Aikamatka

Kuolema. Joskus vierailee salaman nopeasti , joskus se  jää asumaan pidemmäksi aikaa.  Kävelin kukkakaupan ovesta sisään, viedäkseni suruperheeseen suruvalittelut. Myyjätär esitteli erillaisia vaihtoehtoja.  Katselin ympärilleni, mutta yksikään kukka ei puhutellut.  Etsiin, kunnes näin kauniin ison valkoisen kukan. Kalla, ajattelin. Jatkoin etsiskelyjä, kunnes silmiini osui pitkiä oranssin värisiä kukkia. Kuin tulenliekit.  "Ovatko  nuo oikeita kukkia?", kysyin myyjättäreltä. Hän vastasi että ne ovat kuivattuja. Näin sieluni silmin näistä kukista tehdyn kimpun ja pyysin häntä tekemään minulle kimpun jossa iso valkoinen kalla olisi keskellä.  Lilja, korjasi myyjätär. Niin, lilja vastasin hänelle. Myyjä teki kimpun ja luin hänen ajatuksensa. Erikoinen mutta kaunis. Vastasin hänelle, että teimme yhteistyötä tulien kanssa hänen isänsä kanssa. Myyjä ymmärsi. Maksoin kimpun ja tarttuessani sellofaaniin kietaistuun pakettiin, jouduin nielaisemaan.  Tajuntaani meni nyt selkeästi, miksi kimpun olin ostanut. Lähdin kaupasta ja ajattelin että piipahdan  vielä huoltoasemalla. En kuitenkaan malttanut, vaan ajoin suoraan kohteeseen, pienen pysähdyspaikan  kautta. Etiäinen. Auto jäisi siihen.  Starttasin autoa, valot syttyivät, avain oli ihan pohjassa ja mitään ei tapahtunut. Yritin uudelleen.  Ei vieläkään mitään. Mitä ihmettä autohan  ei ikinä ole tehnyt tälläistä. Hetken tuumiin, ja sanoin ääneen "Ei me tänne voida jäädä, täytyy viedä nuo kukatkin" Starttasin uudelleen, valot jälleen syttyivät , avain ihan kaakossa ja yhtäkkiä auto hörähti käyntiin. 

Vein kukkakimpun surevalle ja lähdin kulkemaan nostalgisen oloista  metsätietä pitkin takaisin  autolleni. Tuuli. Tuuli niin kovaa, että vapaana olevat hiukseni  sekoittuivat. Yhtäkkiä tuuli lakkasi. Tuli oudon hiljaista. Aavemaisen hiljaista. Joku voisi kuvailla :"Kuoleman hiljaista" Aivan kuin olisin joutunut tai päässyt jonkinlaiseen aikamatkaan. Hidastin askeleitani, vain muutama koivunlehti leijalli puusta maahan. Kupla. Kuin kaikki olisi hetkeksi pysähtynyt. Aivan kuin aurinko olisi paistanut, tuoden hyvän olon. Jatkoin silti kävelyä ja lähestyin autoani, kun yhtäkkiä alkoi taas tuulemaan ja hiukseni jälleen sekoittuivat. Ajattelin, että jos kävelen muutaman askeleen taaksepäin, pääsenkö kuplaan takaisin.  Auton vieressä sanoin ääneen kiitoksen. 

Viimeinen tervehdys. Kiitos. Niin sen täytyi olla.  Päivä ei päättynyt ihan tavallisesti sentään, mutta kerrottakoon se sitten ensikerralla. 

Nimipäivä

Piipahdin vanhustani katsomaan. Astelin päiväsaliin jossa, kolmen vanhuksen kopla seurasivat jotakin saippuaoopperaa televisiosta. Huikkasin kaikille iloisesti maskin alta päivää. Yksi kolmen koplan vanhuksista katsoi minua tarkkaan siniset silmät ikäänkuin syttyen ja sanoi minulle :"Teillä on hieno hattu." Vastasin :"Kiitos". Hän jatkoi: Kenenkäs nimipäivä tänään on ", hän kysyi. Vastasin hänelle :Tanjan. "Hyvää nimipäivää", hän vastasi. Katsoin ihmeissäni häntä samalla kiittäen ja kysyin omalta vanhukseltani jotta onko tämä kertonut. Vanhukseni tuntui olevan tietämätön koko asiasta. Olin ihmeissäni. Sitten tämä vanhus tiedusteli vanhukseltani, "Onko tämä sinun vaimo ?" Johon sai vastauksen, ettei ole, vaan tytär. Sitten hän kysyi vanhukseltani: "Minkä ikäinen sinä olet?" Vanhukseni vastasi pyöreästi: "70". Hän jatkoi : "Sittenhän sinä olet minua nuorempi, minä olen 85". Vanhukseni nousi tuolistaan ja onnitteli tätä oikein kädestä pitäen. Lähdimme kävelemään käytävää pitkin hiljalleen vanhukseni kanssa. Maskin takana oli hyvä nauraa, kukaan ei nähnyt. Kysyin uudelleen vanhukseltani, jotta mistä tämä tiesi ? Vanhukseni hiissas käytävää pitkin ja totesi : "No sehän on vanha majuri." 

 Vilkasin taakseni katsoakseni vielä kysyjää. Hänen silmänsä tuikkivat yhä. Hän ei oikeasti ole voinut tietää edes mikä päivä tänään on, mietiin, saatikka sitten nimipäiviä. Hän oli itseasiassa ensimmäinen joka onnitteli minua, kun itsekkään en muistanut koko nimipäivää. Hyvän hymyn tilanne kuitenkin sai aikaiseksi.  

Syysloma viikot alkavat, mukavaa lomaa teille, jotka sellaisesta pääsette nauttimaan. 

ps. Do all things with love 😉

Tulevaisuuden näkymiä.

https://yle.fi/uutiset/74-20001180  Annas kun kerron, ihan jokunen päivä sitten..
Olin päikyssä keikalla. Minun lisäkseni oli työpari jotka  sitten eivät  ihan töilleen aina joutaneet. Minä olin joutusa,  lähdin ulos neljän kaksivuotiaan kanssa jo jälkeen yhdeksän aamulla. Kympin pintaan alkoi muksua singahdella ulos ja kun laskin pipot, oli heitä 14 kappaletta, plus nämä neljä tiitiäistä. Tosin, he olivat  3-5 v.  Puoli yhdentoista aikaan köpötteli työparista toinen ulos, jolle huikkasin : Kaikki elossa ja tallella ! 

Ei päiväkodit ja varhaiskasvatus ole kriisissä, tätähän kuviota on ollut jo monta vuotta.  Päättäjät ovat tienneet ihan varmasti mitä ovat tekemässä, luottaen työntekijöiden kiltteyteen. Toki, joulu ja vaalit ja kaikki semmoiset ovat tulossa, joten onhan se kiva ainakin alkaa höpisemään joita uusia ideoita. 
Suossa me ollaan, täysin karilla koko helahoito , Sote.  Ihmiset eivät  meinaa päästä hoitoon eivät pääse hoitoon, taksit eivät toimi. Ihmisiltä jää verikokeisiin tms. menemättä kun uudistukset ovat olleet niin hulppeita.  Voidaan me hakea Filippiineiltä uusia hoitajia, mutta mitä se tuo tullessaan ?
Päättäjät eivät näe tässä kohtaa omia taskujaan pidemmälle. Kuvitellaan, että yksityiseltä saa nopeammin palvelun, jos on rahaa. Eipä saa, tiukassa ovat nekin ajat. Varsinkin jos tarvitset erikoislääkärin.
Päikkyryhmissä ei juurikaan enää tehdä mitään kummallista. Ulkoillaan ja syödään, vaihdetaan vaipat ja nukutaan. Suurtuotantoa ja säilyttämistä.  Päiväkodeissa muhii aikapommi.
Ihan oikeasti tulee ikävä perinteisiä perhepäivähoitajia. Oli kodinonainen hoito, kotiruokaa, ja leikittiin sekä askarreltiin lasten kanssa. 
Nyt suurissa ryhmissä on suuri henkilökuntavaje, se on niin suuri että henkilökunta ei friskaannu vaikka olisi lomat välissä. Tykypäiviä ei enää ole. Jos on, ei niihin kaikki pääse osallistumaan.  Taukoja ei suuressa lapsiryhmässä ole. Syömme eväämme  ja juomme kahveemme  ryhmässä. Enää puutuu se aikuisille osoitettu potta sieltä lasten wcs.stä.   Liitot ovat olleet tietoisia tästä jo kauan. Kun  työtaistelua sitten käydään, jätetään varhaiskasvatus kellumaan omaan liemeensä.
Mihin ihmeen ideologiaan  mahtuu, että haetaan hoitajat sitten ulkomailta jos omat työntekijänä eivät enää yksinkertaisesti jaksa ?
Aivot ulkomaalaisillakin  hoitajilla on   ja päättäjät kuseevat vain kerta toisensa jälkeen suuriin monoihinsa.
😉