Ahaa elämys

Karma
Niin paljon on tullut ryvettyä, jotta eräänä päivänä tein ahaa elämyksen.  Olisinpa joskus aikanaan tajunnut tuon  , olisi joitakin asioita jäänyt ehkä tekemättä.  Tajusin, että kaikki vääryys tai hyvyys  mitä teet toisille tai itsellesi, maksaa se tuplana aina takaisin itsellesi. Tästä siis syntyy sana karma.  Tosin, karma voi iskeä niin nopeasti nurkan takaa jottet ettet ehdi kissaa tavaamaan  loppuun. Toisaalta karma odottaa ikäänkuin sopivaa hetkeä antaakseen takaisin.  Ja nyt en puhu kostosta vaan molemmista, niin hyvästä kuin pahastakin.  Ryvetä taas voi tietämättään ymmärtämättään tai tietoiseti ymmärtäen. Noh, rypesin ymmärtämättäni ja seuraus oli aikamoinen huolimatta siitä että  tuohon tapahtumaketjuun liittyi muitakin rypejiä. Ymmärtämättään tai ei , karma tuli ja iski lujaa. 
Ja koska havahdus lyhyestä elämästä sai minut ajattelemaan paljon asioita , ymmärsin myös paremmin  karman merkityksen. Tähän asti sana karma on ollut sanana lähinnä huvittava.
Tämä sai minut ajattelemaan vielä enempi ympärilläni olevia ihmisiä, kohtaamisia, sekä omaa olemista kaiikkiaan. Opiin myös  näkemään ikäänkuin tarkemmin  ihmisten läpi silloin kun he tekevät väärin toiselle  ja ajattelemaan kuunnellessani jonkun puhuvan, ajatelevan tai  aliarvoivan   kanssakulkijaansa.
Ymmärsin  sanomatta mitään, että kaikki tuo löytyy edestä jos ei heti, niin hetken päästä, viimeistään seuraavassa elämässä, niinkuin itselläni on tapana sanoa.  Miksi siis tuhlata yhtä ainoaa elämäänsä moiseen ?  Kun muistaisi elää joka päivä, joka hetki niin että päivän päätteeksi voisit olla iloinen pienistäkin hyvistä jutuista rehellisesti ja  pyyteettömästi ~ olisi se paljon pyydetty.  Vaan ihminen on ihminen ja vanha sanonta: ihminen on toiselle ihmiselle susi, pitää hyvin paikkansa. Ellei sitten löydy todellakin hyvä alfapari tuumaan.  

Nousu pintaan

Voittajia vai selviytyjiä ?
  Useampi vuosi  sitten alkanut tarina on saanut jännän käänteen.  Pääasia on , että saa elämänsä jälleen jollain lailla jaloilleen. 
Tänään tajusin, en voi enää tehdä mitään, en yhtään mitään. Sen oli vain jonkun täysin ulkopuolisen  minulle sanottava.  Epäluulo vielä kuitenkin pitää kiinni.
Uskomattomien.käänteiden takaa selvisin, vai selvisinkö ? Kyllä, päästin irti, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö välittäisi tai  rakastaisi. Voin vain kulkea vierellä tai ottaa vähän etäisyyttä. Olen kuitenkin aina kuulolla. Jokaisen  kuitenkin on seikkailtava itse omat polkunsa, kunnes kuulen sanovan : tämä on nähty " En toivo, sillä toivo sisältää pelkoa.

Tennarit puhelinlangalla. ~ tuuletteleeko joku tossujaan pahan hajun vuoksi ?
Tennarit auton peräkoukussa ~
Ajeluttaako joku tennareitaan pitkin maakuntaa ?

Tästä alkaa taruakin ihmeellisempi tarina. Jonka kiteytttäisin lopuksi lauseeseen : nyt jos koska haluaisin takaisin entisen elämäni.

"Voi jumalauta," huutaa hän itkettynein silmin. Hän huutaa tuskaansa ja vihaansa maailmalle, itselleen , kaikelle. Hän huutaa ja käpertyy  viereeni nukkumaan, kylkeen kiinni.

Tämä on meidän arkea nyt.  Samalla kun hoidan muistisairaan sukulaiseni asioita kuulen olevani huono kasvattaja. 
Itku pyrkii useimmin ulos kun sen suostun päästämään. Tänään se on lähellä. Odotan kuitenkin sopivaa hetkeä. Ei nyt ole aikaa. Nyt on tehtävä se mikä vaaditaan ja purettava sitten joskus jossain kun ehtii.

