Tietosuojapyrokratiaa osa 2.

Kun tietosuojavastaava oli viimein löytänyt oikeat henkilöt, joille asia menisi seuraavaksi käsiteltäväksi, uskoin asian olevan hoidossa. Intuitioni silti sanoi, ettei niin olisi. Niinpä jouduin todella etsimään päätietosuojavastavaa (Täähän on kuin Harry Potterista, tuumin ) ja löysinkin hänet. Aikani jutusteltuani hänen kanssaan, sain käsityksen, että hän tekisi asialle jotakin. Tekikin, mutta tärkein jäi tekemättä. Tietosuojavaltuutetulle jäi ilmoittamatta.  Onpa se hyvä toimi tai virka, jossa asiakas itse tekee koko työn ja virkailija nostaa palkkaa.   Kaivauduin taas ystävättäreni auttamana tietokoneen syövereihin. Asia kun ei enää voinut pyöriä pöytäliinojen alla. Tietosuojarikos on yleisen syytteen alla oleva rikos ja tuntui hassulta, että  viimeisin virkailija, jolta asiaa tiedustelin, onko tämä tehnyt tarvittavat toimenpiteet asiaan, ei vastannut. Ainoastaan , että hän on paikallisella tasolla ottanut yhteyden toimareihin ja että lupaa selvittää palkanlaskijan esimies tahon .  Hänellä on kuukausi aikaa tehdä ilmoitus valvontaviranomaiselle ja hän ei mitä ilmeisemmin tehnyt sitä. Hän vastasi minulle, ettei tiedä miten tämä nyt menee, kun  olin sitä mieltä, että kirjallinen anteeksipyyntö ja varoitus  vyyhdin alkuunpanijalle. Outoa. Hänellä on (tätä kirjoittaessani) yksi päivä aikaa tehdä ilmoitus jonka jälkeen minä itse teen sen, jollei häneltä kuulu mitään vastausta asiaan. Eipä mitään ,teen sen ja hän sitten vastailee ylemmälleen miksi ei tehnyt tehtäväänsä. 

Ravintola

Päätimme lähteä ystävättäreni kanssa  viettämään juhlapäivää  hieman kauemmaksi.  Ajoimme auton parkkin,  kiertelimme  putiikkeja pitkin päivää ja lopuksi piipahdimme paikkaan jossa olisi hyvää ruokaa. 

Holvikaren alla pysähdyimme, jossa nuori mies alkoi tarjota  menuutaan.  Koko lehmän kokoinen ruokalista kuulosti korvaan hienolta.  Emne kyllä ymmärtäneet mitään listasta,, mutta oli sen verran nälkä, että käynti toiletin kautta auttoi meitä jäämään  paikkaanne  syömään. 

 Tarjoilija lähti edellämme kuin hirvi ja me istuuduimme ensinmäiseen sopivan näköiseen pöytään odottamaan.  Tarjoilija tuli hetken päästä luoksemme ja sanoi : "ai, siihen jäitte, menköön nyt tämän kerran".  Vilkasimme  ihmeissämme toisiimme. Tarjoilijan ilmeisemmin olisi pitänyt tuoda ilmi, että ravintolasssnne on pöytiin ohjaus.

 Hän kysyi juomapuolta, vastasin että vettä ja tarjoilija singahti liikkeelle. Kysymättä ystävättäreltäni, mitä hän ottaisi ruokajuomaksi.  

Tarjoilija palasi veden kanssa, kaatamatta vettä laseihimme. Ystävättäreni tuumasi hänelle, "niin, mä ottaisin siiderin.  "

Naistarjoilija tuli luoksemme, nosti sen lehmänkokoisen menulistan pöytämme päälle ja alkoi luettelemaan samaa hienoutta kuin työparinsa  ennen toiletreissuamme. 

Kysyin, oletteko te alotteleva ravintola, jolloin tyttö vastasi , että ei .  Kysyin, eikö teillä ole ruokalistaa ?

Ruoka tuotiin pöytään ja katsoin lautaselleni.  Kysyin varovasti. "Tuota, missä ne on ne perunat ?"  Ja tyttö,joka tarjoili ruoat, vastasi : se on siinä kalan alla." "Perunapyre" Nostin vallan lautasta, oisivatko perunat siellä. Eivät olleet.  Kämmenen kokoinen pyöreäksi muotoiltu kala maistui kyllä hyvälle, mutta nyt täytyy sanoa, että hinta oli  suurempi kuin kala. Kallis kilohinta siis. 

(Whitefish & Potato )

Pihvistä puuttui maku, ja osa pihvistä oli  sitkeetä.  Siinä syödessämme, viereiseen pöytään tuli yksinäinen nainen, joka poislähtiessämme  kertoi ilokseen seuranneen meidän touhuja. Hän oli tullut vallan hyvälle päälle meitä seuratessaan.

Naistarjoilija meni naisen taakse, otti viinipullon, avasi korkin, haistoi , irvisti, antoi toisen tarjoilijan haistaa, irvistys jälleen ja korkki kiinni. Pullo lähti  , toivottavasti ei asiakkaalle. 

Hetken päästä naistarjoilija tuli samaan paikkaan, nappasi pullon hylkystä ja huikkasi miestarjoilijalle" Tässä ei oo päiväystä, mutta käykö ? Miestarjoilija huikkas takaisin, "joo.".

Huikkasin ohikulkevalle tarjoilijalle, jotta toisiko tämä laskun ja hammastikkuja.  Tarjoilija vastasi että "joo, tuodaan".

Tarjoilija käveli tiskin päähän läräämään maksupäätettä ja naistarjoilija  kysyi kuuluvasti " kumpi otti kalan, jolloin huikkasin, että minä.   

Ajattelin, että jos hienon ravintolanne  käyöskoodi on tälläinen, voin.siis huikata kun irkkubupissa takaisin vastauksen.  

Tyttö toi kuitit pöytään ja lähti mennemään. Jäimme  huvittuneena katsomaan toisiimme ja kysyimme toisiltamme "onko tämä piilokamera ?"  Nainen sekä tuttavapariskuntamme seurasi  tapahtumaa.   Ehkä joku olisi voinut poistua kaikessa rauhassa  ravintolastanne kuitti kukkarossa, mutta  me emme tehneet niin.    Päivän kulusta kun olisi muutenkin saanut hyvän youtubevideon. Jäimme siis huvittuneina  seuraamaan mitä seuraavaksi tapahtuisi.  Naistarjoilija kulki edestakaisin, hymyili kun hänelle hymyiltiin. Hetken päästä kysyin , saisinko kysyä häneltä jotakin. Kyllä vastasi hän Vastasin,  "pyysimme  laskun ja saimme ne, mutta saammeko me maksaa ne ?  Ja katsoin  tarjoilijatarta.  Hän hetken katsoi takaisin ja tajusi. Hän haki maksupäätteen ja maksoimme lounaamme.  Tämän jälkeen hän sanoi lähtiessään metsästävänsä niitä hammastikkuja .

 Toivotamme hyvät jatkot ja poistuimme hieno hienosta ravintolasta ..