Elämän karuselli

Päätin siivota hieman ystäväpiiriäni, sillä joukkoon mahtuu paljon niitä, jotka haketuvat seuraasi    aina silloin , kun tarvitsevat jotakin tai ovat vain tiedonhaluisia . Heidän omassa elämässään tapahtuu liian vähän ja tuolloin  on oikeus kysellä oletetulta ystävältä mitä huvittaa. Pitäävät itseään ystiävinä  mutta eivät todellisuudessa ole ystävä.  Mielestäni hyvän ystäväln  ominaisuuksiin kuuluu, ettei hän arvostele,  kysele ja osoita syyttävin sormin kun ja jos et pystykkään auttamaan juuri sillä hetkellä häntä tai ollenkaan.  Hyvän ystävän piirteisiin ei kuulu tunkeutua ihon alle vaan antaa toiselle tilaa tulla tykö tai kuulluksi.  Kun sitten hiljan törmäsin.tämänkaltaiseen ihmiseen, joka todella harvoin edes ottaa yhteyttä, hän ensinmäinen kysymys oli tungetteleva. Harvoin kiskaisen vastauksen suoraan pöytään, mutta nyt sen tein. Halusin että hän ymmärtää, ettei noin vain voi  lampsia henkilökohtaiselle reviirilleni.  Kysyin häneltä, jotta tosissaanko haluaa tietää tuon ensinmäisenä ?  Hyvät ystävät eivät tee niin.  No, siitähän seurasi , ettei hän kestänyt pointtiani vaan pyörähti kannoillaan tiehensä. Hyvä niin.   Hän koki, ettei ole hyvä ystäväni, no oliko?  Erityisen hyvä ystävä on se, joka tulee kanssasi seisomaan suohon miettimään, miten sieltä pääsee parhaiten pois. Hän voi soittaa sinulle  ihan koska vain, varsinkin silloin kun tarvitsee apua. Hänen ei tarvitse  puhua ääneen kuin puoli lausetta ja toinen ymmärtää heti, mistä on kysymys. Nämä ystävät pysyvät luonasi koko elämän ajan, kunnes lauletaan viimeinen virsi ja senkin jälkeen.   Ja, sitten on niitä, jotka liftaa  ystävyytesi hinnalla.  Hyppää kyytiisi ja ajaa pitkän matkan, nauttien kyydistä.  Vähän niinkuin Juice laulaa Jyrkiboysta. " ..mutta sinä pääsit parempaan kyytiin .. älä sanojasi syö.."  Liftariystäväsi löytääkin paremman elämäntyylin,  tie osottautuukin leveämmäksi. Eihän enää silloin tarvitse liftikyytiä. Lähtiessään kyydistä, ikäänkuin kyydistä  päästäkseen hän voi haistattaa vitut ja  käyttäytyä muutenkin sopimattomasti ja toinen kyytiläinen on ihmeissään, huuli pyöreänä, ihmetellen jotta mihin helvettiin se lähti. Ystävä joka on luvannut olla aina joka ikisessä seikkailussa mukana. Ja juuri vanhassa hyvässä ystävässä on juuri parasta se, että jokainen seikkailu hänen kanssaan  on aina uusi.  Myös sekin, kun ja jos tulee erimielisyyksiä,  ne pystytään selvittämään ja ystävyys lujittuu entisestään lujemmaksi.   Liftarin tapauksessa ei kyytiläinen pääse helpolla, mikäli hän kuvittelee toimivansa siten että hän  törkeyksiä ja ilkeyksiä heitellen poistuu vain hiljakseen takavasemmalle, kertomatta, sanomatta syytä kyydistä poistuakseen.  Totta helvetissä hänen pitää vastata sanoistaan, teoistaan ja lupauksistaan. Kun pöytä on pyyhitty, katsotaan sitten, miten jatketaan. Tunteet ja järki tässä kohtaa eriytyvät ja jos liftari ei näe omia taskujaan pidemmälle, on hän se yleensä joka häviää.  No, nämä lienee makuasioita.