Hyvää syntymäpäivää.

Jälleen uusi junamatka lisää. Syntymäpäivät. Kiukkukohtaus muuttui mukavaksi päiväksi. Muusikko laulaa bubimaiseen tapaan. Ensihämmästyksen jälkeen,  alkaa irrota hymyä ja svingiä jalkaterään. Kitaran ääni aiheuttaa selkeästi heräämisiä .  Iällä ei niin merkitystä enää, kaikki on hyvin. Kakkua ja kahvia.  Päivä on juhlittu ja  vanhuksestani  näkee tyytyväisyyden sekä väsyneisyyden. Pakkaan laukkuni, toivotan joulun odotusta ja nousen bussiin.  Yöpymispaikkassani on rauhallista ja hiljaista. Huomaan matkallani kahden vanhuksen poisnukkuneen. Elämän virtaa , tuumaan. Jatkan matkaani junaan , toivotan mielessäni joulurauhaa ja liityn kaupungin melskeeseen. 

Yksi valinta, yksi hetki

Luulin, ettei minulla olisi asiaa tai tilannetta, jota en voisi uudelleen käydä läpi tai edes hetkeksi siihen pysähtyä.   Nyt kuitenkin törmäsin tähän tilanteeseen.  Tilanteeseen, jossa joku alkaa kertomaan näkemystään yhä uudelleen palaten omiin näkemiinsä yksityiskohtiin nähden kaiken  aivan ylösalaisin. Aivan kuin katsoitsit ruokalusikan pohjaan joka kääntää kuvasi väärinpäin.

Olen oppinut itse ainakin, että yksi valinta, yksi yksittäinen päätös voi muuttaa tulevaisuuden. Olen myös oppinut että rakkaus ja usko asioihin, toiseen ihmiseen voi saada sinut ylittämään itsesi kerta toisensa jälkeen. 

Kun arpea yhtäkkiä viilletään auki , tunsin kuinka vatsassani alkoi velloa ja oksennus pyrki ulos. Tunnistin tuon reaktion, sen nimi on ahdistus. 

Nyt ymmärsin kuinka sodan käyneet isovanhempani eivät halunneet puhua  niistä konkreettisista hetkistä kun olivat keskellä helvettiä. He olivat vaiti. He pysyivät vaiti. Minä joka olisin halunnut tietää laosenomaisesti enemmän.  Nyt ymmärrän ettei kukaan pysty tuntemaan sitä tunnetta ja tilaa  minkä olet nähnyt ja kokenut. En nimitä tuota tilaa muistojeni vangiksi vaan se on kuin jotain mustaa liejua, jossa velloit ja vain olit päivästä toiseen.  Mustaa, raskasta aikaa. En halua enään palata siihen, en halua, että jokin vetää minut siihen kauheaan tunnetilaa jolloin vanhenin kerros kerrokselta.

Asiat kuitenkin järjestyi parhain päin siinä järjestyksessä kuin niiden pitikin jörjestyä. 

Tässä hetkessä ja tilassa katsellaan  maailmaa ihmettelin silmin. Kun arvostamme näitä, saavutamme sisäisen rauhan.

Äimänkäki

👻Hei vaan hei. Täällä taas tällänen yö. , Heräsin siihen, että  uni taas livahti  vain samantien jonnekkin. Pyöriin sängyssä tunnin ja tulin keittiöön. Laitoin tiskit ja keitin vettä. 

Ehkä tää jossain vaiheessa helpottaa? Kymmenen vuoden päästä, ehkä. 

Tässä kyllä on omat puolensa. 

Eilen eräs lastentarhan resurssiope sai korvillensa kun yritti tanssittaa.  Ja aivan  hänen omia hommiian koitti teettää.  👀 Onko niin, että kun olet Erkka tai joku muu hiukka lukeneempi, hällä ikäänkuin oikeus ja lupa tanssittaa muita ?   🤔 No, tässä kohtaa se nyt vain ei toiminut.  Huomasin hänen äimänkäenilmeen, kun totesin "että ei muuten onnistu" Hän sai ihan ite hoitaa hommansa. Tosin akkojen tapaan, hän yritti ensin  käydä supisemassa  viereisessä huoneessa, kuinka hänen tahtonsa ei mennyt läpi. Siinä se fiksuus sitten nähtiin Aika törkeetä.  Vaistosin tämän ja arvaatte , että oikasin asian.  Sen kummemmin tilannetta avaamatta, totean , jotta valvotuilla öillä on tosiaan puolensa.  Et vain hyväksy, etkä jaksa mitään ylimääräistä tai että joku asia ei mene oikein tai niin kuin sen pitää mennä. Ehkä luojalla on sittenkin tässäkin suunnitelmansa. 🐲 Tämä on vain elämää ja jos sen hukkaat siihen että niiailet muita, et sitten muuta ehdi tekemäänkään.    Kannattaa siis ehkä työpaikan piällystön miettiä kahdesti, kenelle tekee "hassuja ehdotuksia" ja kenelle ei. ( Ainakin vois kokeilla)

 No niin, se tämänkertaisesta yöblogista tällä kertaa. Voisiko todeta, että ensi kerralla parempi tuuri ? 👾

"Jos kuljet sokeana silmät auki, et tee mitään silmillä jotka eivät näe, emme puhu sokeudesta. Nämä ovat kaksi eri asiaa. " 

Tunneparatiisi

Tällä kertaa en kirjoita pyhistä öistä, vaan kirjoitan jälleen havahduksesta kuinka ihmisen mielen voi vallata jokin asia niin, ettei  sen läpi eikä yli kävellä. Rakkaus näistä suurin ja vahvin. Se on kuin huume, joka valtaa mielen, on kaikkialla ja "mikään ei meitä voita". Kukaan ei meille hattuile".  Tämän kaltaisia voimia on myös muitakin. Huumeet, erilaiset päihteet. Alkoholi.  Näillä kaikilla on yhteinen tekijä. Näiden rakkaiden asioiden eteen tehdään  kaikkensa. Sitä puolustellaan,  henkeen ja vereen. Ollaan valmis piilottelemaan. asioita, valehtelemaan. Nämä asiat menevät kirjaimellisesti KAIKEN edelle. Eikä nähdä mitä tämä kaikki vaikuttaa muuhun ympäristöön ja kuinka laajasti. Nähdään vain se, mikä on tässä minun ympärilläni, kaikkihan näyttää hyvältä. Mikä ongelma ?   Voiko tätä ongelmaa mitenkään auttaa ?  Toki.  Lapselle voit selittää, miksi joku asia ei käy, miksi jollakin tapaa ei voi toimia. Pikkuhiljaa ajatus alkaa laajenemaan ja ei ole enää ongelmaa. Aikuinen puolestaan ei ymmärrä vaaleanpunaiset lasit silmillään tai hyvän olon tunteessaan että haavoittaa ympäristöään samalla. Aikuisella on jo itsekkyyttä pelissä. Hän on "ansainnut " tämän asian, tai hänellä on" oikeus " tähän asiaan. Hän keksii vaikka syyn, pitääkseen hyvän olonsa ja/tai tekee sen salaa.  Kunnes tulee se kuuluisa "mahalasku" Asiasta riippuen, kuumailmapallosta voi joku päivä loppua paine.  Tällöin vasta havahdutaan. Sillä ei ole ollut mitään merkitystä, mitä se ympäristö on asiasta tykännyt tai sanonut. Sillä alkaa olla vasta silloin merkitystä kun paine yksinkertaisesti on pallosta kadonnut ja kellutaan keskellä merta tai kori hajonneena keskelle peltoa.  Kaikista vaikein kohta kuitenkin on se, kun vähän ennen rysähtämistä tunne paratiisi  menee omaan tajuntaan ja tekee selkeäksi, ettei todellakaan näin voi toimia tai ettei todellakaan ole hyvä enää jatkaa oppimaansa polkua, kun se aiheuttaa sekä itselle että ympäristölle aikamoista pahaa.  Tämän ymmärtämiseen vaatii todella kovan koulun.   Ymmärtäminen on kuin juuri puhkeamaisillaan oleva finni. Puhjettuaan se on ihan helvetin kipeä. Paranemisprosessi kuitenkin alkaa samantien kun finni on puhjennut.  Näin se menee. Ja näin  sen kuuluu mennäkkin.