Hiljainen sota

Eräässä luokassa todetaan sairaustapaus. Hetken päästä koko perhe on sairastunut ja koulun henkilökunta jää miettimään, mitä tehdä. Tiedotetaanko vanhemmille ?   Mietin, mitä tällä voitetaan? Panikointia kyllä, mutta että mitä muuta ? Tämä  outo virus synnyttää  edetessään kummallisia kiemuroita.   Tuo ei ole varautumista. Tuo on kieroilua ja suurta egoa. Tauti vie mennessään niin monta kun tahtoo, eikä taida olla ihmisen tahdosta  kiinni. Ystäväni kertoo puolestaan,  "jos homma kaatuu ja noutajalle tulee töitä, saa hän "syyt" niskaansa. Tautitilastoja ei oikeasti enää kukaan tiedä, sillä testien tekeminen lopetettiin. Mitä tällä voitettiin ?  Olisiko ollut kuitenkin parempi, että tauti olisi saanut pyyhkäistä pallomme yli kaikessa rauhassa. Tämän jälkeen edetty tilanteen mukaan, kuin se että nyt kukaan ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Mennään nyt hetki kerrallaan. Vielähän meillä on asiat hyvin. On ruokaa, lämmintä, sähköä jne. Tämä on vain hiljaista sotaa ja tyyntä myrskyn edellä. Suomen kansa on kuitenkin aika kuuliasta väkeä. Luottakaamme  siihen.  Lasketaan sitten hiippakuntaa vaihtaneet syiden mukaan kun patologi lopuksi näin toteaa.

Kokoontumiskielto on maassamme, mutta kuinka moni meidän kahvilanpitäjämme, kirppareiden myyjät, subwayt etc tämän ymmärtävät ? Tässä kohtaa ei taida toimia ajatus, jotta pidetään elämää yllä viimeiseen asti. Jos oltaisiin pelattu avoimilla korteilla alusta alkaen, olisi meillä nyt paljon enempi aseita käytettävänä, tuumaan.