tiistai 30. huhtikuuta 2019

Eräässä päiväkodissa

Jokainen keikkapaikka on erillainen, vaikka työn peruskuvio on sama. Jokaisessa instansissa on omat protokollansa.   Juuri se tekee työni mielenkiintoiseksi.  Et voi tietää mitä päivän aikana tulee vastaan, kuljet virran mukana mutta olet kärppänä koko ajan.  Voit joskus kuulla heiton : "no kun se oli se sijainen .. "  Mutta kuvitelkaapa joku vakkaeista heitettävän  vieraaseen paiikkaan  vaikka vain päiväksi.   Keikkailu on siis täysin oma lajinsa. Itseasiassa, siitä voisi pyytää ihan spessua korvausta ?   Keikkalaisen arvostus näet on hyvin vaihtelevaa. 

Eräässä päiväkodissa, joka sijaitsee kaukana, kaukana täältä ~  tapahtui kerran niin että sijainen unohti menemään vuoroonsa. 
 Sijainen kuitenkin sai hyvissä ajoin tästä tiedon ja pyytäen kamalasti anteeksi unohtamistaan, riensi matkaan. Matkalla hän osti Geisha~suklaalaatikon.  
Perille päästyään, hän pyysi ensinmäisenä anteeksi, että oli unohtanut kaukaisen päiväkodin. Hän sai vastaukseksi, että hyvä kun nyt olet täällä.  Päivä sujui nopeasti, sillä lasten kera oli kaksi sijaista sekä tettiläinen.
Taukoja ei sinäkään päivänä pidetty, niin kuin ei muutoinkaan pidetä.  Ja suklaarasia jäi tettiläisen sekä sijaisen maisteltavaksi osastolla.  Unohtanut sijainen vietti aikansa iltapäivällä näet nukkumahuoneessa valvoen lasten unta ja turvallisuutta. 
Päivä päättyi ja sijainen lähti kotiin.
Kului aikaa ja eräänä päivänä sijaisen ikkunalaudalle lennähtää lintunen tuoden viestin kaukaisesta päiväkodista.  Viestissä kerrotaan, että kaukainen sijainen oli unohtanut tulla vuoroonsa , ilman anteeksipyyntöä aloittanut vuoronss sekä pitänyt liian pitkiä taukoja. 
Sijainen vastasi viestiin kertomalla että hänet on kasvatettu pyytämään anteeksii ja että aivan ensinmäisenä tekikin niin. Tämän jälkeen hän kertoi soittaneensa liittoon tauoista, jotta ei nykyään sijaisilla ole ja että nyt asiasta ottaa joku asiaan vaikuttava selville. Hän selvensi myös liittoon, että omia eväitä syövä sijainen syö myös ryhmässä. Vakkarit puolestaa ruokailevat esimerkkiruokailun. 
 Sijainen ei voinut käsittää että asia oli esitetty kaukaisesta päiväkodista siten, että kaukaista sijaista pidettiin  vain tuhkimona jonka syyksi voitaisiin laittaa mitä vain.  Kaukainen sijainen  oli ihmeissään siitä, että kaukainen päiväkoti oli esittänyt reklamaation edukseen. 
Niinpä kaukainen sijainen kertoi, että kaukaisessa päiväkodissa tehdään jonkin verran laittomuuksia joka päivä. Taukoja ei pidetä ja roviolle joutuisi  jos kaikki kertoisi. Kaukainen sijainen myös kertoi että tuohon kaukaiseen päiväkotiin on hankala saada sijaisia. Ja syystä.  Kaukainen sijainen vastasi myös, ettei halua mennä enää sijaiseksi noin kauaksi, jos valehdellaan reklamaatioita tehdessä.
Mitä teki lintu, oli hetken vaiti ~ asia oli nyt molemmilta osin kuultu. Hän oli nyt tehnyt työnsä ja pyrähti eteenpäin.  
Vanhana kissana, olen oppinut että kaikkien käsi lyhenee joskus sekä sen, että maailma on pieni. Varsinkin tälläisissä kohtaamisissa maailma muuttuu vieläkin pienemmäksi. 


lauantai 27. huhtikuuta 2019

Keikkalaisen elämää

Vain sijainen ja väsyneet vakkarit.
Kun harvoin kulkee kauempaa keikalla, törmää monenlaisin tilanteisii ja ihmisiin.
Saatat rikkoa päivän rutiineja vakkareille olevissa tutuissa ympyröissä. Jonkun elämä voi mennä täysin sekaisin siitä ettei heidän tapaansa tehdä asioita noudatettu.. Sijainen voi olla  "vieras" joka ei välttämättä kuulu joukkoon. Sijainen on "ne apukädet"  Harva vakkari kuitenkin ymmärtää, että juuri tuo sijainen on se joka ei ole vielä väsyttänyy itseään, jaksaa hymyillä itselleen ja muille,  tuo "uutta verta paikkaan " ja näkee paikallisen kuplan läpi.

Eräässä päiväkodissa hoitaja saapuu uuvuttavan vuorokauden jälkeen työvuoroon. Hän ilmoittaa,/pyytäen samalla lupaa saada hoitaa läheisensä asiaa. Asia on tuore ja on selkeästi vienyt voimia kaikilta asiaan osallistuvilta.  Työpari vastaa myöntävästi, että  että käyhän tuo.  Hoitaja poistuu tauolleen hoitamaan asiaa, tuloksetta.  Päivä etenee ja kyseisen yksikön väki on metsäretkellä, Hoitajan läheisiä hoitava yksikkö soittaa juuri tällöin.  Hoitaja vastaa puheluun, samalla seuraten ryhmäänsä, heidän leikkejään. 
Laittaa myös merkille, että työpari kirjoittelee viestejä puhelimellaan. Metsässä pidettiin levyraatia. Käytännössä työpari laittoi puhelimestaan soimaan toivebiisejä. Kehottaen samalla 3~4vuotiata tanssimaan viimeisiä hitaita.
Metsästä lähdettiin syömään ja työpari alkoi neuvomaan toista hoitajaa kuin tyhmää. Lapsi joka on erityistä tukea tarvitseva , ei halunut tarttua aikuisen käteen. Työpari puhui käskevällä, kiukkuisella äänellä "että nyt otat lasta kiinni kädestä. " Tätä hän hoki moneen kertaan, kunnes hoitaja totesi  ettei tästä nyt kannata alkaa vääntämään, pärjäämme kyllä ja voidaan kyllä lähteä. (Vastahakoista lasta ei oteta kädestä kiinni , vaan odotetaan jotta käskevä ääni hieman vaimenee )   Iltapäivällä esimies tuli pyytämään hoitajaa luokseen jutellakseen pari sanaa.  Hoitaja tajusi heti mistä esimies haluisi puhua. ..

Hoitaja meni kuuntelemaan nuo pari sanaa.  Esimies esitti kuulleensa hoitajan olleen koko päivän puhelimessa. Hoitaja katsoi hetken esimiestä vastaten : kyllä hoidin työparin luvalla läheistäni koskevaa asiaa tauollani ja kun en saanut yhteyttä, he soittivat myöhemmin takaisin, osuen juuri tuohon metsäretkeen. 
Hoitaja ei puhunut työparinsa tekemisistä metsässä puhelimen kanssa vaan asia jäi siihen.  Hoitaja käveli tämän jälkeen ulos, suoraan työparinsa luokse, palaten aamun puheluun. Hoitaja ei ottanut lisuketta "koko päivän" kuitaukseensa mukaan.
 Samaan aikaan henkilökuntaan kuuluva henkilö puhui kännykkäänsä ja kuljeskeli pitkin päiväkodin aidan reunuksia.

 Mutta, mitä teki hoitaja seuraavalla kerralla työvuoroon mennessään ?

Hän oli piirtänyt paperille kännykän kuvan, sen ympärille ympyrän ja sitten vetänyt viivan kuvan  päälle, lisäten tekstin :
 Valmistaudu päivän tärkeimpään hetkeen. 

Hän jätti tuon piirrustuksen kahvihuoneen pöydälle suklaalevyn kera, lisäten pienelle lapulle tekstin, mitä jos kopioisitte tämän paperin ja laittaisitte jokaiselle portille ?


Hymy

Kun löydät auringonsäteen, pidä siitä kiinni.
Niinpä repäsin itseni virasta ulos ja hengitin raikasta ilmaa keuhkoihini . Oli kevät .. .  työskentelin  erityislasten parissa osan vuotta, osan vuotta sairaalassa.  Ehkä joku oli asetellut tähdet valmiiksi sillä syksyn  tullen sain mielenkiinoisen tehtävän.   ..
Työtehtäväni ei ollut mikä tahansa vaan hyvin erityislaatuinen.  Työ oli ennenkaikkea inhimillistä, kokonaisvaltaista,  oikeasti kiireetöntä. 
Työ sai minut hymyilemään joka päivä, hymy jonka olin kadottanut vuosien myötä kiireen ja "aikuisuuden" jalkoihin.   Työ muistutti minua joka päivä elämisen olosta. Opetti uudestaan näkemään  ympärillä olevan kauneuden. Se auttoi minua ymmärtämään oman itsensä olemisen olosta, kunnes lopuksi se sai minut  ääneen nauramaan.  Kun tuo työ pääsi päätökseensä,  jäi mieletön  ikävä,  Mutta hymyä, sitä se ei kadottanut., sillä teimme siitä sopimuksen ennen lähtemistään. Hymy jäisi minulle.  Se on minulla yhä.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Työ, joka opetti uudelleen hymyilemään.

Hyppy tuntemattomaan
Lasten ollessa pieniä, työni oli hyvinkin tasaista~ tai no., tasaista ja tasaista .. vuorotyötähän se oli.  Näytti sinällään tasaiselta kun työskenteli  samassa paikassa useamman ajan.   Lasten kasvaessa työkuvio muuttui.
Muutin sen tietoisesti. Lähdin keikkalaiseksi. Puolensa ja puolensa tuossakin työssä, mutta huomasin olevani paljon vapaampi tekemään
ja suunnittelemaan  elämääni.   Ihminen on muuntautumiskykyinen kyllä. Rohkeita päätöksiä, hypätä pois oravanpyörästä oli yhtäaikaa vapauttavaa ja pelottavaa. 

 

Rajapyykki

Vuosien vieriessä ...
Painin viidenkympin kynnyksellä. Perheen pohjimmainen  tulossa juuri täysi-ikään. Elä tässä sitten ison kirjan mukaan.  Kysyn itseltäni, mihin meni aika? Mitä tapahtui ?  Mieleeni tulvii muistoja lasten ollessa pieniä.
Elämän ruuhkavuodet takana elettynä. Lapset, tänään viimeinenkin tulee täysi-ikään. Olen kuin Liisa ihmemaassa. Hämmästynyt, iloinen ja ehkä vähän, ihan vähän peloissani.  
Tyhjää tilaa ainakaan minulla ei ole. Olen tiennyt, ennakoinut tämän hetken jo kauan sitten. Tekemistä tulee  siis riittämään. Tämä on eräänlainen käännekohta, etappi.   Ja silti iloonen , terveet muksut  lähtevät maailmalle kokeilemaan siipiään. Kunpa vain ymmärtäisivät, että tästä eteenpäin  matkallaan pelikenttä suurenee ja vastuu sen myötä.  Ja vaikka nyt omat siivet kantaa, olemne aina täällä teitä varten, ihan niinkuin meidän vanhemmat olivat aikanaan meitä varten, ja heidän vanhemmat heitä varten . Tämä on ikuinen kuilu, jatkumo, jonka ymmärtää vasta vuosia, vuosia myöhemmin.  Ja kun tulee aika, kun vanhempia ei enään ole, tulee jonkinlainen suru. Niin se on ~ ymmärrämme asioita vasta jälkeenpäin. 

 Mieleeni nousee Veikko Lavin kappale; vanha kappale, jota nyt vasta kuunneltuani olen alkanut  ymmärtämään sanojen merkityksen . .
Muistan kun vanhin lapsi lähti kouluun, minulle tuli maailmanloppu sillä hetkellä.  Mutta yksi toisensa jälkeen  kaikki olivat koulussa. Muistan kun vanhin lapsi lopetti koulunsa, en tuntenut maailmanloppua mutta vähän ihmeissäni olin kyllä. Ja niin yksi toisensa jälkeen kävi peruskoulun.   Niin, eteppeja, hienoja sellaisia.  Minä nyt vain olen tässä vähän ihmeissäni, ehkä saan vähän.ollakkin.  ❤☀

Alkusanat

Minä, perheeni,  ajatusmaailmaani pähkinänkuoressa

Olen rikas. Olen kolmen lapsen äiti, ja neljän lapsen isoäiti ja vaimo. Joskus tuntuu siltä , että olen muumimamma.

Olen ylpeä lapsistani. Olenhan kuullut sanonnan  lasten rakastavan vanhempiaan, olivatpa nämä minkälaisia tahansa. Tässä kohtaa käännän tuon ajatuksen toisinpäin.

Olen yrittänyt opettaa lapsilleni, ettei asiat voi olla ikinä niin huonosti, etteikö niistä selviäisi.