Tonttu

Vintin portaat narisivat. Tonttu yritti hiipiä niin hiljaa kuin taisi . Jokaisella askelmalla hän koitti katsoa tarkkaan, ettei sotkeentuisi sukissaan tai valuttaisi steariinia portaisiin. Tonttu oli jo ainakin 100 vuotias ja ylikin, ei hän enää ollut aikoihin jaksanut pysyä laskuissa, eikä sillä niin merkitystä, vanha mutta mieleltään nuori.   Hän kipusi portaat ylös vintille. Ikkunalaudalla oli vanha lasipurkki, johon talon emäntä oli laittanut jouluvaloja.  Ne näyttivät kauniilta huurteista ikkunaa vasten.  Hän katsahti ikkunaan  ja näki kuinka pienen pieniä hopeisia hiukkasia muodostivat ikään kuin sillan taivaan kannelle.  Tonttu kaivoi repustaan pienen paketin ja sujautti sen ikivanhaa lahjapurkkiin. Jäisikö se siihen vai löytyisikö sen  jossakin vaiheessa joku talon asukas, sitä tonttu ei voinut tietää, sillä paketissa ei ollut nimeä.  Löytäjä joka tapauksessa ilahtuisi löytäessään sen.   tonttu jatkoi matkaansa tutkiskellen vinttiä. Hänen mielestään se oli oikein viihtyisä. Tavarat olivat mukavassa järjestyksessä ja vintillä oli muutenkin siistiä. Tonttu sytyttää kynttilän,  hypähtää pehmustettuun  retkituoliin , kaivaa repustaan rommitotin ja asettuu mukavaan asentoon tuolissaan.  ❄️❄️