Jouluyö

Kaikenlaista tohinaa ja hässäkkää, mutta tänä vuonna ei stressiä. Ei oikeastaan niin mistään, sillä kaikki käy.  Teen sen minkä katson parhaaksi ja loput ~  sitä ei tänä vuonna olekkaan. On jouluaatto. On kystä kyllä, rauha maassa sekä ihmisillä hyvä tahto taasen. Musta maa, ainoastaan naapuriemme kanssa laitamamme lyhdyt pimeyteen tuo jonkinlaista lohtua jouluiltaan.  Ilta ehtii, joulun rituaalit sujuvat kuin itsestään. Ehdin tänä vuonna ottamaan jopa tirsat. Näkemäni uni oli jokseenkin erikoinen. Ja koska en oikein pitänyt siitä, päätin poistua unesta. Avaan silmäni ja palaan tähän hetkeen, siis vieraiden odottamiseen. Kohta ovesta kirmaisi neljä ja kaksi vuotiaat lapsukaiset, täynnä ideoita ja tarmoa.  Ilta lähtee vauhdikkkaasti liikkeelle ja kohta huomaankin olevan aattoyö. Tuntuu melko kivalta, kun lapset ja lastenlapset ovat läsnä. Vaikka juurikaan ei  jutella mitään ihmeellistä on silti ilmassa lämmin tunnelma. Pienet nukahtavat vuoteisiinsa ja aikuiset jäävät hetkeksi glögilasiensa ääreen.  Rauha ja seesteisyys.  Vetäydyn nukkumaan ja nukahdan uneen, missä sade on piiskannut maata, kuulen hevosen kavioiden kopsetta. Vastaani kävelee herrasmies, joka vilkaisee minua kohottaa silinterihattuaan tervehtien jatkaen edelleen matkaansa. Jatkan kadulla kulkemista, kunnes havahdun, olen kaukana menneessä ajassa, tunnen kaupungin, olen ollut ennenkin siellä. Pienet ihanat puodit houkuttelevat jouluostoksille. Teetä, kahvia saippuaa, suklaata; tuoksut kutsuvat luokseen. Kannan käsissäni käsin nidottua nahkakantista kirjaa.  Kirja on minulle  selkeästi tärkeä tai merkityksellinen. Pidän sitä viittani suojassa. Olen menossa määrätietoisesti johonkin kirjani kanssa. Mihin ja miksi pidän sitä viittani suojassa? Sadehan on mennyt jo ..Suuri kirkonkello kumahtaa   ja havahdun unestani.  Totta puhuen , tahtoisin siihen takaisin, sillä se tuntui maailmalta joka oli minulle tuttu ennestään.  Nukahdan uudelleen ja olen luistelemassa joen jäällä. Tunnen kuinka pakkasilma puree poskiani. Jään pinta on sileä, ihmiset nauravat, ja juovat kuumaa suklaajuomaa. Rusettiluistelu.  Viitani hulmahtaa kun jatkan matkaa. Aamun valjetessa  pakkanen,  jää  sekä kirkas auringon paiste haalistuu ja herään pienokaisten vierestä. Vilkaisen ikkunasta ulos, on satanut lunta. Eilinen aamu alkoi oikeammin sillä, että kuulin tassujen tassuttelevan sänkyni viereen. Nostin päätäni  nähdäkseni tulijan paremmin , mutta en nähnyt ketään. Tunsin kuitenkin tulijan ja tiedän, niinkuin tekin : en puhu hulluja. Joulu,  sen omat pienet näkymättömät taiat saavat iskemään silmää ihmettelijöilleen.  Hyvää Joulua.