Toukokuu

7-vuotias tyttären tytär katsoo minua tarkkaan ja kysyy sitten : "Oletko aina tässä ?" Kysymys vie minut hetken hiljaiseksi.  Olen itsekkin kysynyt tärkeältä ihmiseltä saman kysymyksen. Oletko aina tässä, tarkoittaen, vaikka mitä tulisi, pysytkö luonani?" Lupauksestaan huolimatta, , ei niin käynyt.  Harvoin tämmöisiä ihmissuhteita oikeasti syntyy, tuumin.  Vastaan tytölle, että kyllä, jos vain terveyttä piisaa ja sitten kun olen oikein vanha, joudut  kaitsemaan minua. Tytöstä tuo ajatus ja mielikuva on hauska.   Viisas ja mieleenpainuva kysymys, pohdinta noin pieneltä tytöltä. Kysymys kertoo luottamuksesta, rakkaudesta ja lujasta uskosta. Vaikka mitä tulisi, pysyn luonasi.   Aina , sillä  tiedän miltä tuntuu, kun tuo lupaus rikotaan. Siinä rikotaan enemmän kuin itse lupaus.

Painajainen

Heräät painajaiseen aamulla. Tunne nukkumisesta on kysymysmerkillä. Aivosi raksuttavat herkeämättä. Tunnet sen kehossasi etenkin mielessäsi. Pienetkin risut edessäsi ovat helppoja blokata syrjään. Ei ole olemassa päivää eikä yötä, on vain aika. 

Jonkin ajan päästä on oleva hetki, jolloin asiat ovat hyvin. Voit nukkua.  Vähän levähtää. 

Ihmismielessä on mieletön voima. Energia, jolla voit vaikuttaa koko positiivisesti tai negatiivisesti. Tässä hetkessä vain positiivinen energia tekee voittajan, sillä negatiivisenkin energian voi kääntää positiiviseksi. Etiäiset ja unet tuovat totuuden esiin,  pehmentää vastaanottajaansa. Kirous vai lahja, tiedä häntä, mutta tiedon tullessa tiedät jo asian, sisältö vain sai vatsan kääntymään ympäri. Kaikki muu ympärilläsi häviää. Kaikki pysähtyy ympärilläsi ja ympärillä olevilla tai tapahtuvilla asioilla ei ole merkitystä.  On siis aivan sama, mitä ympärilläsi olevat normit sinulta myt tällä hetkellä vaativat. Suoraan sanottuna, ei juurikaan hetkauta. Jos joku uhoo tekevänsä sitten "niin tai näin" koska en jaksanut tanssia heidän pillinsä mukaan, he tekevät sitten niin tai näin. Ihan sama.  Ei prosessini käsitteleminen esty noista toiminnoista. Jos heidän protogollansa vaatii toimimaan jotenkin, sillä etten toiminut heidän toiveidensa, pyyntönsä tai sääntönsä  mukaan, he sitten toimivat siten kun heidän sääntönsä sanoo. Ne eivät ole minun sääntöjäni.  He kun eivät ymmärrä, että yhdessä yössä voi muuttua kaikki. Kirjaimellisesti. Minä en ole heidän sääntöjään  keksinyt saatikka allekirjoittanut.  Minä keskityn nyt painajaiseeni, johon on alkanut jo aurinko paistamaan.  Kaiken energiani annan siis siihen. -Tämä kirjoituksen alku on kirjoitettu aivan hetki sitten.  Samaan aikaan hukkaan minulle tärkeäksi tulleen vanhan korurannekelloni. Etsin kelloani lähes pakkomielteisesti joka paikasta söhläten samalla sovittuja tapaamisia, työvuoroaikoja sekä ihan normi päivän juttuja.  Ehkä aika on otettu  nyt pois. Pikkuhiljaa alan tajuamaan, että joitakin asioita otetaan välillä sinulta pois, ymmärtääksesi ettei kaikki ole niin itsestään selvää. Tajuat puuttuvan asian tärkeyden. Olet kuin tuuliajolla hetken tarkoituksellisesti.  Vasta kun olet ymmärtänyt puuttuvan asian tai esineen  merkityksellisyyden ja sielusi on käynyt vereslihalla tämän asian vuoksi, esine tai asia palautuu yleensä ihmeellisellä tavalla. 

Minä löysin tai tarkemmin sanottuna , naapuri löysi kelloni varsin kummallisesta paikasta.   Ranteeseni kelloa laittaessani ikäänkuin jotakin tipahti paikalleen. Aika, niin aika. Aloin muistaa juttuja, sovittuja kohtaamisia, tajuamaan ajan kulkua. Vilkasin ohimennen peiliin, väri hiuksissani oli muuttunut harmaaksi. Naapurini olikin jo asiasta maininnut hieman huolestuneena. Aivan kun yhdessä yössä olisi tuo värimuutos tapahtunut. Niin se olikin. Aluksi olin asiasta surullinen. Työkaveri jolla havaitsin olevan upeat hiukset, olivat harmaantuneet päälaelta. "Kun kantaa murheita, eikä kerro niitä kelleen, näkyy se hiuksissa", hän vastaa.   En siis näe vaivaa värjätä hiuksiani, vaan nautin uudesta muotiväristä. Sehän tuo vain uudenlaisen vivahteen  jo elettyyn elämään.