lauantai 30. tammikuuta 2021

Autosalpa

Vein autoni Autosalpaan Hämeenlinnaan hiljan. Tiskin toisella puolella oleva mies otti tärkeän näköisenä pikkulapun ja alkoi kyselemään: milloin tämä tapahtui, rekisterinumero, vastapuolen vahinkovakuutus etc (Kerroin, että kolarista oli tehty vahinkoilmoitus jo aikaa sitten. ) .  Aloin vastaamaan, samalla ihmetellen., eikö teillä ole tietokoneella nämä tiedot ,katsoo vain auton rekisterikilven mukaan asiat. Ei kuulemma ollut.  (Tiedän tasan tarkkaan, että on ) Otin puhelun hallitukselle, siis kotiin ja asia selvisi hetkessä. 
Tajusin, että minulta puuttuivat munat tiskin toisella puolella olevan myyjän mukaan ja siksi palvelu muuttui hieman hankalemmaksi, hauskanpidoksi tai vain ajankuluksi. 
Viedessäni autoa sitten huoltoon, en ehtinyt sanomaan yhtään mitään, kun tiskin.toisella puolella oleva myyjä  totesi suureen ääneen, että juu, sää olet saanut koodin puhelimeesi ja nosturiauto odottaa nurkan takana. Kysyin, että mitä  ja ettei auto niin huonossa kunnossa ole. Toin sen vain oikaistavaksi ja maalattavaksi.  Myyjä alkoi kysymään samoja kysymyksiä kun edellinenkin myyjä aikaisemmin.  Ihmeissäni  soitin  hallitukselle, sillä myyjän puheluun hallitus ei vastannut ja asia taas selvisi hetkessä. Puheluissa kumma kyllä, ei käyty eikä kyselty samoja kysymyksiä kuin minulta.   Auton jäädessä huoltoon, minun piti saada tilalle toinen auto.   Myyjä ei tiennyt asiasta mitään. Hallituksen kanssa myyjän puhuessa puhelimessa tästäkin, asia olkin hyvin yksinkertainen.  Tämän.jälkeen myyjä soitti Herzille , kertoi siinä odotellessa tarjoavansa kahvia ja sirkushuvia.ja toinen auto tuotiikin , jotta ehtisin.töihin.    Myyjä jutusteli isoon ääneen puhelimeen, jotta "Juu, no täällä klassinen tilanne, vaimo tuomassa autoa, ja haarukat ja lusikat ovat menossa kohta jakoon..".  Hymyilin leveästi ja olin kovasti tässä tyhmyydessä mukana. 
 Onko tosiaan niin, että kun nainen kävelee autoliikkeeseen , miesmyyjät katsovat ensin kaikki perseet ja sen jälkeen alkaa typerä kysely, kun kaikki tiedot löytyvät pöydällä olevalta tietokoneelta , tuumin.  Tämä ajatus osottautui oikeaksi, sillä toisella autolla ajellessani, liikkeestänne tämä jälkimmäinen myyjä oli soittanut hallituksellen (miehelleni) , jotta autovero on autostamme kuulemma maksamatta.  Asia tarkistettiin, mutta väittämä kuitenkaan ei pitänyt paikkaansa.  Autoani hakiessani, myyjä ehdotti, olisinko rva Hautamäki etsiessään autoni avaimia, vaikka olin juuri kertonut hänelle auton rekisteritunnuksen. Vastasin, jotta siinä tapauksessa voin.olla, jos auto on hienompi. uudempi ja kalliimpi. 
Onko liikkeessänne koulutettua väkeä lainkaan asiakaspalveluun vai tuleeko tilanteesta Speden sketsit naisen astuttua autoliikkeenne ovesta sisään ? Mielessäni oli sutkauttaa jotakin älytöntä takaisin, mutta en viitsinyt.  Kirjottelen blogeja. Miltä tuntuisi, jos tämä kirjoitukseni päätyisi johinkin  lehden  sivulla,, miltä tuntuisi ajatus kouluttaa henkilökuntaanne tekemään asiakaslähtöistä  palvelua.    Nuo  seitkytluvun vitsit ovat jo  niin vanhentuneita.  Vai kuuluko tämäntyyppinen käyttäymismalli palveluunne ?  Huumori on kyllä paikallaan, silloin kun sen.osaa oikealle paikalle heittää.   Ensi kerralla tiedänkin jo pelisäännöt paremmin, mutta onko moisesta kohtaamisesta kenellekkään  mitään iloa ?  Tai itseasiassa nyt vielä näyttää olevan,. Autosalvan tiskin toisella puolella oleville myyjille, jos sksi heitä voi edes nimittää. Ilmeisemmin tuohon tehtävään pääsee kuka vain, kriteerinä "osaa arvioda naispuolisten asiakkaiden tissit  ja perseen. Jos nämä ovat ainoat kriteeriin tehtävään pääsyyn, ei huono,  jos palkka kuitenkin on kohdallaan. Voisin itsekkin harkita vaihtaa siten alaa. Tsekkaisin mielelläni kaikki kakslahkeisten  "tietyt jutut "ennen kuin jatkaisisin heidän  kanssaan jutustelua. Ei hullumpi homma suolakaivoksen sijaan, tuumaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin, odotellen  mielenkiintoisia  myyjä/ asiakaskohtaamisia seuraavaan autoliikkeeseen. 

sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Kolli

Tänä aamuna kolli tuli tömistellen  ja suuresti meteliä pidellen jotta  olis taas brunssin aika. Ihan niinkuin muinakin aamuina. Sikäli, mikäli tähän aikaan lasketaan aamuksi. Yhtenä aamuna kollia ei näkynyt, vaikka kuinka odotin häntä viereeni kertomaan retkistään.  Tuntui oudolta. Olihan kolli lähtenyt aamuyöstä tapansa mukaan  retkelleen.  Mutta tänä aamuna hänellä tuntui olevan erityistä kerrottavaa.  Silittelin ja vanuttelin  sen paksua turkkia ja kuuntelin juttua.  Tassuteltiin yhdessä suihkuunkin mutta minä vain peseydyin.  Keittiössä tarjosin kollillle äijäruokaa mutta sitä ennen  kollin piti metsästää kinkun pala.  Syötyään kolli istahti ikkunalaudalle kiroomaan lumisadetta. Jos puluja sattuu olemaan takapihalla, kolli väittää niiden olevan hänen  reviirillään.
Semmosia kollit on. Lähteevät retkilleen palaavat, hiukka nuhjuisina ja repaleisina ja nöyränä.. mutta kuitenkin palaavat.