Nainen on kietoutunut ihanaan villashaaliin ja katselee ulos. Kaikkialla on valkoista lunta. Puiden oksat nuokkuvat sen painosta. Hän on kahden vaiheilla; lähteäkkö ulos vai jäädä lämpöisen shaalin sisään. Mielessään hän jo kulkee nuotiopaikalle. Niinpä hän päättää lähteä ulos, pakaten samalla shaalin reppuunsa. Hän kahlaa laavulle reppu selässään ja perille päästessään hän sytyttelee nuotion. On jouluaaton aaton aatto. Nainen katselee ympärilleen "Miten kaunista ja hiljaista, kuin sadusta tämä hetki ja hengittää syvään. Nuotion palaessa, nainen lämmittää käsiään tulen äärellä. Hän laitaa veden kiehumaan pannuun. Tässä hetkessä on jotakin taianomaista. Lunta tipahtelee kuusenoksalta, ja nainen jää katsomaan sitä tarkkaan. Ketään ei näy, mutta hän aistii jonkin olevan läsnä. Hän haistaa tutun partaveden. "Hyvää joulua " hän kuiskaa, nostaa pannun liekeistä, kaataa teetä mukiinsa ja jää istumaan tulen lämpimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti