Korona aikaista kulttuuria.

Suuri kulttuurien keskus. Suuria esiintyjiä ja taidetta. Näillä sanoilla voisi kuvata erästä keikkapaikkaa. Koronan tultua, työnkuva muutti mieltään. Se halusi osan työntekijöistään ulos, toisten jäädessä sisälle.  Tekijät jotka halusivat ulos tai oikeastaan oli ihan sama, ollako ulkona vai sisällä, päätyi homma lopuksi siihen , ettei ulkona työskentelijöiden tarvinnut edes miettiä, missä kymmenen tunnin rasti olisi. Siinä  sitten ei muita ollut kun "ulkoilmaihmiset" ja sisäporukka.   Keli kun keli, ulkona oltiin, sillä sisällä olevilla neideillä ei ulkona olo maistunut. Tästä toki tiesi työnjohtokin,  saamatta oikeastaan mitään aikaiseksi asian eteen. Tai, sai ne, lievän vitutuksen. Pidettiin näet itsestään selvänä, ettei ulos tarvitse mennä, kun "nuo tulee vuoroon". Reilua, eikö totta. Noh, olihan se joillekin ulkoihmisille selvää olla ulkona, mutta entä ne hiljasimmat jotka eivät kehdanneet sanoa vastaan. Tästä pidettiin kahvihuoneessa eräänä aamuna puhetta. Aiheena  näet oli ulkoihmisten tauotus. Jopa väläytettiin , "että nyt on mahdollisuus kusta muroihinsa ja että työporukka vähennetään kolmeen. "Joidenkin mielestä,lähinnä sisäihmisten mielestä taukomme oli liian pitkiä. Kyllä, säästä riippuen, tauot vaihtelivat sen mukaan.  Tuulinen, sateinen, kylmä, (tarkoittaa pakkasta)myrskyinen keli mielestämme  tarpeeksi pitämään tarpeeksi pitkä tauko. Kun yritys ei tarjonnut työvaatetusta keleihin, oli omat vaatteet hetkessä märkiä ja  kylmyys oli taattu.  Työt  pyöri, toisen ollessa tauolla. Tämä kuitenkaan ei sopinut pikkupomon pirtaan  eikä sisätyöntekijöiden. Asia otettiin puheeksi yksi ulkotyöntekijä kerrallaan, siten että hän oli yksin sisäporukan  keskellä. Näin tapahtui aamutuimaan. Pikkupomo ei pitänyt selkeästikkään  ulkohommaa niin merkittävänä kun sisätyötekijöiden työtä. Mehän seisomme vain  paikoillamne  ulkona ja heiluttelemme käsiämme autoille. Jos hän olisi pitänyt merkittävänä työtämme, seisoipa ulkona nyt mikä tahansa mitenpäin tahansa,  hän olisi selittänyt ulkopuolisillekkin viestintuojalle tehtävämme kuvan ja sekä tuntimäärän. Ennen ulos poistuessani tilaisuuden jälkeen, pudotin lapaseni ja lisäksi olin unohtaa yrityksen keltaisen liivin . Pikkupomo tuumaa, "kato ettei kikkeli, eiku titteli putoa." Reksteröin tuon ja ajattelin "on kurjaa kun joku tosiaan kusasee nyt muroihinsa. " Ja että "palataan myöhemmin asiaan."    Vesikelien  kevväämmällä tullessa, ajattelin varoittaa häntä tupakalle mennessään, en  liukkaudesta vaan että  hänen  hameensahan voisi vaikka kastua.