Ei voi olla totta! Huudahtetaan miltein yhtäaikaa. Vuosia on kulunut ja nyt tämä hetki tuntuu joten spessulta , juhlalliselta.! Hänen tyttärensä vie meidät syömään läheiseen ravintolaan, jättäen meidät kahdestaan. Mummolan talo, Tienhaara., on yhä siinä. Kuulen yhä tuvan kellon, näen tuvan keittiön olevan paikallaan ja kuulen jopa talon narahdukset. En voi uskoa tätä. Tunnen hyvää oloa. Talo ei ole sama talo, mutta tämä huokuu ja kertoo juuri sitä tuttua vanhaa tarinaa lapsuuden seikkailuista, vietetyistä kesistä..Huuhkaja, se on yhä tuolla pellon yllä liidellyt. Puimalan katolla se silloin pruukas olla, kun aitan portailta sitä katteltiin. Ja puro, se solisee metsän siimeksessä, syksy on saapunut tänne pohjosiin ruskan värein.
