Itken kissan vuoksi, joka tänä aamuna nukutettiin. Joku voisi ja ajatteleekin, jotta kuulostaapas tyhmältä. Ei, ei se ole tyhmää itkeä kuollutta lemmikkiään. Itku osoittaa vain inhimillisyyden ja ymmärtävyyden. Lemmikki kun ei ole pelkkä lemmikki, vaan se on paljon, paljon enemmän. Vaikkakin siihen menee joskus hermo, mutta keneempä ei välillä menisisi ? Tämä kissa oli muutakin kuin pelkkä kissa. suurisieluinen kaveri ja ystävä. Monta kertaa meni monen ihmisen edelle. Eläinlääkärin , ei siis näiden hienojen firmojen , van ihan maalaisjärjellä ajattelevan, ikänsä työtä tehneensä eläinten parissa oli rauhallinen , vähän puhuva, mutta sitäkin enempi varmakätisempi tutkiessaan kisua. Ei kisun enää ollut kiirus minnekkään. Puski minua ja käpertyi siihen pöydälle nukkumaan. Ihan niinkuin aina on tehnyt. Mieleeni pyörähti kisun pentuajat riiviömäisine hetkineen. Ja kun olin allapäin, tai pohdiin jotain tuli kisu myös asiaa pohtimaan. Ikuinen ystävä. Tallikissasta tehty kotikisu, jonka kultainen noutaja kasvatti. Kaksi muusikkoa, hyvä tiimi. Niin se on, ei asiaa, ihmistä tai eläintä ~ näiden kohtaamista emme oppisi mitään Jokaisella näistä on tarkoitus tulla luoksesi. Kisu pääsi karvatassunn viereen omalle kotipihalleen.Siellä ne ovat, ystävykset nyt ja aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti