Rakkaus, se on kummallinen karvainen olento, joka tulee aina sotkemaan tilanteita mitään kysymättä se pongahtaa puskasta tai ovesta ja siinä sitten seistään hömistyneen näköisenä vailla minkäänvaltakunnan aivotoimintaa. Rakkaus, se on hyvä asia, en sitä sano ja tulee myös moneen tilanteeseen kuin tilauksesta. Joillekkin se tuo tiukkaan elämäntilanteeseen jotain kaunista, toisia se auttaa jaksamaan, se auttaa elämään tai uskomaan johonkin hyvään.. Rakkaus on asia, jolla ei pidä leikkiä. Se on yksi vahvimmista voimista, itseasiassa vahvin. Rakkaus on mielestäni vähän niinkuin stressihormooni , se ajaa meitä tekemään ja toteuttamaan asioita tietyssä järjestyksessä tai aikataulussa. Se on eräänlainen virtalähde . On olemassa sanontoja rakkaudesta, "rakkaus ei katso ikää mutta naapurit katsovat senkin, tai että rakkaus ei tunne rajoja.Tästä sanonnasta päästäänkin tarinaan joka vei tuhkatkin pesästä, nimittäin äidin rakkaus. En olisi uskonut kuinka tuo tunne saa kärvisyelemään, huudat lopuksi kivusta irtipäästäessäsi, kun muuta et enää voinut...
Tuo kipu teki minusta narkomaanin , joka on yhtenään liikkeellä tai piiloutuu olemaan itsekseen. On helpompi kun ei liikkuessa muista olemassa olevaa "aavetta", ja yksinään ollessaan kukaan muu ei näe sitä. Yksinään ollessasi voit yrittää neuvotella tuon kaverin kanssa tai antaa asian olla. Päätin kuitenkin käydä tämän kanssa neuvottelua ennen hallitukselle asian.esittämistä. Voihan se olla jotta asia etenee oppositioon mutta siinä tapauksessa valinta on hallituksen, ei minun. Tilannnetta voisi vähän kuvata tähän tapaan. Olet haalinut isellesi kaikki mahdolliset kalleimat ja kauneimmat pötit ( paitsi että, kalleimat eivät välttämättä ole niitä kauneimpia) ja ajan saatossa nuo kipot menettävät merkityksensä yksi toisensa jälkeen. Ja jäljelle jää jotain yksinkertaisen kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti