Hetki

Pullan tuoksu houkuttelee minut poikkeamaan kahvilaan. Vihreä tee ja intialainen kanapatonki. Istahdan pöydän ääreen ja tunnen hyvää oloa. Ei niin tyypillinen joulumusiikki koukuttaa minut jäämään tähän ikkunapöytään. Katselen ohimeneviä ihmisiä, jouluvaloja kuuntelen puheensorinaa.  Vuosi on ollut raskas. Oikeastaan, se ei ehtinyt edes kunnolla alkamaan kun paskaa oli ropellissa ja pelkään pahoin, että vuosi päättyykin kaikkea muuta kuin happy endingiin. Tosin, onhan tässä muutama hetki vielä tätä vuotta,  vielä siis ehtii.  Josko käyttäisin tässä käänteistä psykologiaa ja keskittyisin nauttimaan nyt vain tähän hetkeen. Vaikeaahan se on. Valkoinen höyhen löytyy eteisen lattialta  tänä aamuna. Poimin sen ja se saa hetkeksi minut pysähtymään. No mutta, hengissä yhä  ollaan ja perusasiat edelleen itselläni kunnossa. Eikä tämä mielestäni ole itserakkaasti sanottu. Tottahan se on.  Ja, lentoemmännätkin laittavat ensin itselleen happinaamarin pystyäkseen auttamaan toisia.  Joten en.tunne syyllisyyttä tästä.  Niin pienellä ihminen pärjää ja tulee toimeen. Opiin , että jos ei anna kaikkea, osaa sanoa ei, pysyy  elossa ja itsenäisenä. Taustalla soivat joululaulut luovat seesteisyyttä jollainlailla, vaikken kovin uskonnollinen nykyään olekkaan.  Maksankin vain kirkollisveroa  vain sillä, että  opiskelijat, vanhukset ja kaikki muut vähäosaiset saisivat apua ja tukea.  Toistaseksi. Havahdun ajatuksistani puhelimen pirahdukseen. Huikkaan myyjälle kiitokset ja  heit. On aika jatkaa matkaa sateiseen ja tuuliseen  joulusäähän mieli ja sydän täynnä kuitenkin hyvää oloa ~