Sudenhetki

Herään painajaismaiseen olotilaan. On niin sanottu suden hetki. Hetki, jolloin kaikki oletettavasti nukkuu ja vain pahantekijät ehkä ovat liikkeellä. Alitajunta, muistini syövereistä,  jonkun ajan takaiset muistot herättävät minut. Kuulen ja tunnen sanat, muistan tunteen. Keskustelen uudelleen tuon tilanteen läpi. Mieli on hetken sekasorron vallassa. Mistä siis löysitkään minut, miksi tulet nyt näin, parhaimpaan unen aikaan häiritsemään ?  Rauhoitan mieleni ja tuumaan maailmankaikkeuteen, jotta sellaisena kun näet minut, hymyilevänä , kauniina, iloisena, on sinun tunnettava ja kestettävä myös toinen puoleeni. Olet satuttanut sieluani ja minulla on oikeus näyttää se sinulle  Jollet kestä näkemääsi, ei meitä ole silloin tarkoitettu kulkemaan yhdessä. Tämän sanoessani ääneti yön pimeyteen painajaismainen tunne väistyy, helpottuu. En olisi ehkä halunnut sanoa tätä, mutta tuo kaikki on totta.  Se on niin totta. Siksi moni hyvin ja ihanasti alkanut ihmissuhde hajoaa, kun otamme oikeuden käyttäytyä toiselle miten sattuu huvittamaan, saadaksemme itsellemme kaiken hyvän, pitääksemme itsemme koossa tai pidämme muuten vain itsestään selvyytenä kohdella muita huonosti. Jollet voi tanssia kanssani ukkosella ja vesisateessa, et voi tanssia kanssani auringossakaan. Paitsi, jos ei tanssi lainkaan, on se jo eri asia. Silloin on hyvä asustella ihan itsekseen.  Joillekin elämä on shakkipeli, toiselle se on seikkailu.  Valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon.  Olen todennut monta kertaa, jotta päivä ja hetki kerrallaan eläen tulee elämästä  parhaimmat palat ja huominen on aina seikkailu.  Sopiva sekoitus iloa , ripaus kyyneliä (vedet silmissäkin voi nauraa)  tekee jokaisesta hetkestä, päivästä koko tästä pitkästä taivalluksesta tässä elämässä, tällä telluksella  ihastuttavan. Jatkan siis nyt matkaani ja huikkaan maailmankaikkeuteen hyvää loppuyötä !