielipideiltäni. Aika, se on vain suhteellinen käsite kaikkeen. Sitä voi siis kutsua sanalla : hetken päästä, kohta tai pian. Ihan sama kuitenkin, minulla on ollut aikaa odottaa heinäkuusta lähtien asian oikeellisuutta. Olen ollut  aika pitkämielinen ja lempeä.  Joten aikaahan minulla on hamaaseen tappiin asti,  kunhan vain asia selkenee.

Säästölinjausten tulokset ?

Hoitajana työskennellesäni, törmäilin monenlaisiin tilanteisiin. Harjoitteluaikanani (äärinmäisen kauan sitten. ) olin usein se joka joutui puhutteluun, sillä kyseenalaistin yhtä jos toistakin asiaa kovin.  No yhtä kaikki. Nyt aikuuseksi päästyäni,  nuo kyseenalaistamani asiat ja ehdotukseni niihin ovat toteutuneet siten kun niitä aikanaan.ajattelin tulevaisuudessa olevan. Useampi  ajatus ja niiden muokkaantuminen vain vaati omat synnytystuskansa. Sotekohun laannuttua, on selkeästi palattu alkuperäiseen muottiin.  Jos palvelutalo saa uuden toisen yökön, on tietenkin.edullista ottaa kaksi iltavuorolaista pois vuoroista, eikö niin ?  Tähän on tultu. Palvelutalosta tulee viestiä, ettei kaikki sittenkään suju. Selvitellään asiaa tulematta hullua hurskaamnaksi. Hosussa on lisäkseni kaksi hoitajaa ja siinä mielessä pikkusen turha palaveri. Ja jos ajatellaan vähän syvemmin, tämä vie meiltä kaikilta vain aikaa. Yksikön johtaja on ollut jo hyvän tovin poissa, lääkäri käy kerran kolmessa kuukaudessa kohteessa ja yksikön päällikön puuttuessa, viereisen kunnan yksikön päällikkö hoitaa etänä tilanteita.  Täytyy myöntää, jottei omaisellakaan ole helppoa. Noh, palataanpa sitten takaisin siihen, jottei asukkaan kohdalla "arki" suju.  Sairauden kuva on kokolailla samanmoinen kaikilla asukkailla, joten henkilökunnan tulisi olla kartalla, mistä on kysymys.  Oman persoonan vielä tullessa esiin sekä sairauden edetessä on varmasti taiteilua ymmärtää aina tilannetta. Hosussa tuodaan esille, ettei tämä hoitoyksikkö välttämättä ole oikea. Kysyn, eikö ? Onko jossain toisessa paikassa sitten parempi olla ? Ja, vastaan : ei.   Siksi että tämä on tuttu sabluuna, joka tuskin muuttuisi toiseksi toisessa paikassa.  Mielestäni ongelma on.lähinnä edellä mainisemissani asioissa. Ja kun ei ennenvanhaan tälläisiä  ongelmia esiintynyt ..

Hetki

Pullan tuoksu houkuttelee minut poikkeamaan kahvilaan. Vihreä tee ja intialainen kanapatonki. Istahdan pöydän ääreen ja tunnen hyvää oloa. Ei niin tyypillinen joulumusiikki koukuttaa minut jäämään tähän ikkunapöytään. Katselen ohimeneviä ihmisiä, jouluvaloja kuuntelen puheensorinaa.  Vuosi on ollut raskas. Oikeastaan, se ei ehtinyt edes kunnolla alkamaan kun paskaa oli ropellissa ja pelkään pahoin, että vuosi päättyykin kaikkea muuta kuin happy endingiin. Tosin, onhan tässä muutama hetki vielä tätä vuotta,  vielä siis ehtii.  Josko käyttäisin tässä käänteistä psykologiaa ja keskittyisin nauttimaan nyt vain tähän hetkeen. Vaikeaahan se on. Valkoinen höyhen löytyy eteisen lattialta  tänä aamuna. Poimin sen ja se saa hetkeksi minut pysähtymään. No mutta, hengissä yhä  ollaan ja perusasiat edelleen itselläni kunnossa. Eikä tämä mielestäni ole itserakkaasti sanottu. Tottahan se on.  Ja, lentoemmännätkin laittavat ensin itselleen happinaamarin pystyäkseen auttamaan toisia.  Joten en.tunne syyllisyyttä tästä.  Niin pienellä ihminen pärjää ja tulee toimeen. Opiin , että jos ei anna kaikkea, osaa sanoa ei, pysyy  elossa ja itsenäisenä. Taustalla soivat joululaulut luovat seesteisyyttä jollainlailla, vaikken kovin uskonnollinen nykyään olekkaan.  Maksankin vain kirkollisveroa  vain sillä, että  opiskelijat, vanhukset ja kaikki muut vähäosaiset saisivat apua ja tukea.  Toistaseksi. Havahdun ajatuksistani puhelimen pirahdukseen. Huikkaan myyjälle kiitokset ja  heit. On aika jatkaa matkaa sateiseen ja tuuliseen  joulusäähän mieli ja sydän täynnä kuitenkin hyvää oloa ~

Sointukylpy

Sain kutsun ystäväni ystävältä sointukylpyyn. Odotin sisinmässäni tuota tilaisuutta. 

Tilaisuuden alussa ohjaaja kertoi kulhoista. Istuimme jumppamaton päällä, kuuntelimme hiljaa ja ilmassa leijui hiljainen, seesteinen harmonisuus. Laitoimme patjalle pitkäksemme. Tyyny ja peitto aseteltuina, hyvä asento haettuna. Asetuin hyvään asentoon ja kuuntelin ohjeita. Olin pimeässä metsässä. Jostain syystä en tunne olotilaani omakseni. Tarkoitan siis, etten ole ihmisen hahmossa. Ravistelen itseäni ja tajuan olevani eläin. Susi. Ravistan vieläkin itseäni ja lähden kohti portaita, ohjaajan ohjeiden mukaan. Portaat kaartuvat vasemmalle. Nousen portaita. Yritän järkeillä, että nousen kahdella jalalla, mutta se ei onnistu. Minulla on neljä jalkaa ja onnun. Ohjeet tulevat liian nopeasti, en ikään kuin pysy siinä tahdissa kun ohjeet tulevat. Portaita on seitsemän. Pääsen tasanteelle ja menen valkoiseen huoneeseen jossa on sänky, peitto auki. En noudata viimeisintä ohjetta, vaan käyn huoneessa olevalle pyöreälle matolle makaamaan. Katselen ympärilleni , olen varuillani. Ja sitten, se väsymys, mieletön väsymys valtaa minut. Nukahdan. Muistan ajatelleeni matkan alussa : Kunpa pääsisin tilaan, missä ei tarvitsisi ajatella yhtään mitään. Havahdun korkeampaan ääneen. Oikealta puolelta minua lähestyy toinen susi, joka jää kauemmaksi minusta. Ikäänkuin kunnioittaen. Mietin ankarasti, mikä juttu tää on, kuka on tuo toinen susi. Jään sutena huoneeseen . Nousimme ylös, askartelin tuon kokemani kimpussa. En kertonut vasta kun autossa. Kuski sai kopin heti, tuumaten matkan olleen shamaanimatka, jolloin ymmärsin.  Löysin jotakin uudelleen, minkä olin jo melkein unohtanut tai en ollut uskonut. Yksin päästyäni, minulta tuli itku. En löydä itkulle selitystä,, mutta siinä oli jonkinlaista kotiinpalaamisen tunnetta.. Sain mielettömän paljon energiaa  tuosta hetkestä ja ajatus päästä takaisin noitapatojen ääreen alkoi tuntua vielä houkuttelevammalta. Jäin koukkuun tuohon kokemaani.

Helpompikin tapa olisi ollut ratkaista epäkohta.

En ole oikeasti ihminen, joka olisi  kylmän rauhallisen.tyly, joka penää oikeuksiaan. Olen vain viime aikoina ollut niin helvetinmoisessa myllytyksessä, etten yksinkertaisesti enää pystynyt ottamaan vastaan.asioita joihin.en ole ollut osallinen. Tuntui suorastaan typerältä, ettei suuren konsernin johtaja pystynyt korjaamaan tekemäänsä virhettä viimeisen päälle, vaan hän selkeämmin oli kannalla "aika kultaa muistot ".

Tervehdys,

Kiitän palaverista joka sujui rauhallisesti kaikkia osapuolia kunnioittaen.

Anteeksipyyntö on hyväksytty mutta kaikkea tämä kuitenkaan.ei vielä selvittänyt tai ratkaissut. Kysymyksiä jäi paljon ilman vastauksia. Jotta tämä asia saataisiin osaltani finaaliin, ehdotan että palaamme asiaan ensi kuun puolen välin aikoihin.   Emme  tietenkään odota, että oikea syyllinen löytyy, sillä aikaa on kulunut jo tarpeeksi kauan ja syyllinen on jo kaukana, jota järjestelmänne ei todennäköisestii tavoita.

Törkeä kohtelu työntekijää kohtaa, loukkaus sekä syytettynä olo on jäljellä niin kauan kunnes toisin todistetaan.  Maine ja kunnia sekä tulevaisuus ovat vaakalaudalla. Onhan järjestyksenvalvojien/ esimiesten kesken pienet piirit, joten kaikkien asiaan osallistuneiden kesken tulee tehdä selkeäksi että kyseenalaisesti käyttäytyvä järjestyksenvalvoja ei ollut allekirjoittanut. Tämä tulee tehdä osittain julkisesti sillä perätön syytös on kunniaa loukkaava. 

Mies joka tuli luokseni pyytämään apua  tapahtuman aikana tapahtuneeseen häntä kohdistuneeseen arvosteluun, ohjasin häntä tekemään kirjallisen reklamaation asiasta tapahtuman järjestäjälle. Tätä paikalle asiaa selvittelemään oranssiliivinen esimies ei tehnyt, vaan allekirjoittanut neuvoi häntä toimimaan siten. Näin tapahtuneesta jää jälki. Asia menee eteenpäin ja joku oppii jälleen jotakin.

Mikäli mies ei olisi tullut luokseni kysymään apua, en pystyisi todistamaan teille paikallaoloani ja syyttömyttäni. Syy tähän on organisaationne toiminnassa  ts ette tiedä, missä työntekijänne kulloinkin ovat.

Näen, että olen osuuteni nyt tehnyt.

Joten, hyvät herrat odotan yhteydenottoanne seuraavaan tapaamiseemme, jossa paikalla on vähintääkin  minut syyllistänyt ihminen, jota tiettävästi en ole ikinä tavannut.

