Kun olin aivan pikkuinen tyttö, mummoni kertoi aaton aattona tarinan. Vanhan tarun mukaan, eläimet saavat puhekyvyn aattoyönä puolen yön aikaan. Kuuntelin hyvin tarkkaavaisena tuota tarinaa Niinpä aattoyönä hippailin navetan oven taakse ja koitin kovasti kuulostella mitä eläimet juttelisivat ... En paljasta enempää, kuinka tuona yönä kävi, mutta päätin jatkaa tarinaa eteenpäin, sitten kun minulla itselläni olisi lapsia.
Kun sitten nukuttelin omia lapsiani aattoa vastaisena yönä, kerroin heille saman tarinan. Toivon, että tuo tarina ei unohdu , vaan jatkaa perinnettä. ja toivon, että en tule niin vanhaksi, ettenkö vielä osaisi ja muistasi kertoa sitä lapsenlapsilleni, jos omat lapseni eivät tarinaa muista kertoa lapsilleen. Joulussa on aina ripaus taikaa, uskon niin. Pieni pilke silmäkulmassa, hymy ja lämmin ele tuovat juuri oikean joulumielen. ;) Rauhaisaa, Lämpöistä ja mukavaa Joulua kaikille . ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti