Pyhät unet

Joulun pyhät, taianomaisen joulunpyhät. Nainen istui kirjoituspöytänsä ääressä ja pyöritteli sulkakynää.  Kynttilä valaisi huonetta ja tuli räiskyi takassa. Huone leikki tulesta tulevilla varjoillaan. Kissa, punainen, aika komea katti kehräsi vihreään nojatuoliin käpertyneenä ja  nautti takan lämmöstä. Pienestä ikkunasta näkyi  kuinka lumi leijaili hiljaa peittäen koko pihan valkoisella peitollaan. Jälkeäkään ei lumessa ollut, hohti vain kauniina ja puhtaana.  Ranskalaistyyppiset katulamput valaisivat pihaa , ne saivat näyttämään pihan mystiseltä. Yhtäkkiä tuuli pyyhkäisi kadun poikki pihaan, se kolkutteli ikkunaa saaden kissan kurtistamaan kulmiaan. Nainen käveli ikkunan luokse ajatellen, että varmistaisi ikkunan olevan kiinni, vaan sepä aukesi, lennätti tuulen sisälle napaten sulkakynän pyörteeseensä. Se näytti hetken siltä, että pyörisi päämäärättömästi ilmassa.  Nainen seurasi katseellaan kynää, joka pikkuhiljaa alkoi rauhoittumaan ja laskeutumaan alkaen kirjoittamaan selvästi  pihamaan lumeen  jotakin. Yksi katulampuista sammui juuri sillä hetkellä ja  sanat lumeen alkoivat muodostumaan. "Toivo, usko ja luota."  Nainen luki sanat toistaen ne ääneen. Kietoutui viillaviittaansa  tiukemmin ja sulki ikkunan.  Kissa, joka oli häiriintynyt tuulesta kävi jälleen kerälle nojatuoliinsa. Nainen istuuntui uudelleen kirjoituspöytäsä ääreen, miettien näkemäänsä. Viimein hän nyökkäsi kissalleen 'juuri niin,  Toivo, usko ja luota " Jos et  toivo, et voi uskoa, jos et  usko , et voi luottaa."   Hän puhalsi kynttilän sammuksiin ja jäi istumaan takkatulen valoon.