Sokea oikeus voitti.

Palataanpa aikaan, (siis viimekesään, jotenkin tuo kesä jäi pysyvästi mieleeni) jolloin riekuin festareilta toiseen ja suuri konsernin johtaja oli vähältä tipahtaa palliltaan. Ainakin tähtäimessä oli tiukasti.  Jälkeenpäin taas ajatellen, olihan rämpiminen. Heinäkuusta lokakuuhun on pitkä aika, jos olet syyttömänä syytettyjen penkillä.   Jouduin siis vielä kerran muistuttamaan palaveripäivän kokoon saamiseksi. Tuo suuri päivä vihdoin koitti ja  keskustelumme lopuksi päädyin kirjalliseen oikaisuvaatimukseen. Tuo ajatus ei tuntunut heidän mielestään houkuttelevalta, mutta vaihtoehtojakaan siinä vaiheessa heillä ei ollut. Panoksena mahdollisesti olisi menettää vaikuttava asiakas. Tuskin he sitä sillä hetkellä kuitenkaan hokasivat totaalisesti. Tilanne kuitenkin oli heille sen verran kiusallinen jotta pitkin hampain myöntyivät sen hetkiseen tilanteeseen. Töitähän ja nöyryytystä tuo vaatisi mutta tehtävähän se olisi mikäli protogollan mukaan edettäisiin jo pelkästään.  Kiitimme toistemme seurasta, jatkoimme matkaamme viiden viikon päähän.  Tuo viisi viikkoa kului, leijona ei menettänyt yöuniaan. Seuraavaksi joku muu kyllä olisi menettänyt yöunensa sillä luvattua kirjallista asiapaperia ei kuulunut.  Vuorokauden verran kyseltyäni, sähköposti sitten saapui. Kirjelmä oli asiallinen ja juuri niinkuin pitikin anteeksipyyntöä myöden.  Koko tuon seikkailun ajan, tilanteella oli muutama seuraaja, joista vain yksi lopuksi vei kanssani maaliin tuon prosessin. Yksi. Muut jäivät seuraamaan sivusta, eivät uskoneet etten voisi oikaista täysin asiaa. Viimeinen käänne oli tarinassa hermoja kysyvä ja juuri tuo jäljelle jäänyt todellinen ystävä löysi kanssani ratkaisun siihen. Näin asia saatiin tällä kertaa siististi päätökseen.

Mutta, yhtä kaikki. Tämä oli  yksi viime vuoden häijyimmistä seikkailuista. Nyt olen ajatellut, että tarinani tästä eteenpäin saavat uuden muodon.