Viha

Jos joku puhuisi sinulle vihasta, katsoisit ihmeissäsi ympärillesi tajuamatta täysin mitä tuo ihminen tuntee tai tarkoittaa.  Kun eräänä iltana kuulin toisen kertovan, että haluaisi tulla niin vahvaksi, että voisi antaa sille takaisin joka on satuttanut häntä.  Minulle tuli paha olo häntä kuunnellessani ja suljin korvani tuolta kuulemaltani.  Olin silti paikallani ja jostain, ihan varman varovasti nousi kuin käärmeen pää ja tunsin tuon tai pikemminkin muistin tuon saman tunteen kuin mistä hän puhuu.  Sinä kesäiltapäivänä, olisin voinut vetää ihmiseltä kurkun auki. Muistan tuon vihan ja inhon tunteen niin voimakkaasti, että itseänikin jälkeenpäin  puistattaa. Ja, toisaalta ymmärrän kuulemaani, sillä voisin tehdä tuon vieläkin.  Mutta me ihmiset olemme rakennettu niin mielettömällä tavalla.  Anteeksiannolla, empatialla sekä sivistyksellä. Joten voin ymmärtää mitä puhujan mielessä liikkuu. Surullisinta tässä on se, että puhujan sisällä on niin paljon asioita, joihin emme osaa auttaa ja puhuja itse ymmärtäen osittain kuitenkin tilanteena, käsittelee sen itsekseen.