Sokea oikeus

Odotellessani seuraavaa viraabelikeikkaa, laitoin pääkallopaikalle tiedustellakseni seuraavan tehtävän ohjeita. Sain vastauksen, "ettei kyseistä tehtävää nyt tule. Ja että olemme saaneet jäätävän palautteen toiminnastasi." Tajusin saman tien, mistä oli kysymys, mutta se ei tuntunut kiinnostavan pääkalloa. Outoa, ajattelin ja ennen kuin seuraava päivä oli valjennut, istuin jo heidän konttorissaan. Päättäväinen asenteeni näkyi varmasti, sillä huomasin sen vastapuolen käyttäytymisestä. Tapaamistamme ennen oli edeltänyt pieni sanaharkka. Istuin siis heidän konttorissaan kuunnellen heidän perusteluitaan tapahtumalle. Ja sitten, sieltä se tuli, anteeksipyyntö ja jonkinlainen selitys siitä , miten nimeni oli sotkeutunut  koko juttuun. Perustelut eivät kuitenkaan riittäneet minulle, vaikka kuinka yritettivät toivottaa hyvää viikonloppua vielä kerran anteeksi pyydellen.

Kohtaamisia.

Näen pitkästä aikaa tuttavan.  Ihmisen jonka kanssa olen ollut työkaveri tai jopa ystävä.  Tervehdin häntä iloisesti ja hän tervehtii reippaasti takaisin.  Kysyn häneltä mitä kuuluu ja hän vastaa jottei kummempia. Hänen ensinmäinen kysymys on.jotta missä olen töissä ja vastaan hänelle. Huomaan, ettei häntä  oikeasti kiinnosta kuulumiseni, kuhan.tiedustelee saadakseen uteliaisuutensa tyydytetyksi. Tuskin ehdin vastaamaan loppuun, kun hän jo tiedustelee perhesuhteitani.Tunnen lievää inhoa tässä kohtaa, mutta vastaan silti.  No niin, nyt kun hänen tiedunhalunsa on tyydytetty, hän voikin sitten jatkaa matkaansa ajattelen, ja niin hän luojan kiitos jatkaakin.  Seuraavan kerran kohdatessamne, hän.saakin.hieman erillaiset vastaukset. Ihan vain yllätykseksi.  Olen vain herännyt ajatukseen, jottei ketään ole pakko miellyttää ja  oikea ystävä ei noilla kysymyksillä aloita keskustelua ,  vaan.hän todellakin alkaa puhumaan jotain vallan muuta.  Emme siis  tarvitse tämän kaltaisia ystäviä. Ja, heille voi vastata samalla mitalla takaisin. Sitähän he suorastaan pyytäävät. Naurahdus pääsee suustani jälkeenpäin   vieläkin,  kun kerran  vastasin ystävälle, että minulla menee yhtä hyvin kuin hänellä miehensä kanssa.  Siinäpä sitten oi tärkeimmät ja ostoskärryt kolisten hän paukkasi ulos . Kaikkea ei tarvitse sietää, ei edes ystävältä. 

Sijaisen elämää

Istun keittiön pöydän.ääressä. Edessäni on lautasellinen ihanan lämmintä makaroonilaatikkoa, salaattia ja leipää. Kynttilä palaa kauniissa lasisessa astiassaan jakaen pieniä lämmön säteitään.pöydälle. Radio on hiljaisella ja koiruus nukkuu tyytyväisenä lenkin.jäkkeen.jalkojeni vieressä. Maa kimneltää. On vapaapäivä.  Tuntuu.luxus hienolta, ihan huipulta. Saat syödä rauhassa, loppuun ateriasi., ilman että kukaan haukkaa tai nuolaisee leivältäsi voit silöä aikaa kun.hörppäset juuri itse maitoa.   Eilen, oli kahdeksan.tunnin.työpäivä, ilman. taukoja niinkuin.aina.. Ei riitä, että kiky puree palkkaamme js työaikaamme vaan ettei meillä ole taukoja. Veskitauotkin.joku laskee, sillä vaikuttaa siltä ettei vakkareilla toimi enää edes kunnolla aineenvaihfunta.  Olipa , joku ajattelisi, rumaasti sanottu. No, minkäs teet . Harva jaksaa harrastaa ja liikua työpäivän jälkeen yhtään mihinkään,  Se työhyvivoinnnista sitten .. 

Okei, sulla on.yksi kahvitauko iltapäivälä ja ruokatsuko. Hmm.. sijainenhan menee aina nukkariin yleensä ekana ja hänet päästetään (harvinaista) sitten ajan puolittuessa pissalle ja kahville, nopsasti sillä ensinmäiset muksut jo heräävät juuri noihin aikoihin.kun pääset pois nuukkarista.   Ruokatauko vietetään ryhmässä ja syödään hotkien tai niin.että palvelet kanssaruokailijoitasi, samalla kun syöt evätäsi. Julmaa kirjoitusta, mutta totta.  Liittokin on tietoinen.tästä, mutta ei reagoi asiaan. En.ole siis toisin ajattelija. Ulkoilutilanteet ovat silätavalla hauskoja, että sijsinen on aina ekana ja vikana ulkona ja hänellä on.parhaimmillaan myös toisenkin ryhmän lapset samassa.  Eipä juuri voi sanoa tilanteessa. "Ettei onnistu".  Työpari sanoo tulevansa kohta ulos. Kohta. On venyvä käsite. Yleensä naurahdan tuohon ja vastaan," juupa.juu ".. 

Ei ennenvanhaan näin ollut, sillä minäkin todellakin von.sanoa näin..tosin, ei moni muukaan asia ollut näin.  Henkilökuntaa oli riittävästi..Oli omat keittäjät, jotka tuoreista raaka~aineista valmistivat ruoat. Henkilökunta tunsi toisensa,  kaikki talon lapset sekä vanhemmat tunnettiin,  Myös keittäjä tunsi kaikki lapset.  Se oli yhteisöllisyyttä se jos mikä.  Lapsilla ei ollut ongelmia niin paljoa kuin on nyt.  Jos koko talon lapsissa oli yksi erityistä huomiota vaativa lapsi, oli sekin jo  sanoisinko "vaativaa" Näitä siinä sitten tuumaillessani ruokailen rauhassa ja arvostan entistä enempi arvokasta vapaapäivääni. Olen selkeästi ansainnut sen. 

Mikä ihmeen järkkäri ?

Huh, tukka sekasin ja niskat kipeänä Metallican plektra taskussa jatkaen seuraavaan festaripaikkaan. Valehtelisi jos väittäisin  että kaikki meni kaiketi putkeen,. Puhelin kävääsi paskalaaris ja joku oppi taas jotakin  ~ jos oppi. Fyysinen ja henkinen.tyhjennys takana. Aika keikka, etten sanoisi. Sitä helposti ajatellaan että järkkärin työ on yksinkertaista ja tylsää, järkkärit ovat tyhmiä ja ala on tällä hetkellä alaarvostettua. Ala on nuori ja hakee vielä paikkaansa kaikilta osin. Monikaan ei tule ajatelleeksi että useimmat meistä  tulee ympäri Suomea keikalle ja tekee aivan jotain  muuta elääkseen. . Tätä suhtautumista tulee niin yleisön, hyvää päivää tuttujen kuin jopa esimiehien osalta. Ja, vaikka tekisikin pelkästään järjestyksenvalvojan työtä, tulee kunnioitus säilyttää . Tapahtumat esimerkiksi ei toteutuisi ilman järjestyksen valvojia, tapahtumissa olisi ongelmia ellei olisi järjestyksenvalvojia,  etc.
Siinäpä haastetta, miten saada  tämä ala arvostetuksi ja kehittämään omaa toimintaansa sekä parantamaan laatua niin työn jäljessä kuin työilmapiirissä. Miten saada eri paikoista tulevat työntekijät ja esimiehet hitsattumaan nopeasti yhteeni.. Työpäivät ovat pitkiä ja painensietokyky kasvaa hetkihetkeltä työtuntien edetessä.
Koulutus, ennakointi ja suunnittelu, kyky reagoida palautteeseen ja kyky ottaa palautetta vastaan.  Lähiesimies on kuitenkin  tuon ongelman ydin ja ratkaisu moneen asiaan.  Järjestyksenvalvojan kurssilla käydään lait läpi mutta ei mitään muuta. Tämän kurssin jälkeen voit vetää oranssin esimies liivin päälle ja elämää nähneenä joko haltsaat edellä tuumimani asiat tai et.  Tällä hetkellä kun ongelmia tulee vastaan, ei voi syyttää ketään ihmistä vaan olemassa olevaa prosessia. Jonakin päivänä, uskon että  jokainen järjestyksenvalvoja  tapahtuman jälkeen voi todeta että tehtiin ME tehtiin  mahtava tapahtuma, eikä niin, että Huh, selvisin tästä.
Nyt pieni levähdys ennen seuraavaa  keikkaa. 

Hyvää iltaa.
Tässä kokoan ajatuksiani eilisestä ja tästä päivästä.
Ajatuksia herää paljonkin ja totean ensi alkuun tämän  alan olevan vielä nuori ja etsivän paikkaansa. Eniten huolestuttaa teidän esimiestoimintanne tällä hetkellä. Tuntuu että koulutusta vielä tarvittaisiin ylhäältä alaspäin.  Esiin nousi pikkupomoja vailla loppuun asti vietyä suunnitelmaa.

Vuoroni alkoi anniskelualueelta eilen. Alueelle oli päässyt alaikäisiä,  ja jonkun ajan kuluttua  minut siirrettiin  portille x.  Ehkä työtunteja minullakin takana, mutta tuli tunne että olisin ollut syyllinen tuohon alaikäisten alueelle' (Tykkäsin olla anniskelualueella) pääsemiseen.   Viruin siis tyhjällä portilla  18~01. Sain tauon kun pyysin.
Puhuttelussa tuli kyllä ilmi, ettei siirtoni syy ollut todellakaan, että olisin ollut syyllinen alaikästen alueelle pääsemiseen.  Vaan että tuo portti tarvitsi tekijän. (Tulin siis portille, jossa juuri tullut työntekijä oli ollut 20 minuuttia ja minut siirrettiin hänen tilalleen )

Tauot ei ole suunniteltuja, vaan ne täytyy pyytää. Ja kun pyydät tauot itse, tuli puhuttelussa selkeeksi että esimies antaa tauot. Ongelma nyt vain siinä, ettei taukoja olisi tullut tarpeeksi , ellei itse olisi niitä pyytänyt.
Kun tänään jouduin portilta portille vahtimaan, alkoi mielenterveyteni vähitellen pettämään. 
Niinpä painoin tangentin pohjaan ja kysyi esimieheltä: pahastuisko tämä jos vaikka pääsisin turvatarkastukseen? Hän vastasi menevänsä tikeen ja katsovan tilannetta. Jäin odottamaan ja kun mitään ei kuulunut  hetkeen, kysyin asiaa uudelleen ja jouduin lopuksi puhutteluun, että olin edes koko asiaa esittänyt radioteitse. 
Ja, esimiesi tuli ohitseni, kertoi menevänsä pääportille, hakevansa sieltä tekijän tilalleni ja tiken kautta päästyäni pääsisin turvatarkastukseen.  Miksi toimittiin näin ?  (Olisiko ollut helpompaa, kun esimies olisi pyöräillyt luokseni ja sanonut ettei tämä ole mahdollista, nyt asiasta nousi haloo )

Vastasin kysymykseen jotta kyllä aivan luonnonlapsenlailla asiaa kysyin sillä ei ole mitään järkeä pitää työntekijää 11 tuntia portilta portille vaan olisi hyvä jos pystyisi  vaihtamaan.työntekijän paikkaa siten että siihen tulee vaihtelevuutta. Ymmärrän tämän toki , niin kuin esimieheltä sain kuulla jotta syvä mahdottomuus kun on 100 työntekijää. (Ajattelin itsekseni, mutta en sanonut, että varmasti, jos hommaa ei ole valmiiksi suunnitellut) Mutta vastasin hänelle, että itse työvuorolistoja tehneenä, yksi puhelinsoitto sekoittaa koko pakan. On totta, että täytyy tuntea tekijänsä mutta heitä ei sittenkään saa aliarvoida jos he pyytävät välillä siirtoa muualle.  Nyt olin joviaali ja vastasin, että voin toki mennä takaisin tuolle portille. (Siksi ettei heidän suunnittelemattomuutensa enempää sekottuisi, ajattelin itsekseni. ) 
Perustelin lisäksi toimintaani, että olen ihminen joka tykkää tehdä töitä  ja ajatella omilla aivoilla, enkä ole ihminen joka olisi /seisoisi paikoillaan 11 tuntia.  Esimies kertoi kuinka hänkin silloin 7 vuotta sitten  kompastelleensa .. johon totesin, että olen  työskennellyt hoitajana  30 vuotta ja että voisin tällä historialla tehdä sjv.tä. 

Kerroin myös, että minulle kaikki ihmiset ja heidän työtehtävänsä ovat samanarvoisia, eikä kukaan ole toistaan parempi. Ja kun näen jonkun asian menevän täysin perseelleen, tuon sen jäätävällä tavalla esiin.
  Tähän voisi kiteytyää, ettei kukaan ilmeisesti  ole aikaisemmin näin  selkeästi tuonut epäkohtia esille tai edes kyseenalaistanut ja siksi ei kestetty tapaani tuoda asiaa esille vaan koettiin, että nyt työntekijä pitäisi saada äkkiä ruotuun. 

Toinen epäkohta, esimiestoi keskustelussa ilmi, että olisin ollut työrastilla ilman liiviä. Katsoin häntä kysyen, kuka on niin sanonut? Sain vastauksen, että kadulla kulkija oli tuonut viestin. (Ajattelin itsekseni, että tuo ei ole totta) Onko tämä porukka "akka~lauma?"

Edelliseltä keikalta, esimies neuvoi näin : tauolle mennessä otetaan liivit pois ja rastille palatessa laitetaan takaisin. Näin olen tehnyt ja huomannut etteivät kaikki tee niin.  Ehdotinkin, että samat säännöt nyt kutakuinkin voisivat koskea kaikkia. Tosin pelkkä jv liivi on helppo riisua kuin esim.  Tr.n

Luulisi esimiehen luottavan työntekijäänsä ja ulkopuolinen ei voi oikeasti tietää mikä tilanteessa on ollut  kyseessä .

Näitä siis miettiessä huomista vuoroa kohti. Pyydän, että käytte asiaa läpi vaikka tekstini ohessa.

Tähän vielä lisäisin, että portillani   kävi tänään  mies joka halusi tehdä reklamaation torstai iltana olleesta jv.stä,eräällä portilta , Kyseinen  jv oli arvostellut hänen pukeutumistaan/ hapitustaan.
Ainoat esimiehet joilla tuntuu olevan homma hallussa ja suunniteltu sekä osaa reagoida tilanteisiin asian vaatimalla tavalla on X ja X Heistä voi todellakin voi antaa hyvän palautteen.

Mennään näillä seuraavaan vuoroon . Kiitos kun sain reklamoida, enkä lienee varmastikkaan tältä reissulta ainut.

Hyvää yötä.

~Älä pidä mitään itsestään selvyytenä, ennenkuin olet täysin varma siitä ~

Perunkirja

Soitin lapsuuden ystäväni äidille kysyäkseni neuvoa. Arvostan hänen tietämystään asioissa, onhan hän elänyt hieman pidemmän aikaa kuin minä. Kerroin hänelle  eräästä serkusta, joka typerällä tavalla oli tuonut julki  "antaen vahvistuksen" sukuumme liittyvästä asiasta. Lopuksi tuo "vahvistus " osottautui vain kuulopuheeksi. Eipä sen puoleen, minäkin taisin loksauttaa hänelle kuulopuheen verran takasin.  Ehkä annoin pikkuriikkisen verran vielä kaupan päälle, sillä keskustelumme päätyi hieman viilenneeseen "no soitellaan". Todellakaan en aio soittaa. Miksi ihmeessä, ihminen joka on ollut muun sukumme ohella hieman, sanoisinko juoruihin menevä ja mulkvist siinä missä muutkin, niin suottapa tuota totean. 

Siinä jutustellessani tuon ystäväni äidin kanssa, olimme yhtä mieltä siitä, ettei ihmistä jota on pidetty outona ulkopuolisena suvussaan koko pienen elämänsä ajan pidä yksinkertaisesti unohtaa. Sillä joku päivä tulee eteen se aika, miten olet kohdellut häntä, puhunut hänelle ja arvostanut häntä. Minä puolestani harmittelin, että tuosta suvusta on vain muutama enää elävien kirjoissa, sillä nyt olisi oivallinen hetki palata muistelemaan vanhoja. No, ehkä nuo muutama tolpillaan oleva riittänee tuohon keskusteluun. Sanonta suku on pahin, toteutui tässäkin tarinassa. Olenhan kasvatettu lehmien ja parin vasikan seurasss, joten voin käyttäytyä aivan hyvin tässä kohtaa täysin absurdisti. 

Vein siis löytämäni perunkirjan tutkittavaksi, sillä jotenkin järkeni jokin sopukka sanoi, jottei kaikki ole kohdallaan kyseisessä asiakirjassa. Ja bingo! Olin oikeassa.  Myöhemmin sain kuulla, tosin kuulopuheita (mutta luotettavalta taholta ) että asiakirjan laatija olisi ollut hieman viinaan menevä. Haluaisin uskoa, ettei minulla ole osaa eikä arpaa tuohon tulevaan, mutta pelkään pahinta. Kaikista hienoin juttu kuitenkin olisi, että tuossa asiakirjassa asiat asetettaisiin uudelleen oikeisiin kohtiin ja että ne löytäisivät oikeat omistajansa. Näin käydessään, voisin levittää sateenvarjoni ja lennähtää uusiin seikkailuihini.

Siivet

Oletko koskaan tavannut ihmistä, jolla kuvittelet  näkeväsi siivet selässään ? Minäpä olen, useammankin kerran. Tänään viimeeksi.  Ja jos hän sanoo sinulle jotakin sellaista, mitä olet vain mielessäsi pohtinut tai ahdistukseen asti pähkäillyt, valvonut öitäsi , harmaantunut jopa ~yhtäkkiä jokin asia vain kolahtaa kohdalleen. Olet tilanteessa aivan ihmeissäsi, kylmät väreet saattavat nousta tai kyynel vierähtää silmäkulmaan. Siinä hän on edessäsi ja selventää tilannetta, on fiilis aivan uskomaton. Tänään hän sanoi ottaneensa kopin tilanteesta ja pitää niin kauan kiinni, jotta seuraava ottaa varman kopin. Yritin oikeasti kurkkia hänen selkänsä taakse. Olen aivan varma hänen siivistään.  Enkä oikein edes ymmärrä, miten tilanteeseen itse jouduin, mutta tarvitseeko kaikkea aina edes ymmärtää.?  Olen paraatipaikalla näkemässä pienen ihmisen uuden alun. Voisinko enää ylpeämpi olla. Tätä olen odottanut ja nyt se on tässä. Itselläni sydän ja mieli täynnä valintoja samaan aikaan pääsen kunniapaikalle seuraamaan ja auttamaan, kun apua tarvitaan. Hurjaa. Mieli on seesteinen ja  jalat maassa mennään.
Viimeeksi näin vastaavia näkymättömin siivin varustettuja enkeleitä ottaessani etäisyyttä omiin pikkuaatoksiini. Heillä ikäänkuin oli sanottavanaan "taikasanat" , tuntematta kanssakulkijaansa, aivan kuin he lukisivat ympäristöään.  Ehkä juuri näin onkin, tuumaan.  Kohtaamisen jälkeen vain tunnet asian napsahtavan kohdilleen ja saavan uuden käänteen.  Tie saattaa olla vielä tuonkin jälkeen pitkä, mutta se on kirkkaasti suuntaa antava ja se riittää. Ei aleta ahmimaan enempää, sillä et voi tietää koska kohtalo heittää noppia ja tilanne onkin taas toinen. Ajatuksia tulevasta voi olla, mutta mennään silti hetki kerrallaan..

Eräs päiväkotipäivä

."Olen melkein viisi vuotias poika jo. Tuolla, kaukana näen muita lapsia jotka ovat samassa ryhmässä kuin minä. Juoksen valtameren kokoisen hiekkalaatikon luo, kiipeän suurelle hiekkakasalle, otan lapion ja ryhdyn kaivamaan isoa vallihautaa toisten poikien kanssa. Mutta yksi pojista sanookin etten saa tulla leikkiin ja rupean itkemään.  Kolme aikuista seisovat ihan hiekkalaatikon vieressä eivät reagoi tapahtuneeseen, vaan joku tädeistä kuvailee oikein  käsin kuinka kovasti itken. Kukaan ei tule kysymään, mitä itken.Kukaan ei tule selvittämään  mitä tapahtui. Yksi tädeistä kottaa minua kädestä kiinni ja alkaa viemään muualle. Ottaa lapion pois kädestäni ja vie minut pois toisten lasten luita. Kukaan ei selitä miksi. Erään.uuden tädin ohi kulkiessamne, aikuinen kysyy"Miksei  tuo poika mahtunut mukaan leikkiin, mutta kukaan ei hänelle vastaa." Toiset lapset jatkaavat leikkiään hiekkalaatikolla , kukaan muusta lapsista ei edes huomaa tilannetta, ja itkuni vaimenee kävellessäni aikuusen kanssa portille."

"Olen hieman järkyttynyt  Aika pitkään olen tätäkin työtä tehnyt ja nähnyt, vaan ensinmäisen kerran  kohtaan tilanteen, jossa aikuiset ratkaisevat asian näin helposti ja yksinkertaisesti. Kysyessäni kolleegalta, miksi näin toimittiin, hän vastaa hiljaa, että tämä on sitä uutta kasvatuspedagogiikkaa.  Mietiin, missä osa alueessa näin on koulutettu toimimaan ?  Taisi olla nyt niin, että resurssit eivät yksinkertaisesti enää riitä edes selvittämään tuota tilannetta. Lapsen solvaaminen kävi helpommin kuin se, että olisi kysynyt lapsilta, miksi tämä poika ei sovi teidän leikkiinne , selittänyt lapsille että kaikki leikkii kaikkien kanssa ja ettei ketään saa jättää yksin.
Tapa millä tilanne selvitettiin opetti hiekkalaatikolle jääneitä lapsia hiljaisesti kiusaamaan . Aikuinen tai aikuiset antoivat luvan "Näin saa toimia"  Jään pohtimaan tätä.  Kertaakaan urani aikana, en ole tömännyt moiseen. Minkälaisen päivän ja mallin  annamme lapselle jos epäselvyyksien hoitaminen tapahtuu näin ?
Edes "oikeissa tappelutilanteissa" emme toimi näin. Selvitämme kuka sanoi ja kuka teki, olemne salapoliiseja joka sekvittää mitä tapahtui, käytämme versoakin. Ja anteeksipyynnön jälkeen leikki jatkuu.  Jos leikki ei onnistu, sitten katsellaan eri hommat leikkijöille.   Näin viimerksi eilen vuorossani tein, tuumaan.  Ehkä minulta on jäänyt nyt jokin uusi suuntaus väliin, mutta totean jotta saa jäädäkkin.

Päiväkirja

Hei päiväkirja, taas tein mä sen, mä annoin tulla niin sen kaiken likaisen  ..

Työskentelin kauan sitten eräässä saattohoitokodissa. Rakastin tuota työtä ja minut revittiin tuosta työstä irti,  Nyt on aika antaa takaisn, hänelle joka ei ikinä olisi uskonut, että kohtaa vielä vahvempansa. Hän ei ikinä olisi uskonut, kuinka vahvaksi kasvan tämän asian kanssa. Niinpä hankiin  kauniin punaisen päiväkirjan viedäkseni sen pikku muistuksena tuohon saattohoitokotiin. Ja jos joku tuntee sydänmessään elävän samaa tilannetta, saa hän tästä vahvistuksen ette ikohtelu ole hänen omassa päässään vaan tosiaankin tälläistä tapahtuu. Vieraammat lukijat eivät ehkä saa kiinni heti ajatuksesta, mutta uskon, että jo aikasemman kirjan saajan, saa ihan varmasti kiinni mistä on kyse. Kirja lähti siis matkaan saatesanoin :

Tässä on teille päiväkirjaa moneksi vuodeksi. Eikä ehdi loppumaan ennen  xxxx eläkeikää.

Tämä kirja on lahja , muisto myös kahdeltakymmeneltä muulta hoitajalta , myös häneltä,

joka teki itsemurhan  näiden samojen tapahtumien puolesta.

"Voisin tehdä mitä tahansa, enkä kumminkaan tee mitään.Voi miten hauskaa on tehdä, ihan mitä huvittaa" 

   -Muumipappa -

Twin Peaks alkaa. Mieleeni tulee eräs saattohoitokoti, jossa työskentelin hetken.

Ilmapiiri oli jo ovella samankaltainen kun tuota sarjaa katsellessa.

Otan joskus hyvän kirjoitusasennon ja kerron, miten keltanokkaa voi kohdella tuollaisessa paikassa. 

Enään, ei onnistuisi. Kerron ”mustasta raamatusta” ~ vihosta, joka työpaikalla oli. Olin vain kuullut heittävän herjaa sellaisesta kirjasta.

Mutta ensinmäistä kertaa sellaisen näin. Vastaavan saikkarin käsissä.." Musta vihkohan on tai kirja johon kirjoitetaan kaikki tekemäsi virheet etc."

Jo opiskeluaikoina heitettiin herjaa tuosta "vihosta". Mutta että aikuisiällä näin sellaisen, en aluksi meinannut uskoa näkemääni.

Vihko oli musta,  aika rahnainen, ja  siihen oli kirjoitetu jo ennen minua paljon tekstiä..

Sieltä sitten vastaava saikkari luetteli sen 17 asiaa / virhettä joita olin tehnyt muutaman kuukauden aikana.

Koeaikaa oli vielä jäljellä. Kirjoitinkin tapahtumasta kerran sen jälkeen kun olin sanoutunut irti työpaikasta.

Mustaa kirjaa en silloin maininnut ja silloin asia oli liian tuore edes kirjoitaakseni sitä kokonaan julkisuuteen. 

Nyt aikaa on kulunut tarpeeksi.- Tarina jatkuu..

Yli 70 hakijan joukosta minut valittiin toisena kaikkiin vuoroihin. Olin onnellinen.

Syöpäpotilaat ovat olleet aina sydäntä lähelläni .Joskus ihmettelin kovin, miksi sairaaanhoitajat kirjasivat lähihoitajien tekemät työt

mm. Eräänä sunnuntai iltana minut kutsuttiin kehityskeskusteluun hämärään kapinettiin.

Vastaava saikkari kaivoi laukustaan rähjäntyneen mustan vihon. Kaatoi hieman preesneviläisittäin kaikki syytökset.

Tunnistin useammassa kohtaa olevan saman ihmisen kyseessä. Lauseet olivat irrallisia toisistaan."Välähdyksiä". Lähdin avaamaan tilannetta,

jossa olin heittänyt herjalla saikkarille jotain takaisin, ~ hän ei kuunnellut.

Lähdin avaamaan tilannetta jossa pyysiin talon henkilökuntaa tilanteeseen, kun jouduin itse poistumaan ~ hän ei kuunnellut.

Lopuksi ymmärsin olla vain hiljaa. Listan luettuaan, hän kysyi olisinko jatkossa parempi ?

Nousin seisomaan, kyynelilläni ei ollut siinä kohtaa mitään rajaa ja vastasin hänelle, etten usko ja poistuin tilasta.

Minusta oli tehty ihminen joka en oikeasti ollut. Seuraava hetki ~ yövuoro oli laitettu  tunnistamani henkilön kanssa.

Olin päättänyt viedä homman loppuun asti.

Mutta kun kyseinen yövuoro lähestyi, löysin istumasta itseni sängyn laidalla vähäpukeisena ja itkin.

Olin lamaantunut Minä, joka olen mielestäni aina virtaa täynnä, sanavalmis ja onnellinen nykyisestä työstäni.

Mieheni soitti ystäväni viemään päivystykseen.  Pääsin heti hoitajan luokse ja sieltä heti lääkärille.Yksinkertaisesti olin työpaikkakiusattu. 

Lupasin lääkärille että jos nyt joudun tähän.yövuoroon ~ lupaan hakata työparini ja tunkea sen jälkeen siivouskaappiin.

Sairaslomaa seurasi ja  liitto sekä työterveyshuolto puuttui asiaan .Mietin pitkään , siitäkö kaikki,

että ideoin paikkaan taidenäyttelyn ja muitakin ajatuksia heitin?

Siitäkö, että kuolevan potilaan kohdalla ajattelen,että elämää pidetään yllä viimeiseen asti niillä resursseilla kun voidaan?

Mielessäni pyöri paljon kysymyksiä. Sain voimiani takaisin ja ymmärsin että työpaikalla asuu näkymätön virtahepo. Miten se näkyi?

Siten, että hoitajat ovat äänettömiä, huomaamattomia.Yhtenä sääntönä työpaikalle tuli,

että hoitajien ollessa vapaalla,ei saanut olla työkavereiden kanssa tekemisissä.

Kuvaan tuolla alussa ilmapiiriä painostavaksi ja raskaaksi. Etsiin punaisensydänmen muotoisen, lukollisen päiväkirjan.

Kirjaan kirjoitin otsikot valmiiksi mm. Mokat joita keltanokka on tehnyt, vitsithuumorintajuttomille

..otsikkoja oli useampi ( helpompi jäsennellä vastaavan tähän ajatuksiaan) ja lopuksi kirjoitin,

miten näin koko tilanteen. "Uudessakin talossa voi olla kosteusvaurio~Sain voimia perheeltäni ja ystävältäni.

Kiinnitin työpaikan avaimet tuon päiväkirjan lukkoon. Annoin "avaimet" vasta kun minulle sopi.

Tyhjensin ensin pukukaappini, morjestin työkaverit. Jotkut alkoivat itkemään ja he sanoivat että kaikki ovat joutuneet tuon saman käymään. 

Pyysivät, etten lähtisi. Näytin päiväkirjan työpaikan lääkärille.

Tajusin, että kukaan ei tiennyt tuosta tavasta jolla uutta höykkyytetään saatikka vihosta. Annoin lähtiessäni päiväkirjan vastaavalle saikkarille.

Sanoen, että tässä on sulle uusi ehjä kirja seuraavia keltanokkia varten.

Sen mustan voit hävittää.Saikkari istuuntui, ei sanonut mitään ja jatkoin; teillä on maton allelakastuja asioita,

Ne näkyy ja teidän pitää ne puhdistaa sieltä pois. Eroanomus oli tehty jo aikaa sitten.

Johtaja sai tietää asiasta ehkä liian myöhään. Johtaja soitti ja puhelu oli pitkä. Puhelu loppui siihen kun hän tarjosi suosituksiaan hakiessani

vastaavanlaiseen paikkaan. Kiitin häntä ja vastasin etten tarvitse.Tapahtumasta on viisi vuotta. Nyt pöytä on viimein puhdas.

Vaikka vuosia kertyy, tunne ei häviä..

Anteeksi voi antaa mutta ei unohtaa.. 

..Tässä tapauksessa ei voi antaa anteeksikaan.

Paskamagneettiko ?

"Hän liitti kädet, katsoi hiljaa ylöspäin ja mietti kuinka paljon onkaan saanut paskaa niskaan näin. Otti kyllä kopin mut se painoikin enemmän ja siksi ei jaksanutkaan enää  hän.."
Kun sitten viimein sain lähdettyä ammatilaisen kanssa juttelemaan, jäi se loppuviinein jutusteluksi. Lopputulos oli, etten menisi asiassa tuon.pidemmälle, sillä olihan ammattilainen todennut, että ryhmässä on ihmisiä joilla on asiat paljon huonommin kuin minulla. Niinpä päätin noudattaa ohjetta , jossa hän.neuvoo päästämään irti. Niin tein, päästin irti. Voi miten hyvältä se tuntuikaan päästää irti asiasta, johon oikeasti et voi edes vaikuttaa.  Noh, tulipahan puhutuksi ainakin yksi pimeä komero tyhjäksi. Edullisempaa kuin psykalla käynti toteasin .(paitsi, etten ole palveluja tarvinnut ) Ja jos kerta minulla on soturin luonne, niin mennään tällä.  Oikeasti, eihän kukaan voi jumalauta mennä sanomaan, että sulla on paremmin asiat.kun tolla toisella. Kaikki on suhteellista ja jos en olisi mennyt edes jollekkin puhumaan kokonaisuutta auki, veikkaan että jos ei mulla niin jollakulla toisella olisi nyt hiukka asiat huonosti. Eli, jotain hyvää (inhoan hyöty sanaa)'tuosta tapaamisesta oli.  Lähdin siis näillä eväillä matkaan, sillä onhan omassakin rintamuksessani paljon raakattavaa, jonka vuoksi harmaantua.

Vanhuuden ehtoo ja sukellus

Coctaili

Nämä kaksi asiaa sekoitettuna sekä ravistettuna toisiinsa sai hetkeksi kaaottiseen yliotteen. Olin kuin aikapommi joka odotti vain oikeaa sokan vetäjää. Kauan ei sitäkää kulkijaa tarvinnut odottaa. Seuraukset yllättivät itse kukin.Tarvittaisiin vain vallattoman hyvä vastapuoli johon tämän kaiken roinan sinkauttaa ja vielä pirun hyvällä syyllä.  Aikani kerättyäni kaikenlaista joutavaa niskaani, tuli tosiaan vastaan  , sanoisinko  sitä ongelmaksi vai oliskos se ollut jonkun toisen alkuperäinen ongelma, mutta ihme kyllä - soppaan taas jouduin. Työpaikassa sattui häsäkkä ja minä sain syyt päälleni. Näitä siinä sitten miettiessäni, tuumasin, " jotta nythän on sellaanen juttu jottei tästäkään nuan vaan päästetä pälkähästä.  Sitä mitä en ole tehnyt, en myöskään tunnusta tehneeni. " Nyt tosiaan vain oli sen verran häjympi juttu, jotten olisi pärjännyt ilman juuri oikeita ihmisiä selviitttääkseni tuota suota. Tosin, omia aivoja tarvittiin toki  myös. Otin siis etäisyyttä muutama sata kilometriä, tuumailin asioita ja palasin takaisin aika selkein ja rauhottunein ajatuksin. Se päättäväisyys minkä löysin matkallani oli voimaannutaava.  Joskus siis tarvitaan konkreettisesti etäisyyttä asioiden selkeyttämiseen.

Uni

Näin viimeyönä unen. Kävin lapseni luona. Huone on pimeä, sotkuinen ja täynnä ahdistavaa oloa. Tunnen kui.ka lapseni yrittää selviytyä hetkestä toiseen.  Meillä on yhteys, vaikka kumpikaan meistä ei haluaisi sitä.  En pysty auttamaan, käteni ovat sidotut. Paras ymmärtäjä tilanteessa on hän itse.

Palapelin puuttuvat palaset

Pitkällinen keskustelu.  On kuin aukaisisit bistaasipähkinöitä, yksi kerrallaan.  Tuntuu kuin joku olisi ollut auttamassa tätä asiaa. Ja niin onkin. Tuulipukuenkeli, pitkällisen tien jälkeen Näen, kuulen hänen nauravan sydänmestään. Hän on melkein tullut kotiin, asettautuu uudelleen asumaan. 
On ymmärrys, jossakin, ettei syy ja seuraus kulkenutkaan käsi kädessä ..

Välähdys

Vanhuus. Tuo outo vieras. Tulee huomaamatta ovestasi . Ei kysele lupaa. Kuiskii outoja sanoja ja ajatuksia korvaasi ja pyytää tekemään outoja asioita.  Vanhuus, ei tule yksin,  niin sanotaan,  mutta kuka on kaverina ?  Se on hauska sanonta , mutta mitä se oikeasti tarkoittaa ? Tarkoittaako se, että tulee kaikenlaisia vaivoja ja kolotulsia ja unohtelet asioita ? Itselläni on tapana todeta: vaihdetaan hyvä kanan muisti oravan muistiin. Mutta kukaan ei ole kertaakaan suostunut vaihtaamaan. Todellisuudessa tuo outo vieras hiipii luoksesi ja kietoo lonkerinsa ympärillesi, teettäen omituisia juttujaan. Aika ilkeä vieras, sanoisinko ?  Mitä pidemmälle tuota vierasta katselen, sitä lujemmin tartun elämän jokaiseen hetkeen kiinni. Niin huonoon kuin hyvään.

Ei mikä tahansa kissa.

Itken kissan vuoksi, joka tänä aamuna nukutettiin. Joku voisi ja ajatteleekin, jotta kuulostaapas tyhmältä.  Ei, ei se ole tyhmää itkeä kuollutta lemmikkiään.  Itku osoittaa vain inhimillisyyden ja ymmärtävyyden.  Lemmikki kun ei ole pelkkä lemmikki, vaan se on paljon, paljon enemmän. Vaikkakin  siihen menee joskus hermo, mutta keneempä ei välillä menisisi ? Tämä kissa oli muutakin kuin pelkkä kissa.   suurisieluinen kaveri ja ystävä. Monta kertaa meni monen ihmisen edelle.  Eläinlääkärin , ei siis näiden hienojen firmojen , van ihan maalaisjärjellä  ajattelevan, ikänsä työtä tehneensä eläinten parissa oli rauhallinen  , vähän puhuva, mutta sitäkin enempi varmakätisempi tutkiessaan kisua. Ei kisun enää ollut kiirus minnekkään. Puski minua ja käpertyi siihen pöydälle nukkumaan. Ihan niinkuin aina on tehnyt.  Mieleeni pyörähti kisun pentuajat riiviömäisine hetkineen. Ja kun olin allapäin, tai pohdiin jotain tuli kisu myös asiaa pohtimaan. Ikuinen ystävä. Tallikissasta tehty kotikisu, jonka kultainen noutaja  kasvatti. Kaksi muusikkoa, hyvä tiimi.  Niin se on, ei asiaa, ihmistä tai eläintä ~ näiden kohtaamista emme oppisi mitään Jokaisella näistä on tarkoitus tulla luoksesi.  Kisu pääsi karvatassunn viereen omalle kotipihalleen.Siellä ne ovat, ystävykset nyt ja aina.

Muutos

Nuorinkin lapsista lähtee nyt kotoa. Hassu tunne.  Joku viisas ehti neuvomaan jotta nyt täytyy nauttia. Olet tehtäväsi tehnyt. Voit auttaa lapsiasi selviytymään eteenpäin, kannustaen heitä, rohkaisemalla heitä.  Voit nauttia lapsenlapsistasi, olla heidän kanssaan ja rehellisesti  :) huokaista kun heidän lähtiessään perävalot näjyvät. Miksi sitten on tyhjä olo ? Samalla kun huomaat päiväsi täyttyneen erillaisista "omista jutuista".  Välillä oikeasti niin, jotta  juuri tehdessäsi sitä omaa juttua, joku lapsistasi tarvitseekin sinua ja riennät apuun jos voit.  Huomaan sisustaneeni jo tyhjäksi jääneen kammarin uuteen uskoon. Kamalaa. En tietenkään haluaisi asioiden kulkevan niin, mutta tuntuu. Ettei sitä minulta tai keltään kysytä. Elämän täytyy menmä nyt näin, kiertokulku. Tajuan vanhentuneeni, mutta en henkisesti. Se on lmeisemmin voimavarani.  Olen iloinen että  lapseni lähtee pesästä  kokeilemaan omia siipiään. Ehkä olen jossain onnistunut. se elämänjano joka jyllää nyt  muuttajaa on.hurja. Tämän kautta tulee muutos myös meihin vanhempiin.  On sujahdettava uudelle hienolle uralle tai etsittävä se. Paikoilleen ei voi jäädä. Ilo, elänhalu tuntuu yhtä voimakkaana kuin sopivasti kevään ensimäinen helteinen aurinkoinen päivä.  Uutta kohti.

Ahaa elämys

Karma
Niin paljon on tullut ryvettyä, jotta eräänä päivänä tein ahaa elämyksen.  Olisinpa joskus aikanaan tajunnut tuon  , olisi joitakin asioita jäänyt ehkä tekemättä.  Tajusin, että kaikki vääryys tai hyvyys  mitä teet toisille tai itsellesi, maksaa se tuplana aina takaisin itsellesi. Tästä siis syntyy sana karma.  Tosin, karma voi iskeä niin nopeasti nurkan takaa jottet ettet ehdi kissaa tavaamaan  loppuun. Toisaalta karma odottaa ikäänkuin sopivaa hetkeä antaakseen takaisin.  Ja nyt en puhu kostosta vaan molemmista, niin hyvästä kuin pahastakin.  Ryvetä taas voi tietämättään ymmärtämättään tai tietoiseti ymmärtäen. Noh, rypesin ymmärtämättäni ja seuraus oli aikamoinen huolimatta siitä että  tuohon tapahtumaketjuun liittyi muitakin rypejiä. Ymmärtämättään tai ei , karma tuli ja iski lujaa. 
Ja koska havahdus lyhyestä elämästä sai minut ajattelemaan paljon asioita , ymmärsin myös paremmin  karman merkityksen. Tähän asti sana karma on ollut sanana lähinnä huvittava.
Tämä sai minut ajattelemaan vielä enempi ympärilläni olevia ihmisiä, kohtaamisia, sekä omaa olemista kaiikkiaan. Opiin myös  näkemään ikäänkuin tarkemmin  ihmisten läpi silloin kun he tekevät väärin toiselle  ja ajattelemaan kuunnellessani jonkun puhuvan, ajatelevan tai  aliarvoivan   kanssakulkijaansa.
Ymmärsin  sanomatta mitään, että kaikki tuo löytyy edestä jos ei heti, niin hetken päästä, viimeistään seuraavassa elämässä, niinkuin itselläni on tapana sanoa.  Miksi siis tuhlata yhtä ainoaa elämäänsä moiseen ?  Kun muistaisi elää joka päivä, joka hetki niin että päivän päätteeksi voisit olla iloinen pienistäkin hyvistä jutuista rehellisesti ja  pyyteettömästi ~ olisi se paljon pyydetty.  Vaan ihminen on ihminen ja vanha sanonta: ihminen on toiselle ihmiselle susi, pitää hyvin paikkansa. Ellei sitten löydy todellakin hyvä alfapari tuumaan.  

Nousu pintaan

Voittajia vai selviytyjiä ?
  Useampi vuosi  sitten alkanut tarina on saanut jännän käänteen.  Pääasia on , että saa elämänsä jälleen jollain lailla jaloilleen. 
Tänään tajusin, en voi enää tehdä mitään, en yhtään mitään. Sen oli vain jonkun täysin ulkopuolisen  minulle sanottava.  Epäluulo vielä kuitenkin pitää kiinni.
Uskomattomien.käänteiden takaa selvisin, vai selvisinkö ? Kyllä, päästin irti, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö välittäisi tai  rakastaisi. Voin vain kulkea vierellä tai ottaa vähän etäisyyttä. Olen kuitenkin aina kuulolla. Jokaisen  kuitenkin on seikkailtava itse omat polkunsa, kunnes kuulen sanovan : tämä on nähty " En toivo, sillä toivo sisältää pelkoa.

Tennarit puhelinlangalla. ~ tuuletteleeko joku tossujaan pahan hajun vuoksi ?
Tennarit auton peräkoukussa ~
Ajeluttaako joku tennareitaan pitkin maakuntaa ?

Tästä alkaa taruakin ihmeellisempi tarina. Jonka kiteytttäisin lopuksi lauseeseen : nyt jos koska haluaisin takaisin entisen elämäni.

