Näin viimeyönä unen. Kävin lapseni luona. Huone on pimeä, sotkuinen ja täynnä ahdistavaa oloa. Tunnen kui.ka lapseni yrittää selviytyä hetkestä toiseen. Meillä on yhteys, vaikka kumpikaan meistä ei haluaisi sitä. En pysty auttamaan, käteni ovat sidotut. Paras ymmärtäjä tilanteessa on hän itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti