."Olen melkein viisi vuotias poika jo. Tuolla, kaukana näen muita lapsia jotka ovat samassa ryhmässä kuin minä. Juoksen valtameren kokoisen hiekkalaatikon luo, kiipeän suurelle hiekkakasalle, otan lapion ja ryhdyn kaivamaan isoa vallihautaa toisten poikien kanssa. Mutta yksi pojista sanookin etten saa tulla leikkiin ja rupean itkemään. Kolme aikuista seisovat ihan hiekkalaatikon vieressä eivät reagoi tapahtuneeseen, vaan joku tädeistä kuvailee oikein käsin kuinka kovasti itken. Kukaan ei tule kysymään, mitä itken.Kukaan ei tule selvittämään mitä tapahtui. Yksi tädeistä kottaa minua kädestä kiinni ja alkaa viemään muualle. Ottaa lapion pois kädestäni ja vie minut pois toisten lasten luita. Kukaan ei selitä miksi. Erään.uuden tädin ohi kulkiessamne, aikuinen kysyy"Miksei tuo poika mahtunut mukaan leikkiin, mutta kukaan ei hänelle vastaa." Toiset lapset jatkaavat leikkiään hiekkalaatikolla , kukaan muusta lapsista ei edes huomaa tilannetta, ja itkuni vaimenee kävellessäni aikuusen kanssa portille."
"Olen hieman järkyttynyt Aika pitkään olen tätäkin työtä tehnyt ja nähnyt, vaan ensinmäisen kerran kohtaan tilanteen, jossa aikuiset ratkaisevat asian näin helposti ja yksinkertaisesti. Kysyessäni kolleegalta, miksi näin toimittiin, hän vastaa hiljaa, että tämä on sitä uutta kasvatuspedagogiikkaa. Mietiin, missä osa alueessa näin on koulutettu toimimaan ? Taisi olla nyt niin, että resurssit eivät yksinkertaisesti enää riitä edes selvittämään tuota tilannetta. Lapsen solvaaminen kävi helpommin kuin se, että olisi kysynyt lapsilta, miksi tämä poika ei sovi teidän leikkiinne , selittänyt lapsille että kaikki leikkii kaikkien kanssa ja ettei ketään saa jättää yksin.
Tapa millä tilanne selvitettiin opetti hiekkalaatikolle jääneitä lapsia hiljaisesti kiusaamaan . Aikuinen tai aikuiset antoivat luvan "Näin saa toimia" Jään pohtimaan tätä. Kertaakaan urani aikana, en ole tömännyt moiseen. Minkälaisen päivän ja mallin annamme lapselle jos epäselvyyksien hoitaminen tapahtuu näin ?
Edes "oikeissa tappelutilanteissa" emme toimi näin. Selvitämme kuka sanoi ja kuka teki, olemne salapoliiseja joka sekvittää mitä tapahtui, käytämme versoakin. Ja anteeksipyynnön jälkeen leikki jatkuu. Jos leikki ei onnistu, sitten katsellaan eri hommat leikkijöille. Näin viimerksi eilen vuorossani tein, tuumaan. Ehkä minulta on jäänyt nyt jokin uusi suuntaus väliin, mutta totean jotta saa jäädäkkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti