Tänä aamuna kolli tuli tömistellen ja suuresti meteliä pidellen jotta olis taas brunssin aika. Ihan niinkuin muinakin aamuina. Sikäli, mikäli tähän aikaan lasketaan aamuksi. Yhtenä aamuna kollia ei näkynyt, vaikka kuinka odotin häntä viereeni kertomaan retkistään. Tuntui oudolta. Olihan kolli lähtenyt aamuyöstä tapansa mukaan retkelleen. Mutta tänä aamuna hänellä tuntui olevan erityistä kerrottavaa. Silittelin ja vanuttelin sen paksua turkkia ja kuuntelin juttua. Tassuteltiin yhdessä suihkuunkin mutta minä vain peseydyin. Keittiössä tarjosin kollillle äijäruokaa mutta sitä ennen kollin piti metsästää kinkun pala. Syötyään kolli istahti ikkunalaudalle kiroomaan lumisadetta. Jos puluja sattuu olemaan takapihalla, kolli väittää niiden olevan hänen reviirillään.
Semmosia kollit on. Lähteevät retkilleen palaavat, hiukka nuhjuisina ja repaleisina ja nöyränä.. mutta kuitenkin palaavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti