Tonttu

Vintin portaat narisivat. Tonttu yritti hiipiä niin hiljaa kuin taisi . Jokaisella askelmalla hän koitti katsoa tarkkaan, ettei sotkeentuisi sukissaan tai valuttaisi steariinia portaisiin. Tonttu oli jo ainakin 100 vuotias ja ylikin, ei hän enää ollut aikoihin jaksanut pysyä laskuissa, eikä sillä niin merkitystä, vanha mutta mieleltään nuori.   Hän kipusi portaat ylös vintille. Ikkunalaudalla oli vanha lasipurkki, johon talon emäntä oli laittanut jouluvaloja.  Ne näyttivät kauniilta huurteista ikkunaa vasten.  Hän katsahti ikkunaan  ja näki kuinka pienen pieniä hopeisia hiukkasia muodostivat ikään kuin sillan taivaan kannelle.  Tonttu kaivoi repustaan pienen paketin ja sujautti sen ikivanhaa lahjapurkkiin. Jäisikö se siihen vai löytyisikö sen  jossakin vaiheessa joku talon asukas, sitä tonttu ei voinut tietää, sillä paketissa ei ollut nimeä.  Löytäjä joka tapauksessa ilahtuisi löytäessään sen.   tonttu jatkoi matkaansa tutkiskellen vinttiä. Hänen mielestään se oli oikein viihtyisä. Tavarat olivat mukavassa järjestyksessä ja vintillä oli muutenkin siistiä. Tonttu sytyttää kynttilän,  hypähtää pehmustettuun  retkituoliin , kaivaa repustaan rommitotin ja asettuu mukavaan asentoon tuolissaan.  ❄️❄️

Mokomakin murahtelija

Aurinko oli vetänyt jo peiton korvilleen  ja hämärä oli laskeutunut jo metsän ylle.  Kaikkialla oli valkoista ja kevyt usva alkoi kiemurrella puiden lomassa, peittäen alleen kohta jokaisen puun ja talventörröttäjän. Hetken näytti siltä kuin  katsoisin  kaunista maalausta.  Olin aivan hiljaa paikallani ja vain  pupujussin jättämät jäljet kertoivat siitä, että metsän poikki oli mennyt  joku. Muuten maa oli aivan puhtaan lumen peitossa.  Kuuntelin oikein tarkkaan, niin tarkkaan kuin pystyin.  Jokin laahusti minua kohti. Yritin nuuskutella kuonollani, kuka tai mikä sieltä oikein oli  tulossa ja piilouduin ison kiven taakse.  Nyt sen askeleet kuuluivat jo lähempää ja mumina kuului yhä selvemmin.  Työnsin kiireesti polttopuun reppuun ja  kurkistin kiven takaa.  Näkemälläni oli yllään harmaa takki, kaulukset olivat vedetty ainakin korviin asti ja punainen hattu oli vedetty puolestaan  leukaperiin asti. 

Onkohan tuo maahinen vai tonttu, yritin arvailla  hapituksen ja muminan  perusteella. "Joulu, typerä joulu,.." kuulin  oudon kulkijan mumisevan itsekseen.  Kävelin esiin kiven takaa ja kysyin : ",Miksi joulu on typerä ?  Ei Joulua saa haukkua."  "Hmp pyh " hän vastasi. Joulu on tärkeä juhla ja siihen on enää kaksi päivää aikaa, "Lisäsin.  "Hmp pyh, muminaa ja urahdus" No jos joulu on sinusta niin typerä, niin olisitko hyvä ja kertoisit miksi ?  "Hmmppph ja pyh" ja siinä kaikki.  Päätin siis jatkaa polttopuiden keräämistä odotellen hieman niinkuin ajatusta tai jonkinlaista vastausta. Kulkija pysähtyi ja murahti vakavan kuuloisesella murahduksella. "Joulussa ei ole mitään järkeä" Ihmiset sinkoilevat sinne tänne lahjojen ja ruokien  perässä kuin viimeistä päivää, kun minä taas haluaisin vain olla rauhassa  mökissäni"  "Joulu ei voi olla vain yhden päivän, se voisi olla koko vuoden. "Se jatkoi. Kurtiistin kulmiani,  tuossa oli ajatusta. Joulu voisi olla joka päivä, eikä vain yhtenä päivänä.   Esittelin itseni : Minä olen muuten Rapistelija saanko esittäytyä, ja ojensin tassuni.  Hän tarttui tassuuni ja vastasi Hiip.. atsshii !  No tämäkin vielä hän mumisi. Olen siis Hiip.. aaatshii !  Olen siis saanut kaiken lisäksi flunssan. Muminaa.  Luovutin. Antakaa olla, tuumasin. Kaivoin repustani inkiväärin juurta, jota pidän aina repussani ja annoin sen Hiip atsshiille.   Hän sujautti juuren harmaan naavaisen nuttunsa sisään ja jatkoi mumisten matkaansa.   Katsoin hänen peräänsä, hänen lauseessaan oli kyllä itua. Joulu voisi olla joka päivä. Ihmiset ja eläimet  voisivat olla ystävällisempiä  toisilleen päivittäin.  Hymyillä vastaantulevalle,  tai ilahduttaa  naapurimökissä asuvaa yksinäistä  vanhusta,  "Niin tosiaan, "yksinäistä" tajusin ja kipitin  kaikilla neljällä pienellä jaloillani niin lujaa kun pääsin hänen peräänsä. "Hyvää Joulua" huusin hänelle, mutta hän vain laahusti eteenpäin urahdellen.  Viitan jättäessä lumihankeen jäljen. 

"Ihme Hiippari" tuumin ja  aloin suunnistamaan kotiani kohti.