Jukka~pojan laulun sanoin:  hanki elämä, käy koulusi..
Osuu ja uppoaa tällä kertaa.  Sitä  kohti, mutta vielä on pitkä matka tuohon kaikkeen. Ihmiset, avut kaikki mahdolliset henki~olennot , pyydän teiltä nyt että  olla apunamme, sillä minulla  on vain yksi elämä ja yksi minulle tärkeimmistä  on murskannut sydänmeni  Nyt ei palikat välttämättä riitä  tämän selvittämiseen.

Pintaa syvemmällä

Kouluissa, opistoissa tehtiin aikanaan valistustyötä. Esitelmöijänä oli poliisi, vanhemnat, uhrit itse. Kuunnellessani noita luentoja, tiesin että kaikki muut nuorten metkut tekisin lukuunottamatta tuota   vaihtoehtoa. Kirjoitellesani  tätä blogia, joudun käymään läpi jotakin niin viiltävää,   Yritän jäsennellä tuon tunteen syytä saamatta vieläkään vastausta. Se on kuin kummitus, joka ilmestyy aika ajoin ovellesi, viereesi ..

Kun perheeseen muuttaa jotain sellaista mikä liitetään lain ulkopuolelle, menee siinä koko elämä uusiksi kaikilta.  Kaikki osallistujat syynätään, etsitään vikaa tai ainakin mahdollisuutta olla syyllinen tuohon käyttäytymiseen tai   syyn aloittamiseen.

Puhdistetaan pöytää. Seurauksena sillä että osallistujat ajautuvat henkilökohtaiseen kriisiin.

Joku kysyy hiljaa itseltään, mitä minä haluan ja tämäkö on minun elämäni ?

Olen iloinen samaan hiileen puhaltamisesta tänään. Tästä alkaa parannus, sillan alku. Vielä on palikat levällään mutta ajan kanssa ne ehkä tulee kooduksi.

Silti joka hetki on olemassa vaara että kaikki leviää käsiin.

On otettava aikaa itsekkäästi itselleen että pysyy koossa.

Virtahepo ~ jatkaa olemistaan. Tänäänkin se nähtiin. Manipulointi ~  on keino saada toiset toimimaan mieleisekseen.

Tänään virtahepo sai kolhaisun. Tiukalla otteella, perustellen rajojen vetäminen onnistuu. On kuitenkin syytä miettiä missä menee rajojen vetäjien raja ?

Hus hemmettiin siitä

Rakkaus, se on kummallinen karvainen olento, joka tulee aina sotkemaan tilanteita mitään kysymättä se pongahtaa puskasta tai ovesta ja siinä sitten seistään hömistyneen näköisenä vailla minkäänvaltakunnan  aivotoimintaa. Rakkaus, se on hyvä asia, en sitä sano ja tulee myös moneen tilanteeseen kuin tilauksesta. Joillekkin se tuo tiukkaan elämäntilanteeseen   jotain kaunista, toisia se auttaa jaksamaan,  se auttaa elämään tai uskomaan johonkin hyvään.. Rakkaus on asia, jolla ei pidä leikkiä. Se on yksi vahvimmista voimista, itseasiassa vahvin. Rakkaus on  mielestäni vähän niinkuin stressihormooni , se ajaa meitä tekemään ja toteuttamaan asioita tietyssä järjestyksessä tai aikataulussa. Se on eräänlainen virtalähde . On olemassa sanontoja rakkaudesta, "rakkaus ei katso ikää mutta naapurit katsovat senkin, tai että rakkaus ei tunne rajoja.Tästä sanonnasta päästäänkin tarinaan joka vei tuhkatkin pesästä, nimittäin äidin rakkaus. En olisi uskonut kuinka tuo tunne saa kärvisyelemään, huudat lopuksi kivusta irtipäästäessäsi, kun muuta et enää voinut...
Tuo kipu teki minusta  narkomaanin , joka on yhtenään liikkeellä tai piiloutuu olemaan itsekseen. On helpompi kun ei liikkuessa muista olemassa olevaa "aavetta", ja yksinään ollessaan kukaan muu ei näe sitä.  Yksinään ollessasi voit yrittää neuvotella tuon kaverin kanssa tai antaa asian olla. Päätin kuitenkin käydä tämän kanssa neuvottelua ennen hallitukselle asian.esittämistä.  Voihan se olla jotta asia etenee oppositioon mutta siinä tapauksessa valinta on hallituksen, ei minun.  Tilannnetta voisi vähän kuvata tähän tapaan. Olet haalinut isellesi kaikki mahdolliset kalleimat ja kauneimmat pötit ( paitsi että, kalleimat eivät välttämättä ole niitä kauneimpia) ja ajan saatossa nuo kipot menettävät merkityksensä yksi toisensa jälkeen.  Ja jäljelle jää jotain yksinkertaisen kaunista.