Ilon poikanen

Ostin itselleni kakun. Siinä on valkosuklaata ja mansikkaa.  Eiilisen päivän saldo kiteytyi tämän päivän aamuun. Siinä kahvia juodessani kertasin kolmen päivän settiä lävitse  ja totesin elämän olevan aikamoista karuselliä. Energiaa (sekä fyysistä että henkistä) kerätäkseni pidän siis vaparin. Hassu juttu, juuri kun olet saanut ajatelleeksi että jokin asia saa työvoiton, tulee seuraavana hetkenä ottahan. Siinä sitten olet hetki aikaa ja tuumailet "otanko vai jätänkö" Päätin silti ottaa ja jatkaa, mutta nyt tarvitsen hetken itselleni kerätäkseni voimia, sillä olen aika avokätisesti energiaani tässä jakanut huomaamattani muille.  Ostin lassuaineet ja  nautin olostani. Yksinkertaista. 
Saan kuulla anteeksipyynnön jos toisenkin.  Usko tai älä,  ihan vähän tuntuu hyvältä. Olen sentään jotakin osannut aikanani opastaa.  Mutta paljon on vielä perattavaa.  Muutaman hetken päästä odotan kesällisen "väärinymmärryksen" jos nätisti sanottaisiin vihdoinkin saapuvan päätöseen.  Ja voi luoja varjele sitä joka sen hetken ryssii,  ei yksinkertaisesti säästy enää mielipideiltäni. Aika, se on vain suhteellinen käsite kaikkeen. Sitä voi siis kutsua sanalla : hetken päästä, kohta tai pian. Ihan sama kuitenkin, minulla on ollut aikaa odottaa heinäkuusta lähtien asian oikeellisuutta. Olen ollut  aika pitkämielinen ja lempeä.  Joten aikaahan minulla on hamaaseen tappiin asti,  kunhan vain asia selkenee.