Tuokio...
Istun isossa tilassa, jossa on paljon ihmisiä. Luokseni tulee vanha nainen. Selkä on kumarassa, huivi harteilla, nojaten keppiin hän tarkkaan minua katsoen alkaa puhumaan. Kukaan muu ei huomaa tuota naista. Hän kertoo seuranneensa minua pienestä pitäen. On huolissaan siitä, ettei kävisi niinkuin hänelle aikanaan kävi. Hän pyytää, etten keinuisi uuden ja vanhan välillä vaan valitsisin joko tai. Hän puhuu viisaita sanoja, löytäen kuvauksen, joka kuvaa tulevaisuuttani. Luuta kädessäni, siivoan sillä hurjasti, aivan kuin muuttaen. Ja lopuksi hän näkee talon, jossa on ikkunat joka suuntaan auringonvalon valaistessa kaikki neljä huonetta. Nainen selvästi väsyy ja lähtee pois, pyytäen miettimään sanojaan ..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti