Sijaisuuksien kirjoa

Olen iloinen siitä mitä teen nyt. Tunnen itseni vapaaksi kun voin olla "vain se sijainen" Syy, miksi pysyä sijaisena.

Kaikki tämä tapahtui suljettujen ovien takana. Vain sijainen näki todellisen tilanteen. Hän oli hämmästynyt kun itsenäisyyspäivänä  tämä tarinan aikuinen palkittiin työpaikan työntekijöiden kesken parhaana työntekijänä.  Vain me kaksi tiesimme todellisen tilanteen. 

Kauan aikaa sitten olin eräässä päiväkodissa enempi kuin päivän sijaisena.  Ryhmä ei ollut mitenkään erityinen, mukavia ja kilttiä lapsia olivat. Ryhmässä oli yksi  erityistä huomiota tavitseva lapsi.  Olen tavannut tuon lapsen vuosia myöhemmin. Hän pärjää hienosti.

Ryhmän ainut aikuinen, ~ miksi sitten häntä kutsuttiinkaan, oli äärettömän väsynyt ja stressaantunut. Hänen päivänsä olivat selviytymistä kun ulkokopuolisin silmin katseli häntä.   Hän myönsikin asian näin olevan. Hän huusi lapsille jokiksena päivänä, jokaisesta asiasta.  Lapset pelkäsivät häntä. Ruokailutilanteet olivat erityisen ressaavia.. "älä tee sitä.. ja älä tee tätä ja etkö sinä ymmärrä.. .."  ilmassa leijui pieni synkkyys, ja hän miltei onnistui tartuttamaan sen muihin aikuisiin.  

 Kävi kuitenkin niin, että toinen aikuisista sairastui ja jäljelle ei jäänyt montaa sijaispäivää.  

 Ilmapiiri oli painostava , tuntui kun sijainen olisi ollut outo olio, joka oli tehnyt asioita väärin ~ olivatpa nämä tehdyt asiat mitä tahansa. Pelkkä olemassa olo tuntui ärsyttävän.   Tilanteen aisti jäätävän hyvin.  Mitätöinti  oli selkeä.   

 Sijainen llupasi itselleen tulla vielä katsomasn, olisiko tilanne kehittynyt mihinkään suuntaan.. Ja niin hän teki. Palasi aika ajoin, kunnes  tuli viimeinen kerta.  

 Ovesta sisälle astuessaan, hän käveli kuin näkymättömään seinään. Häntä tervehdittiin, mutta kasvot olivat eleettömät ja ilottomat.  Oikeastaan, kun tarkemmin ajatteli, jokin haisi, portille asti.  Ryhmään mennessään, hänen olotilansa vahvistui. Hänestä oli ilmeisemmin puhuttu jo pohjaksi asioita ja  sen vain tunsi.  Sijainen päätti, ettei antaisi tunteen nujertaa ja antoi vastauksia sitä mukaann  kun kysymyksiä tuli . Puhumattomuus, vastaamattomuus. halveksiva  katse sai takaisin saman.  Peili. Vain  erittäin harvoin tämä sijainen toimii peilinä,  äänetön viesti kuitenkin näytti nyt toimivan.  Tänään se ainakin toimi tilanteissa jossa kohtasimme tämän aikuisen kanssa. 

Kun kuulin teillä olevan työnohjausta, olin iloinen puolestanne.  Terve yhteisö ei  työnohjausta tarvitse. Maailma on pieni ja asiat tulevat aina vastaan, varsinkin silloin kun kuvittelee ettei tekemänsä valhe tai vääryys tule esille.   

Rumasti jos kuvaisin tapahtunutta, "ryhmässä ei tarvitse olla kuin yksi mulkku  tai voisiko kuvata  lauseella, "sellainen laivue kuin on kapteenikin "

Teillä on nyt uusia työntekijöitä. Pitäkää heistä huolta, etteivät  he pala loppuun.  

 Osastoilla päivät ovat seviymistä joka päivä, vajaan miehityksen vuoksi. Ja, kun päälle heitetään vielä  jonkun työntekijän pahaolo,  ~ onkin tilanne aika paha. Jotkut päiväkodit ovat saaneet diplomin hyvästä työilmapiiristä ~ ottakaa tämä tavoitteeksi. Saavutatte kyllä sen , jos oikeasti sitä tavoittelette.

 Passivoin tänään kutsunne.  Tiedän, että teidän on hankala saada sijaisia ja nyt tiedätte  tekin, miksi  ~ syystä. 

~sijainen ~

Jonkun ajan kuluttua sain vastauksen josta kävi ilmi, ettei palautteeni ollut miellyttänyt. 

  Hei, Kiitos palautteesta.

Kirjoituksesi on  omaa tulkintaasi.

Tilanteet ovat satunnaisesti täällä tiukkoja, kun yhtä aikaa tulee paljon yllättäviä poissaoloja.

Niillehän emme voi mitään, vaan koitamme sellaiset yksittäiset päivät hoitaa niin hyvin kuin pystymme.

Kiitos paljon avustasi.

Mukavaa keväänjatkoa. 

Johon kohteliaasti totesin, 

Kiitos kun vastasit.

 Vaati varmasti sinulta paljon  vastata. Käsitelkäähän asia viestini kera ja laittakaa asiat siellä kuntoon.Tämäkin toki vaatii tekijältään vielä paljon.  Ehkä sijaisiakin on sitten paremmin saatavilla.

" ei pidä lannistua, vaikka tulikin takatalvi "

Näihin sanoihin ja mielikuviin keskustelumme siis päättyi.

Jotkut esimiehet kuvittelevat olevansa  ainakin jumalasta seuraavia johtaessaan  suurta, pientä tai kunnan palveluksessa.  Vain hyvin  heistä harva ymmärtää, että  samasta paikasta me kaikki tullaan ja samaan paikkaan päädytään ja että kaikkien käsi lyhenee joskus.   Tämän idean kun löytää, pääsee paljon helpommalla.