Muisto..
Eläimet eivät petä, vaikka olisi mikä. Ne on aina vilpittömiä ystäviä toisin kun me ihmiset. Tämä kotileijonamme kerran tassutteli kammarin kynnykselle. Naukui kovaäänisesti ja kääntyi keittiötä kohden. Levylle jäänyt paistinpannu kärysi ja keittiö oli täynnä paksua savua. Avasin ulko~oven ja kotileijonamme vilahti ulos. 😺
Avasin ulko-oven hain hiusharjan ja aloin harjaamaan hiuspehkoani. Harjasin kunnes kuulin aluksi pientä surinaa joka sittemmin vahvistui pörinäksi ja lopuksi silmieni eteen ilmaantui epämääräisen näköinen ISO Öttiäinen! Niinpä keskeytin pehkoni harjaamisen, otin tukevan otteen hiusharjasta ja lyödä läjäytin Öttiäistä kaikin voimin. Kuului vain KOPS ! ja seuraavassa hetkessä näin kotileijonamme Remun leikkivän jollakin kummallisella olennolla... Ahaa! se olikin se juuri tainnuttamani Öittiäinen! Remu käpitti mielestäni hieman hymyilevän näköisenä Suurta Öttiäsitä kunnes nappasi sen pikku tassullaan ja alkoi rouskutella sitä tyytyväisenä...... Onnistuneen rouskuttamisen jälkeen , katsoimme toisiamme ja tuumasimme: "Tästä tulee hyvä päivä!" Kotileijona kierähti kuistilla kivaan kierremakarooni asentoon ja tuntui siltä että nauroimme hetken tuolle koko tapahtumalle ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti