Riutunut

Useampi vuosi sitten alkanut kriisi ja tapahtumaketju sai minutkin polvilleen joksikin.aikaa. Yksinkertaisesti, olin niin kaivon pohjalla syytettynä kaikesta.  En suostunut kuitenkaan.jäämään sinne, vaan jopa tosi rumia konsteja käyttäen nousin pintaan.  Tapasin ihimisiä matkalla jotka hetken pystyivät kulkemaan rinnallani. Osa tuli kesken matkan kantamaan minun alkutaipaleella tulleet  oksat polultani.  Olin ruma ja ilkeä ihmisille. En suorastaan välittänyt paskaakaan mitä muut ihmiset , kaverit jopa ystävät ajattelivat minusta. Aivan sama. Olin päättänyt voittaa tuon.kisan.  Loppumetreillä tapasin.ihmisiä, jotka lupasivat olla aina kanssani,  sillä olimmmehan kantaneet toisiamme melkoisen paljon.  Selvisin useamman vuoden ryöpytyksestä. Minusta  samalla kasvoi tahtonainen joka ei enää  alistuisi kenenkään talutettavaksi. Ei ikinä enään.  Mutta, joku nakkas noppaa, ja ihmiset joita olin tavannut taisteluni viimemetreillä joutuivat itse  ihan helvetinmoiseen kriisiin ja tuon.kaiken melskeessä oman.egoni vuoksi sain osumia. Juuri, kun olisi pitänyt kantaa, en pystynyt omilta pettymyksiltäni ja surultani sitä tekemään. Raadollista. Tässä pelissä voit menettää omat ja varastetut.  Pyysin anteeksi, sillä olemme vain kaikki ihmisiä ja kiukuksissaan tulee sanottua kaikenmoista.  Nyt vain tarvitaan vastapuolelta myrskyn keskeltä ymmärrystä.  Syvä luottamus ja rakkaus  ei kuitenkaan horju. Tieto siitä, että toinen ajattelee toista ja pitää lähellään näkemättä riitttää.   Vaikka itse uin nyt seesteisillä vesillä odottaen seuraavaa koskea en usko, että ystäväni torpeedo kadottaa minua. Hän.tarvitsee nyt aikaa ja lepoa. Ihan niin kuin itsekkin tarvitsin.  Odotan häntä palaavaksi, riekaleisena mutta pintaan päässeenä.  Niin kauan kunnes hän sanoo minulle ettei hän rakastaisikaan ja ikävöinytkään minua.