Lyhyt väläys
Vuosi sitten alkoi kamppailu elämää, aikaa vastaan. Olin hoitaja, omainen,, miltein asiantuntija ja poltin itseni melkein loppuun. Omaiseni sairastui ja koko kokonaisuus oli hämmentävää. Ilman ystäviä, niitä vahvoja kantajia en olisi osannut lähteä tekemään.asioita oikein. Sitä kuvittelee helposti, kun osaat työsi niin osaat ja hallitset sitten kaiken muunkin. Olin.uuden edessä. Liisa ihmemaassa jälleen kerran. Suurin kiitos kuuluu entiselle esimiehelleni joka auttoi minut toimimaan tilanteessa oikeilla työkaluilla. " Ensiapu saatiin nopeasti ja jatkohoitokin.järjestyi." Sitä on palvellut tiskin takana asiakkaita, mutta kun joudut itse asiakkasksi - olet täysin ulkona. Opiin aika nopeasti kuvion kulun ja tiuikoissa tilanteissa väläytin työnkuvaani. Eittämättä, palvelu josssin kohtaa nopeutui ja asiat nytkähtivät eteenpäin. Ei ehkä ollut aina reilua, mutta sodassa ja rakkaudessa kaikki on luvallista. Kun tilanteen sai hetkeksi rauhotiettua, syntyi puolen vuoden sisään uusi ongelma. Sanouduin irti edunvalvojan tehtävistä, sillä työtä omaiseni parissa riitti muutenkin. Hain omaiselleni lopuksi turvallista paikkaa missä viettää loppuvanhuutensa. Tuloksetta. Vuosi on väännetty, eikä edes vääntämisen ilosta vaan asiasta ja nyt tilanne palkittiin Puhelinkeskustelutkin alkavat olla kunnioittavia ja tulet selkeästi kuulluksi. En tiedä, kannattiko tapella, voihan se olla että tästä seuraa jännittävää seikkailun jatkoa.
Kotihoito tuo minulle huolen aihetta puhelimitse. Omaiseni
sairastaa Lewyn Kappale tautia ja tämän sairauden ymmärtäminin on monelle hankallaa. Harhat ovat hyvin vahvoja ja ne aiheuttavat siten erillaisia ongelmia ihan
jokapäiväisissä askareissa. Vartijakäyntejä ei enään voi ajatellaakkaan, jotta vähennettäisiin hänen käyntejään. Yölliset hälyytykset ovat käsittääkseni lisäntyneet isäni kohdalla. Hän on lähtenyt öisin useampaan kertaan ulos , soitellut naapurien ovikelloja öiseen aikaan ja puhunut harhojaan. Mietiin, eikö tämäkin palvelu ole aika kallista pidettäväksi ? Mietiin myös, onko tämä sitä koulussa aikanaan oppimaaniarvokasta vanhenemista ? Ei , ei ole. Ihminen on yksin asunnossaan muistinsa sekä harhojensa parissa. Sittenkö vasta pääsee palvelutaloon,
kun oikeasti ei ole enää järjenhiventäkään toiminnoissa ? Sitten vasta pääsee viettämään sitä arvokasta vanhuutta ns. säilöön, kun ei enään kykene toimimaan missään määrin normaalilla tavalla ? En syyllistä, pohdin vain näitä ajatuksia.
Kun kotihoito ottaa omaiseen yhteyttä näissä asioissa, on se tavallaan avunpyyntö. Kotihoito paikkaa tilanteen lisäämällä lääkitystä lääkelistalle. Ja sitten jäädään odottamaan seurauksia. Minä puolestani, nostan nyt kädet pystyyn. Teinhän jo kertaalleen omaiselleni palveluasumiushakemuksen.
Hakemus kuitenkin torpattiin kriteerien puuttuessa. Kuinka pitkälle ja
vakavia täytyy sattua, että vanhus pääsee palvelutaloon oikeasti
viettämään sitä arvokasta vanhuuttaan ?
Kun päättäjät pitävät puheitaan vaalitenteissään, olisi tässä ihan oikea tarina heille kerrottavaksi.
Onko tälle asialle jotakin tehtävissä, voiko tämän viestin lähettää
jollekkin joka pystyy todella tarttumaan tähän huolenaiheeseen ?
Ystävällisesti,
M.Poppanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti