Olin Lahdessa hilljan festareilla töissä ja työvuoroni alkoi sillä, että ensinnäkin olimme sopineet, jotta teen vaiin yhden päivän festareilla ei muuta. Vastaanotto oli mukava ja annoin tarvittavan korttini tarkastettavaksi. Mies koneensa takana siristeli silmiään löytääkseen etsimänsä, ehkä löysikin kun kiitoksen kera sain muovinpalani takaisin. Sitten hän pyysi istumaan ja odottamaan. Tein työtä käskettyä ja jonkin ajan kuluttua hän nousi, piti työntekijöilleen pienen puheen ja lähetti heidät matkaan. Sitten hän palasi luokseni ja totesi : No niin, onkos sinulla jv -korttia ?" Hämmästyneenä totesin " juurihan katsoit sen" ,"Niinkö "? Hän kysyi. Vastasin, "että kyllä, kun vielä viisastelin sinulle pienistä kirjaimista". Hän sai korttinsa samalla lailla tihrusteltavakseen. Sitten hän esitteli sen jälkeen ihmisen jonka mukaan minun täytyisi mennä. Ihminen kuitenkin näytti kovasti olevan hukan tiellä, sillä hän ei tiennyt mihin sijoittaisi minut alueella. Radiosta tuli tasaiseen tahtiin juttua ja panin merkille, että varsin moni oli ottanut ritolat eillisen illan jälkeen. Pääsin paikkaan, jossa saisin käyttää omia aivojani. Noh, ilta ehti vähän pidemmälle jo, kun eteeni astelee julman näköisenä helvetin iso karpaasi oranssi liivi päällänsä toinen tr.stä mukanaan. "Missä. Sinun. Puhelimesi On ? Hän huutaa kymmenen sentin päässä kasvoistani puolustusvoimiin sopivalla aksentilla ja äänellä. Vilkaisen tr.ää kysyvästi ilmeellä : "Onko tuolla hemmolla kaikki hyvin " , mutta hän yrittää vastata ilmeettömällä ilmeellä takaisin. Sitten hetken mietin kysyäkseni järkäleeltä "että mitä vittua sä äijä oikein sekoilet ?" Mutta sitä en voinut tehdä, sillä tuolla tuijotuksella hän.todennäköisemmin olisi käynyt minuun kiinni. Piidin siis miehen katseessa, hitaasti otin puhelimen ristiselkäni päältä ja ojensin hänelle puhelimeni. Samalla tajusin, että "voi vittu, kävin p##kal.😘 ja unohdin liittää sen luurin takasin piuhaan. Mies tuijottaa ja pyörittelee puhelintani hullunkiilto silmissään ja samalla aksentilla hän alkaa huutamaan :"Linjat Ovat Kohisseet Yli Viisi Minuuttia, Oletko Kuullut Mitään ? Sitten kohensi omaa puhelintaan kysyen edelleen puolustuusvoimien tavoin : Oikea. Henkilö Löytynyt, Mitä. Tehdään ? Vaihdetaanko Puhelin ? Tiedä, mitä sai korkeemmalta neuvoksi, mutta nyt ei olisi nauruun varaa, pidin piuhaa edelleen kädessäni ja yytsin ääneen hänelle rauhallisella nauramattomalla äänellä : "No, mulla on piuha ja sulla on puhelin..ja enempää en pystynyt puhumaan, sillä olisin ratkennut nauramaan. Hajonnut itkunauruhuutoon kokonaan. Niin.typerän huvittava tilanne oli. Ilmeisemmin hän tajusi tämän, sillä hyvin , hyvin vittuuntuneena hän löi puhelimen käteeni , lähti portista niin, että se oli lentää helvettiin tr sujuvastii kannoillaan katosi väen paljouden sekaan. Siinä sitten jatkoin hommiani yytsien jotta tähän palaamme vielä. Arki koitti, laitoin.esimies/ omistajalle palautteen asiasta. Kuvasin tilanteen ja jossakin kohtaa kysyin "miten meni noin niinku omasta mielestä ?" Jos paikallani olisi ollut nuori ja kokematon, hän olisi itkenyt kohtaamisen jälkeen. Kyseenalaistin myös, että näinkö tapaatte toimia työntekijöidenne kesken ? ' Sain toki vastauksen ja se oli yksinkertaisesti, kiitti infosta. Otan tämän asian esille" Siinä kaikki, palaute siis oli vain "kiitti infosta, , tai että otan osaa tuumin, ". Joten jatkoin kuriittani kysymyksellä: oliko kenties oranssiliivinen jonkun aineen vaikutuksen alaisena, sillä silmät seisoivat päässä ja käytös oli uhkaavaa, ja lopuksi totesin, "Suhtauduin tilanteessa häneen kuin mielenterveysseuralaiseen ". Sain vastauksen :" Ei ollut, oli vain kiire ja ressi , johon vastasin, että meidän työssä ei kiire ja ressi ei saa näkyä, ja jos tämä alkaa näkymään, on syytä miettiä, onko henkilö tehtävään enään sopiva. " Sain vastauksen : "kyllä. " Sitten meni tovi ja uudet vuorot olivat rakenneltu seuraavalle keikalle . Vastasin, etten pääse kyseisiin vuoroihin omien töiden vuoksi. Asia oli ok ja vuorot peruutettiin. Kuitenkin sain puhelinsoiton myöhemmin lauantai-iltapäivällä ja se mitä luurin toisessa päässä oleva mies totesi oli : .."siellä ja siellä on sinut merkitty työvuoroon ja ei oo näkynyt.." Totesin että jaa, olenhan jo aikaa sitten ilmoittanut etten pääse omien töiden vuoksi vuoroihin. Luurin toisessa päässä toteaa ääni, "jotta tämä sitten ei ole päivittynyt meidän tietoihimme.. pyörittelen silmiäni , on se nyt helvetti kumma, ettei muutaman miehen yritys tiedä toistensa tekemisistä. Vastasin kuitenkin : "Ei mitään, mennään näillä.." Puhelu päättyy ja jään miettimään kokonaisuutta. Päätin palata vielä kerran asiaan. "Hei, Teidän järjestelynne on hieman päin helvettiä. Ette ole selvästikkään kartalla ketä teillä on töissä, kellä on mikäkin puhelin, työntekijänne ovat teille vain nappuloita, joilla ei tunnu olevan arvoa, sekä asioden organisointi ts. käytännön asioiden järjestely tuntuu olevan vielä vähän hakusessa. Kannattaisi ehkä miettiä käytännön asioiden ulkoistamista.
Ei muuta kun jatkatte samaan malliin.
😎 " Saan kiitoksen rakentavasta palautteesta. Johon vastaan:" Ei siinä ollut mitään pahaa, vaikka sanoin niin suoraan, mutta puhuin teidän kieltänne 😎
Jonkun ajan kuluttua tuli sähköpostiini kysymys : Onko hän puhunut minulle noin ? Mieleni tekisi kysyä vastakysymys "että niin tosiaan, oletko ? Ja tuumata lopuksi, sellainen laivue, kun on kapteenikin.