"Voi jumalauta," huutaa hän itkettynein silmin. Hän huutaa tuskaansa ja vihaansa maailmalle, itselleen , kaikelle. Hän huutaa ja käpertyy  viereeni nukkumaan, kylkeen kiinni.

Tämä on meidän arkea nyt.  Samalla kun hoidan muistisairaan sukulaiseni asioita kuulen olevani huono kasvattaja. 
Itku pyrkii useimmin ulos kun sen suostun päästämään. Tänään se on lähellä. Odotan kuitenkin sopivaa hetkeä. Ei nyt ole aikaa. Nyt on tehtävä se mikä vaaditaan ja purettava sitten joskus jossain kun ehtii.

Jukka~pojan laulun sanoin:  hanki elämä, käy koulusi..
Osuu ja uppoaa tällä kertaa.  Sitä  kohti, mutta vielä on pitkä matka tuohon kaikkeen. Ihmiset, avut kaikki mahdolliset henki~olennot , pyydän teiltä nyt että  olla apunamme, sillä minulla  on vain yksi elämä ja yksi minulle tärkeimmistä  on murskannut sydänmeni  Nyt ei palikat välttämättä riitä  tämän selvittämiseen.

Pintaa syvemmällä

Kouluissa, opistoissa tehtiin aikanaan valistustyötä. Esitelmöijänä oli poliisi, vanhemnat, uhrit itse. Kuunnellessani noita luentoja, tiesin että kaikki muut nuorten metkut tekisin lukuunottamatta tuota   vaihtoehtoa. Kirjoitellesani  tätä blogia, joudun käymään läpi jotakin niin viiltävää,   Yritän jäsennellä tuon tunteen syytä saamatta vieläkään vastausta. Se on kuin kummitus, joka ilmestyy aika ajoin ovellesi, viereesi ..

Kun perheeseen muuttaa jotain sellaista mikä liitetään lain ulkopuolelle, menee siinä koko elämä uusiksi kaikilta.  Kaikki osallistujat syynätään, etsitään vikaa tai ainakin mahdollisuutta olla syyllinen tuohon käyttäytymiseen tai   syyn aloittamiseen.

Puhdistetaan pöytää. Seurauksena sillä että osallistujat ajautuvat henkilökohtaiseen kriisiin.

Joku kysyy hiljaa itseltään, mitä minä haluan ja tämäkö on minun elämäni ?

Olen iloinen samaan hiileen puhaltamisesta tänään. Tästä alkaa parannus, sillan alku. Vielä on palikat levällään mutta ajan kanssa ne ehkä tulee kooduksi.

Silti joka hetki on olemassa vaara että kaikki leviää käsiin.

On otettava aikaa itsekkäästi itselleen että pysyy koossa.

Virtahepo ~ jatkaa olemistaan. Tänäänkin se nähtiin. Manipulointi ~  on keino saada toiset toimimaan mieleisekseen.

Tänään virtahepo sai kolhaisun. Tiukalla otteella, perustellen rajojen vetäminen onnistuu. On kuitenkin syytä miettiä missä menee rajojen vetäjien raja ?

Hus hemmettiin siitä

Rakkaus, se on kummallinen karvainen olento, joka tulee aina sotkemaan tilanteita mitään kysymättä se pongahtaa puskasta tai ovesta ja siinä sitten seistään hömistyneen näköisenä vailla minkäänvaltakunnan  aivotoimintaa. Rakkaus, se on hyvä asia, en sitä sano ja tulee myös moneen tilanteeseen kuin tilauksesta. Joillekkin se tuo tiukkaan elämäntilanteeseen   jotain kaunista, toisia se auttaa jaksamaan,  se auttaa elämään tai uskomaan johonkin hyvään.. Rakkaus on asia, jolla ei pidä leikkiä. Se on yksi vahvimmista voimista, itseasiassa vahvin. Rakkaus on  mielestäni vähän niinkuin stressihormooni , se ajaa meitä tekemään ja toteuttamaan asioita tietyssä järjestyksessä tai aikataulussa. Se on eräänlainen virtalähde . On olemassa sanontoja rakkaudesta, "rakkaus ei katso ikää mutta naapurit katsovat senkin, tai että rakkaus ei tunne rajoja.Tästä sanonnasta päästäänkin tarinaan joka vei tuhkatkin pesästä, nimittäin äidin rakkaus. En olisi uskonut kuinka tuo tunne saa kärvisyelemään, huudat lopuksi kivusta irtipäästäessäsi, kun muuta et enää voinut...
Tuo kipu teki minusta  narkomaanin , joka on yhtenään liikkeellä tai piiloutuu olemaan itsekseen. On helpompi kun ei liikkuessa muista olemassa olevaa "aavetta", ja yksinään ollessaan kukaan muu ei näe sitä.  Yksinään ollessasi voit yrittää neuvotella tuon kaverin kanssa tai antaa asian olla. Päätin kuitenkin käydä tämän kanssa neuvottelua ennen hallitukselle asian.esittämistä.  Voihan se olla jotta asia etenee oppositioon mutta siinä tapauksessa valinta on hallituksen, ei minun.  Tilannnetta voisi vähän kuvata tähän tapaan. Olet haalinut isellesi kaikki mahdolliset kalleimat ja kauneimmat pötit ( paitsi että, kalleimat eivät välttämättä ole niitä kauneimpia) ja ajan saatossa nuo kipot menettävät merkityksensä yksi toisensa jälkeen.  Ja jäljelle jää jotain yksinkertaisen kaunista.

Aikapommi

Ei sanoja, vain syvä tunnetila ..
Ikuisuuskin voi olla pitkä aika kun ottaa askeleen tyhjyyteen. Olet kuin nuoralla tanssija vailla turvaverkkoa. 
Aikaa sitten alkanut tarina on saanut jonkinlaisen käänteen.
Pahempi vai parempi en pysty rehellisesti jäsentelemään. Olen oppinut tämän tarinan myötä olemaan väistämättä ketään. Pikkuasiat tuntuvat mitättömältä tämän virtahevon rinnalla. ~ ja silti olen äiti niillä ominaisuuksilla ja intuitioilla  joita mummoni malliksi antoi. 
En saisi näyttää heikkouttani sillä  sitä ei ympäristö nyt kestä.  Silti olen yhä äiti, en hoitaja tai mikään muu.

En tunne syyllisyyttä enää miettien, mitä tein väärin ~

Hurjimpia tunteita olen kohdannut,ihan kipeitä ja tajunnut että meissä jokaisessa on pimeä puoli.  En pelkää enää mitään.

Virtahepo olohuoneessa on tarina joka menee tajuntaan siinä vaiheessa kun itse asut samassa huoneessa. Virtahepo yrittää ottaa valtaa ja ennenkuin tajuatkaan,niin on käynyt ellet vedä rajoja.
Tämän aamuisen rajan vetäminen oli melko kylmä mutta rakkaudella tehty. Samassa tilassa olevien on puhallettava samaan hiileen. Jos näin ei käy, homma hajoaa. En pelkää enää sitäkään. Eikä se tarkoita sitä että olisin antanut periksi. Pidän kiinni loppuun asti,  tuleepa se olemaan kuinka tuskallista tahansa.

Tätä on elämä

Älä tule sanomaan, jollet ole päivääkään lentänyt luudallani   ~

Sukellus

Lähimmät rakkaat
Sitä toivoo , pyytää lapsilleen kaikkea parasta mahdollista. Tässä kohtaa se tarkoittaa,  lapset pysyisi terveinä, fiksuina ja pyrkisivät koko ajan.elämässään eteenpäin.  Kun jokin menee pieleen heidän elämässään , on se vanhemmille kova isku  Se on niin kova isku, että siinä ihan lamaantuu.  Ja jos annat pelolle vielä vallan  oikeaan kohtaan ~ on peli menetetty..  Ja kun lapsilla on valta vetäistä juuri siitä narusta josta kukaan muu ei osaisi vetäistä.
En tiedä mistä alottaisin, loukkaamatta nyt ketään. Tarina on pitkä ja osittain graavi. Mutta, graavit  tarinat ovat joskus niitä parhaimpia selviytymistarinoita.

Sielun ollessa kipeimmillään, löydät matkallasi harvinaisuuden. Se puhuttelee sinua. Se on eräänlainen symboli, tienviitta joka antaa sinulle  uudelleen suunnan mitä kohti kulkea. Eräänlainen vahvistaja. Se voi olla sinulle myös  se "helmi" ,jota vaalit.  Merkki voi tulla sinulle luonnosta, eläinmaailmasta tai  ohikulkijasta joka "vahingossa" pysäyttää sinut. 

Shi Quan Shi Mei

Näen pöytäseurueen. Vanhemmat,  tyttö ja  poika. Kuulen heidän keskustelunsa , jossa aikuinen ihminen, "sisko" lukee mielenterveyteen liittyvistä aihesta Keskustelu etenee aiheeseen jossa käsitellään kannabiksen aiheuttamista haitoista. Pidättelen itkua. Haen lisää vettä, jotta saisin ajatukseni toisaalle..  Mutta , siinä he keskustelevat, avoimesti. Ihailen salaa tuota rohkeutta. Mieleni huutaa samalla ~ se on iloinen.."Veli" on aloittanut aiheen tiimoilta hoidon. Voisin mennä halaamaan tuota perhettä. Sanoa  jotakin viisasta jos osaisin. ..

Nousen pöydästä juotuani kahvin, huikkaan kiitokset ja hyppään pyörän selkään.

Välirauha

Muutto
Istun lattialla ja lajittelen sukkia. Etsien pareja. Omaiseni muutti tänään palvelutaloon.  Hänenkään tie ei ole ollut helppo. Näen ahdistuksen hänen silmistään. Väsymyksen ja periksi annon. Nyt voi levähtää, nyt voi huokaista. Hetkeksi.  Yksin jäädessään uuteen huoneeseen , hän istahtaa sängylle väsynein katsein. Nukahtaa.
Seuraava päivä tuo haasteita. Vieraat ihmiset ympärilllä. Nimet eivät jää mieleen, ehkä joidenkin kasvot. Tunne jonka tuo vieras ihminen välittää, se on mieleenpainuvin. Siitä muistaa seuraavan kerran kohdatessaan edellisen kohtaamisen olleen mukava. Hymy voi nousta kasvoille.  Omassa huoneessa on tuttuja tavaroita. Niistä nousee selkeät muustot,  Hetki on kuin eilinen.  Kyllä kait se tästä, tuumaa hän tutun tunteen keskellä. Turva, se on nyt saavutettu, vaikkakin vielä ympäristö on uusi ja vieras. Jonkinlainen rauha on nyt löytynyt.

Odottamista

Ahdistus. Se hyökkää taas. Kävin tänään sairaalassa tai paikassa jossa omaiseni odottaa kotopaikkaa.  Olkoon se uusi termi tuolle seuraavalle siirrolle. Nyt vain odotetaan.
Hyppään mielen matkan bussiin ja näen lumiset vuorenhuiput ja meren, liidän. Annan tunteen viedä. Haluan irtaantua kaikesta. Ihan kaikesta ja vain olla.

Seuraava päivä..
Sairaalan aulassa minua odottaa  yllättävä käänne. omaiseni on saanut paikan. Vastahan eilen kävin tuota asuntoa  katsomassa. Tuntuu kuin näkymätön käsi olisi käynyt säätämässä asiaa.

Pelottava vanhuus

On oikeastaan aika pelottavaa tulla vanhaksi.  Pelottavaa ajatella, ettei pysty itse huolehtimaan joka päiväisistä asioistaan.  Pelottavaa ajatella, että sitten vain roiskastaan odottamaan  johonkin  jatkopaikkaa,  sitä viimeistä kotia.
Kirjeeni kirjoitettuani viranomaisille, sain piakoin positiivisen vastauksen.
Palaverissa  todettiin palveluasumuspaikan olevan aivan nurkan takana, kunhan vain paikka vapautuu. Olin eri mieltä. Kiitos herra googlen, löysin kuin löysnkin sopivan kriteerien täyttämän paikan. Ottaessani  paikkaan yhteyttä. Sain napakan vastauksen. Olin kuitenkin päätänyt pitää kiinni tuosta paikasta ja soviin tapaamisen. Arvostin suuresti palvelussumispäällikön tapaa käsitellä asiaa. . Perusasioista ei tarvinnut  keskustella. Keskustelun lopuksi totesimme tapaamisen olevan hyvä.  Lohduttavaa on että asianomainen on samaa mieltä kanssamme.  Oikeasti  jos jotain positiivista asiasta hakee - voisin perustaa toimiston heitä varten jotka ovat vasta tiensä alussa.  Asia siis nytkähti ison askeleen tänään eteenpäin .Tilanne  alkaa jotenkin  konkretisoitua ja se tuo uudenlaisen ahdistuksen tunteen.

Vanhuuden ehtoo

Lyhyt väläys

Vuosi sitten alkoi kamppailu elämää, aikaa vastaan. Olin hoitaja, omainen,, miltein asiantuntija  ja poltin itseni melkein loppuun.  Omaiseni  sairastui ja koko kokonaisuus oli hämmentävää. Ilman ystäviä, niitä vahvoja kantajia en olisi osannut  lähteä  tekemään.asioita oikein. Sitä kuvittelee helposti, kun osaat työsi niin osaat ja hallitset sitten kaiken muunkin. Olin.uuden edessä.  Liisa ihmemaassa jälleen kerran.  Suurin kiitos kuuluu entiselle esimiehelleni joka auttoi minut toimimaan tilanteessa oikeilla työkaluilla. " Ensiapu saatiin nopeasti ja jatkohoitokin.järjestyi."  Sitä on palvellut tiskin takana asiakkaita, mutta kun joudut itse asiakkasksi - olet täysin ulkona.  Opiin aika nopeasti kuvion kulun ja tiuikoissa tilanteissa väläytin työnkuvaani. Eittämättä, palvelu josssin kohtaa nopeutui ja asiat nytkähtivät eteenpäin. Ei ehkä ollut aina reilua, mutta sodassa ja rakkaudessa kaikki on luvallista.  Kun tilanteen sai hetkeksi rauhotiettua,  syntyi puolen vuoden sisään uusi ongelma. Sanouduin irti edunvalvojan tehtävistä, sillä työtä omaiseni  parissa riitti muutenkin.  Hain omaiselleni lopuksi turvallista paikkaa missä viettää loppuvanhuutensa. Tuloksetta. Vuosi on väännetty, eikä edes vääntämisen ilosta vaan asiasta ja nyt tilanne palkittiin Puhelinkeskustelutkin alkavat olla kunnioittavia ja tulet selkeästi kuulluksi.  En tiedä, kannattiko tapella, voihan se olla että tästä seuraa jännittävää seikkailun jatkoa.

Kotihoito tuo minulle huolen aihetta  puhelimitse. Omaiseni
sairastaa Lewyn Kappale tautia ja tämän sairauden ymmärtäminin on monelle  hankallaa.  Harhat ovat hyvin vahvoja ja  ne aiheuttavat siten erillaisia ongelmia  ihan 
jokapäiväisissä askareissa. Vartijakäyntejä ei enään voi ajatellaakkaan, jotta vähennettäisiin hänen käyntejään. Yölliset hälyytykset ovat käsittääkseni lisäntyneet  isäni kohdalla. Hän on lähtenyt öisin useampaan kertaan ulos , soitellut naapurien ovikelloja öiseen aikaan ja puhunut harhojaan.  Mietiin, eikö tämäkin palvelu ole aika kallista pidettäväksi ? Mietiin myös, onko tämä sitä koulussa aikanaan oppimaaniarvokasta vanhenemista ? Ei , ei ole. Ihminen on yksin  asunnossaan muistinsa sekä harhojensa parissa. Sittenkö vasta pääsee palvelutaloon, 
kun oikeasti ei ole enää järjenhiventäkään toiminnoissa ? Sitten vasta pääsee viettämään sitä arvokasta vanhuutta ns. säilöön, kun ei enään kykene toimimaan missään määrin normaalilla tavalla ?  En syyllistä, pohdin vain näitä ajatuksia.

Kun kotihoito ottaa omaiseen yhteyttä näissä asioissa, on se tavallaan avunpyyntö. Kotihoito paikkaa tilanteen lisäämällä lääkitystä lääkelistalle. Ja sitten jäädään odottamaan seurauksia.  Minä puolestani, nostan nyt kädet pystyyn. Teinhän jo kertaalleen omaiselleni palveluasumiushakemuksen. 
Hakemus kuitenkin torpattiin kriteerien puuttuessa. Kuinka pitkälle ja 
vakavia täytyy sattua, että vanhus pääsee palvelutaloon oikeasti 
viettämään sitä arvokasta vanhuuttaan ?

Kun päättäjät pitävät puheitaan vaalitenteissään, olisi tässä ihan oikea tarina heille kerrottavaksi.

Onko tälle asialle jotakin tehtävissä, voiko tämän viestin lähettää 
jollekkin joka pystyy  todella tarttumaan tähän huolenaiheeseen ?


Ystävällisesti,
M.Poppanen

Vanha nainen

Tuokio...

 Istun isossa tilassa, jossa on paljon ihmisiä. Luokseni tulee vanha nainen. Selkä on kumarassa, huivi harteilla, nojaten keppiin hän tarkkaan  minua katsoen alkaa puhumaan. Kukaan muu ei huomaa tuota naista. Hän kertoo seuranneensa minua pienestä pitäen. On huolissaan siitä, ettei kävisi niinkuin hänelle aikanaan kävi. Hän pyytää, etten keinuisi uuden ja vanhan välillä vaan valitsisin joko tai. Hän puhuu viisaita sanoja, löytäen kuvauksen, joka kuvaa tulevaisuuttani. Luuta kädessäni, siivoan sillä hurjasti, aivan kuin muuttaen. Ja lopuksi hän näkee talon, jossa on ikkunat joka suuntaan auringonvalon valaistessa kaikki neljä huonetta. Nainen selvästi väsyy ja lähtee pois, pyytäen miettimään sanojaan ..

Ennustukset

Uusi seikkailu kulman takana ..

Ihmisellä on  yleensä tarve uskoa aina johonkin, ellei puhuta agnostikosta.  Ihmisen ollessa pahimmillaan hukassa, apu haetaan vaikka kaivon pohjalta.  Jokainen uskokoon mihin haluaa jos avun siitä kerta saa. Näin ollen itse kaivonpohjalla ollessani kysyin apua hyvältä ystävältäni. Sain häneltä vastauksen, ettei minun pitäisi jäädä tuleen makaamaan vaan nostaa kaikki kissat pöydälle, kaikki kortit ja katsoa miten käy. Tein työtä käskettyä ja  jäin eloon vaikka kaaduin.  Yli neljännesvuosisata liitossa olleena voin kertoa jotta se myötä ja vastamäki ~ varsinkin se vastamäki on ollut koettelemus.  Kun yhteisöön, tässä tapauksessa perheeseen iskee kriisi, kysytään voimia kivuta se vastamäki yhdessä.  Se on tiimityötä. Iskeepä kriisi ulkoa tai sisältäpäin.  Kriisit ovat kasvattavia ja vapauttavia. Olenkin käyttänyt mottoa: joskus tarvitaan pahaa saadakseen aikaseksi hyvää ". Jonkun mielestä  puhun hulluja, mutta jos tarkkaan tuota ajattelemme, niin se taitaa olla. Enkä tarkoita juonimista, vaan asioiden paikalleen loksahtamista. Asioiden piti kierähtää näin persuksien kautta että siitä lopuksi tuli hyvä. Elämän paradoksi.  Olen iloinen että olen elänyt  elämääni ( ihan vähän matkaa vasta tosin) juuri niinkuin olen halunnut.  Kuvitellaanpa lintu joka elää häkissään. Häkin ovi on koko ajan kiinni. Lintu lopettaa vähin äänin sirkuttamisen. Häkin oven ollessa auki, lintu pyrähtää lentoon ja palaa iloisena häkkiinsä tietäen olevansa vapaa. Näin kertoo tarina. Lisäisin tähän tarinaan: häkin oven ollessa vahingossa auki, lintu karkaa ..

Kriisin räjähtäessä seinille täydellä voimallaan, olet valmis joko pakenemaan tai taistelemaan. Taistelet itsesi ja rakkaimpasi puolesta viimeiseen asti kunnes tulee totaalinen  pimeys joka meinaa ottaa sinut valtaansa. Käännät silloin viimeisen kortin ~ valtin.  
Neljännesvuosisata ja kaikki rakentamasi on hetkessä hajotettu. Otat viimeisen loikan ja pyydät, että jalkasi osuu maalle. 
Alkaa uusi taistelu, ..

Viidenkympin villityskö ?

Kasvu
Mutta .. palatkaamme takaisin hieman alkuun.. En todellakaan ole ollut aina näin vahva tai itsevarma., jos niin teksteissäni annan ymmärtää. Minullakin on kasvukipuni. Nyt puolivuosisataa täytettyäni olen hoksannut ainakin kaksi hyvin, hyvin tärkeää asiaa. Pitikö ihmisen tulla "näin vanhaksi ymmärtääkseen ?
Elämässä on oikeesti kiva juttu se, että sitä tekee haviksia koko  pienen elonsa ajan. Sitä harmittelee joskus, ettei hoksannut asiaa aikaisemmin - ehkä tuolla ajalla oli tarkoituksensa ja aikansa.
Sanotaan, että jos lapsella on yksikin ihminen, joka häneen uskoo, lapsi selviää. Näitä ihmisiä minulla oli lapsena kaksi. Aikuisena heitä on tullut pari lisää - tässä kohtaa kumoan siis tuon väitteen - ei vaan lapsuudessa vaan huomaan, koko elämän ajan.  Kun nämä vahvat ihmiset kantavat, rohkaisevat sinua, huomaat olevasi yksi heistä -  yksi vahvoista joka alkaa hahmottamaan, löytämään itsensä ja kantamaan tämän jälkeen muita. Kasvu on toki monen tekijöidensä summa.
Kun törmäät aikasi siihen, että olet aina se ulkopuolinen tai  erillainen, alat yhtäkkiä nauramaan koko ajatukselle ja käännät asian eduksesi.   Tämä yhtälö tekee sinut juuri sellaiseksi kun sinun kuuluu olla.
  Ne kaksi muuta asiaa joita hiljan ymmärsin , tulevat vuosien takaa. Pyhäkouluopettajani oli vuosia sitten samassa elämän kohokohdassa kuin minä.  Hän kertoi elämänsä muuttuneen siten, ettei enää pitänyt tiskivuoren hoitamista prioriteetti numero ykkösenä vaan oli löytänyt mukavuuden haluisuuden. Hänen vanhin tyttärensä oli huolestunut näistä uusista erinäisistä piirteistä ja alkanut "auttamaan " äitiään .  Totta puhuen , en minäkään.ymmärtänyt ~ennenkuin nyt vasta. Ja, kysymyshän ei ollut mukavuuden haluisuudesta. Tosin , elämässäni on ollut vaihe, jolloin ymmärsin , ettei petilakanoiden tarvitse olla samanväriset, kuhan ne ovat  ehjät ja puhtaat .. Joskus mietiinkin,  jotta pitääkö meitä kovapäisempiä tönästä kunnolla, ennen kuin opimme jotakin tärkeää ?

Eräässä päiväkodissa

Jokainen keikkapaikka on erillainen, vaikka työn peruskuvio on sama. Jokaisessa instansissa on omat protokollansa.   Juuri se tekee työni mielenkiintoiseksi.  Et voi tietää mitä päivän aikana tulee vastaan, kuljet virran mukana mutta olet kärppänä koko ajan.  Voit joskus kuulla heiton : "no kun se oli se sijainen .. "  Mutta kuvitelkaapa joku vakkaeista heitettävän  vieraaseen paiikkaan  vaikka vain päiväksi.   Keikkailu on siis täysin oma lajinsa. Itseasiassa, siitä voisi pyytää ihan spessua korvausta ?   Keikkalaisen arvostus näet on hyvin vaihtelevaa. ☂

Eräässä päiväkodissa, joka sijaitsee kaukana, kaukana täältä ~  tapahtui kerran niin että sijainen unohti menemään vuoroonsa. 

 Sijainen kuitenkin sai hyvissä ajoin tästä tiedon ja pyytäen kamalasti anteeksi unohtamistaan, riensi matkaan. Matkalla hän osti Geisha~suklaalaatikon.  

Perille päästyään, hän pyysi ensinmäisenä anteeksi, että oli unohtanut kaukaisen päiväkodin. Hän sai vastaukseksi, että hyvä kun nyt olet täällä.  Päivä sujui nopeasti, sillä lasten kera oli kaksi sijaista sekä tettiläinen.

Taukoja ei sinäkään päivänä pidetty, niin kuin ei muutoinkaan pidetä.  Ja suklaarasia jäi tettiläisen sekä sijaisen maisteltavaksi osastolla.  Unohtanut sijainen vietti aikansa iltapäivällä näet nukkumahuoneessa valvoen lasten unta ja turvallisuutta. 

Päivä päättyi ja sijainen lähti kotiin.

Kului aikaa ja eräänä päivänä sijaisen ikkunalaudalle lennähtää lintunen tuoden viestin kaukaisesta päiväkodista.  Viestissä kerrotaan, että kaukainen sijainen oli unohtanut tulla vuoroonsa , ilman anteeksipyyntöä aloittanut vuoronss sekä pitänyt liian pitkiä taukoja. 

Sijainen vastasi viestiin kertomalla että hänet on kasvatettu pyytämään anteeksii ja että aivan ensinmäisenä tekikin niin. Tämän jälkeen hän kertoi soittaneensa liittoon tauoista, jotta ei nykyään sijaisilla ole ja että nyt asiasta ottaa joku asiaan vaikuttava selville. Hän selvensi myös liittoon, että omia eväitä syövä sijainen syö myös ryhmässä. Vakkarit puolestaa ruokailevat esimerkkiruokailun. 

 Sijainen ei voinut käsittää että asia oli esitetty kaukaisesta päiväkodista siten, että kaukaista sijaista pidettiin  vain tuhkimona jonka syyksi voitaisiin laittaa mitä vain.  Kaukainen sijainen  oli ihmeissään siitä, että kaukainen päiväkoti oli esittänyt reklamaation edukseen. 

Niinpä kaukainen sijainen kertoi, että kaukaisessa päiväkodissa tehdään jonkin verran laittomuuksia joka päivä. Taukoja ei pidetä ja roviolle joutuisi  jos kaikki kertoisi. Kaukainen sijainen myös kertoi että tuohon kaukaiseen päiväkotiin on hankala saada sijaisia. Ja syystä.  Kaukainen sijainen vastasi myös, ettei halua mennä enää sijaiseksi noin kauaksi, jos valehdellaan reklamaatioita tehdessä.

Mitä teki lintu, oli hetken vaiti ~ asia oli nyt molemmilta osin kuultu. Hän oli nyt tehnyt työnsä ja pyrähti eteenpäin.  

Vanhana kissana, olen oppinut että kaikkien käsi lyhenee joskus sekä sen, että maailma on pieni. Varsinkin tälläisissä kohtaamisissa maailma muuttuu vieläkin pienemmäksi. 

Keikkalaisen elämää

Vain sijainen ja väsyneet vakkarit.

Kun harvoin kulkee kauempaa keikalla, törmää monenlaisin tilanteisii ja ihmisiin.
Saatat rikkoa päivän rutiineja vakkareille olevissa tutuissa ympyröissä. Jonkun elämä voi mennä täysin sekaisin siitä ettei heidän tapaansa tehdä asioita noudatettu.. Sijainen voi olla  "vieras" joka ei välttämättä kuulu joukkoon. Sijainen on "ne apukädet"  Harva vakkari kuitenkin ymmärtää, että juuri tuo sijainen on se joka ei ole vielä väsyttänyy itseään, jaksaa hymyillä itselleen ja muille,  tuo "uutta verta paikkaan " ja näkee paikallisen kuplan läpi.

Eräässä päiväkodissa hoitaja saapuu uuvuttavan vuorokauden jälkeen työvuoroon. Hän ilmoittaa,/pyytäen samalla lupaa saada hoitaa läheisensä asiaa. Asia on tuore ja on selkeästi vienyt voimia kaikilta asiaan osallistuvilta.  Työpari vastaa myöntävästi, että  että käyhän tuo.  Hoitaja poistuu tauolleen hoitamaan asiaa, tuloksetta.  Päivä etenee ja kyseisen yksikön väki on metsäretkellä, Hoitajan läheisiä hoitava yksikkö soittaa juuri tällöin.  Hoitaja vastaa puheluun, samalla seuraten ryhmäänsä, heidän leikkejään. 

Laittaa myös merkille, että työpari kirjoittelee viestejä puhelimellaan. Metsässä pidettiin levyraatia. Käytännössä työpari laittoi puhelimestaan soimaan toivebiisejä. Kehottaen samalla 3~4vuotiata tanssimaan viimeisiä hitaita.

Metsästä lähdettiin syömään ja työpari alkoi neuvomaan toista hoitajaa kuin tyhmää. Lapsi joka on erityistä tukea tarvitseva , ei halunut tarttua aikuisen käteen. Työpari puhui käskevällä, kiukkuisella äänellä "että nyt otat lasta kiinni kädestä. " Tätä hän hoki moneen kertaan, kunnes hoitaja totesi  ettei tästä nyt kannata alkaa vääntämään, pärjäämme kyllä ja voidaan kyllä lähteä. (Vastahakoista lasta ei oteta kädestä kiinni , vaan odotetaan jotta käskevä ääni hieman vaimenee )   Iltapäivällä esimies tuli pyytämään hoitajaa luokseen jutellakseen pari sanaa.  Hoitaja tajusi heti mistä esimies haluisi puhua. ..

Hoitaja meni kuuntelemaan nuo pari sanaa.  Esimies esitti kuulleensa hoitajan olleen koko päivän puhelimessa. Hoitaja katsoi hetken esimiestä vastaten : kyllä hoidin työparin luvalla läheistäni koskevaa asiaa tauollani ja kun en saanut yhteyttä, he soittivat myöhemmin takaisin, osuen juuri tuohon metsäretkeen. 

Hoitaja ei puhunut työparinsa tekemisistä metsässä puhelimen kanssa vaan asia jäi siihen.  Hoitaja käveli tämän jälkeen ulos, suoraan työparinsa luokse, palaten aamun puheluun. Hoitaja ei ottanut lisuketta "koko päivän" kuitaukseensa mukaan.

 Samaan aikaan henkilökuntaan kuuluva henkilö puhui kännykkäänsä ja kuljeskeli pitkin päiväkodin aidan reunuksia.

 Mutta, mitä teki hoitaja seuraavalla kerralla työvuoroon mennessään ?

Hän oli piirtänyt paperille kännykän kuvan, sen ympärille ympyrän ja sitten vetänyt viivan kuvan  päälle, lisäten tekstin :

 Valmistaudu päivän tärkeimpään hetkeen. 

Hän jätti tuon piirrustuksen kahvihuoneen pöydälle suklaalevyn kera, lisäten pienelle lapulle tekstin, mitä jos kopioisitte tämän paperin ja laittaisitte jokaiselle portille ?

Hymy

Kun löydät auringonsäteen, pidä siitä kiinni.

Niinpä repäsin itseni virasta ulos ja hengitin raikasta ilmaa keuhkoihini . Oli kevät .. .  työskentelin  erityislasten parissa osan vuotta, osan vuotta sairaalassa.  Ehkä joku oli asetellut tähdet valmiiksi sillä syksyn  tullen sain mielenkiinoisen tehtävän.   ..

Työtehtäväni ei ollut mikä tahansa vaan hyvin erityislaatuinen.  Työ oli ennenkaikkea inhimillistä, kokonaisvaltaista,  oikeasti kiireetöntä. 
Työ sai minut hymyilemään joka päivä, hymy jonka olin kadottanut vuosien myötä kiireen ja "aikuisuuden" jalkoihin.   Työ muistutti minua joka päivä elämisen olosta. Opetti uudestaan näkemään  ympärillä olevan kauneuden. Se auttoi minua ymmärtämään oman itsensä olemisen olosta, kunnes lopuksi se sai minut  ääneen nauramaan.  Kun tuo työ pääsi päätökseensä,  jäi mieletön  ikävä,  Mutta hymyä, sitä se ei kadottanut., sillä teimme siitä sopimuksen ennen lähtemistään. Hymy jäisi minulle.  Se on minulla yhä.