Nuorinkin lapsista lähtee nyt kotoa. Hassu tunne. Joku viisas ehti neuvomaan jotta nyt täytyy nauttia. Olet tehtäväsi tehnyt. Voit auttaa lapsiasi selviytymään eteenpäin, kannustaen heitä, rohkaisemalla heitä. Voit nauttia lapsenlapsistasi, olla heidän kanssaan ja rehellisesti :) huokaista kun heidän lähtiessään perävalot näjyvät. Miksi sitten on tyhjä olo ? Samalla kun huomaat päiväsi täyttyneen erillaisista "omista jutuista". Välillä oikeasti niin, jotta juuri tehdessäsi sitä omaa juttua, joku lapsistasi tarvitseekin sinua ja riennät apuun jos voit. Huomaan sisustaneeni jo tyhjäksi jääneen kammarin uuteen uskoon. Kamalaa. En tietenkään haluaisi asioiden kulkevan niin, mutta tuntuu. Ettei sitä minulta tai keltään kysytä. Elämän täytyy menmä nyt näin, kiertokulku. Tajuan vanhentuneeni, mutta en henkisesti. Se on lmeisemmin voimavarani. Olen iloinen että lapseni lähtee pesästä kokeilemaan omia siipiään. Ehkä olen jossain onnistunut. se elämänjano joka jyllää nyt muuttajaa on.hurja. Tämän kautta tulee muutos myös meihin vanhempiin. On sujahdettava uudelle hienolle uralle tai etsittävä se. Paikoilleen ei voi jäädä. Ilo, elänhalu tuntuu yhtä voimakkaana kuin sopivasti kevään ensimäinen helteinen aurinkoinen päivä. Uutta kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti