Mutta .. palatkaamme takaisin hieman alkuun.. En todellakaan ole ollut aina näin vahva tai itsevarma., jos niin teksteissäni annan ymmärtää. Minullakin on kasvukipuni. Nyt puolivuosisataa täytettyäni olen hoksannut ainakin kaksi hyvin, hyvin tärkeää asiaa. Pitikö ihmisen tulla "näin vanhaksi ymmärtääkseen ?
Elämässä on oikeesti kiva juttu se, että sitä tekee haviksia koko pienen elonsa ajan. Sitä harmittelee joskus, ettei hoksannut asiaa aikaisemmin - ehkä tuolla ajalla oli tarkoituksensa ja aikansa.
Sanotaan, että jos lapsella on yksikin ihminen, joka häneen uskoo, lapsi selviää. Näitä ihmisiä minulla oli lapsena kaksi. Aikuisena heitä on tullut pari lisää - tässä kohtaa kumoan siis tuon väitteen - ei vaan lapsuudessa vaan huomaan, koko elämän ajan. Kun nämä vahvat ihmiset kantavat, rohkaisevat sinua, huomaat olevasi yksi heistä - yksi vahvoista joka alkaa hahmottamaan, löytämään itsensä ja kantamaan tämän jälkeen muita. Kasvu on toki monen tekijöidensä summa.
Kun törmäät aikasi siihen, että olet aina se ulkopuolinen tai erillainen, alat yhtäkkiä nauramaan koko ajatukselle ja käännät asian eduksesi. Tämä yhtälö tekee sinut juuri sellaiseksi kun sinun kuuluu olla.
Ne kaksi muuta asiaa joita hiljan ymmärsin , tulevat vuosien takaa. Pyhäkouluopettajani oli vuosia sitten samassa elämän kohokohdassa kuin minä. Hän kertoi elämänsä muuttuneen siten, ettei enää pitänyt tiskivuoren hoitamista prioriteetti numero ykkösenä vaan oli löytänyt mukavuuden haluisuuden. Hänen vanhin tyttärensä oli huolestunut näistä uusista erinäisistä piirteistä ja alkanut "auttamaan " äitiään . Totta puhuen , en minäkään.ymmärtänyt ~ennenkuin nyt vasta. Ja, kysymyshän ei ollut mukavuuden haluisuudesta. Tosin , elämässäni on ollut vaihe, jolloin ymmärsin , ettei petilakanoiden tarvitse olla samanväriset, kuhan ne ovat ehjät ja puhtaat .. Joskus mietiinkin, jotta pitääkö meitä kovapäisempiä tönästä kunnolla, ennen kuin opimme jotakin tärkeää ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti