Hyvää syntymäpäivää.

Jälleen uusi junamatka lisää. Syntymäpäivät. Kiukkukohtaus muuttui mukavaksi päiväksi. Muusikko laulaa bubimaiseen tapaan. Ensihämmästyksen jälkeen,  alkaa irrota hymyä ja svingiä jalkaterään. Kitaran ääni aiheuttaa selkeästi heräämisiä .  Iällä ei niin merkitystä enää, kaikki on hyvin. Kakkua ja kahvia.  Päivä on juhlittu ja  vanhuksestani  näkee tyytyväisyyden sekä väsyneisyyden. Pakkaan laukkuni, toivotan joulun odotusta ja nousen bussiin.  Yöpymispaikkassani on rauhallista ja hiljaista. Huomaan matkallani kahden vanhuksen poisnukkuneen. Elämän virtaa , tuumaan. Jatkan matkaani junaan , toivotan mielessäni joulurauhaa ja liityn kaupungin melskeeseen. 

Yksi valinta, yksi hetki

Luulin, ettei minulla olisi asiaa tai tilannetta, jota en voisi uudelleen käydä läpi tai edes hetkeksi siihen pysähtyä.   Nyt kuitenkin törmäsin tähän tilanteeseen.  Tilanteeseen, jossa joku alkaa kertomaan näkemystään yhä uudelleen palaten omiin näkemiinsä yksityiskohtiin nähden kaiken  aivan ylösalaisin. Aivan kuin katsoitsit ruokalusikan pohjaan joka kääntää kuvasi väärinpäin.

Olen oppinut itse ainakin, että yksi valinta, yksi yksittäinen päätös voi muuttaa tulevaisuuden. Olen myös oppinut että rakkaus ja usko asioihin, toiseen ihmiseen voi saada sinut ylittämään itsesi kerta toisensa jälkeen. 

Kun arpea yhtäkkiä viilletään auki , tunsin kuinka vatsassani alkoi velloa ja oksennus pyrki ulos. Tunnistin tuon reaktion, sen nimi on ahdistus. 

Nyt ymmärsin kuinka sodan käyneet isovanhempani eivät halunneet puhua  niistä konkreettisista hetkistä kun olivat keskellä helvettiä. He olivat vaiti. He pysyivät vaiti. Minä joka olisin halunnut tietää laosenomaisesti enemmän.  Nyt ymmärrän ettei kukaan pysty tuntemaan sitä tunnetta ja tilaa  minkä olet nähnyt ja kokenut. En nimitä tuota tilaa muistojeni vangiksi vaan se on kuin jotain mustaa liejua, jossa velloit ja vain olit päivästä toiseen.  Mustaa, raskasta aikaa. En halua enään palata siihen, en halua, että jokin vetää minut siihen kauheaan tunnetilaa jolloin vanhenin kerros kerrokselta.

Asiat kuitenkin järjestyi parhain päin siinä järjestyksessä kuin niiden pitikin jörjestyä. 

Tässä hetkessä ja tilassa katsellaan  maailmaa ihmettelin silmin. Kun arvostamme näitä, saavutamme sisäisen rauhan.

Äimänkäki

👻Hei vaan hei. Täällä taas tällänen yö. , Heräsin siihen, että  uni taas livahti  vain samantien jonnekkin. Pyöriin sängyssä tunnin ja tulin keittiöön. Laitoin tiskit ja keitin vettä. 

Ehkä tää jossain vaiheessa helpottaa? Kymmenen vuoden päästä, ehkä. 

Tässä kyllä on omat puolensa. 

Eilen eräs lastentarhan resurssiope sai korvillensa kun yritti tanssittaa.  Ja aivan  hänen omia hommiian koitti teettää.  👀 Onko niin, että kun olet Erkka tai joku muu hiukka lukeneempi, hällä ikäänkuin oikeus ja lupa tanssittaa muita ?   🤔 No, tässä kohtaa se nyt vain ei toiminut.  Huomasin hänen äimänkäenilmeen, kun totesin "että ei muuten onnistu" Hän sai ihan ite hoitaa hommansa. Tosin akkojen tapaan, hän yritti ensin  käydä supisemassa  viereisessä huoneessa, kuinka hänen tahtonsa ei mennyt läpi. Siinä se fiksuus sitten nähtiin Aika törkeetä.  Vaistosin tämän ja arvaatte , että oikasin asian.  Sen kummemmin tilannetta avaamatta, totean , jotta valvotuilla öillä on tosiaan puolensa.  Et vain hyväksy, etkä jaksa mitään ylimääräistä tai että joku asia ei mene oikein tai niin kuin sen pitää mennä. Ehkä luojalla on sittenkin tässäkin suunnitelmansa. 🐲 Tämä on vain elämää ja jos sen hukkaat siihen että niiailet muita, et sitten muuta ehdi tekemäänkään.    Kannattaa siis ehkä työpaikan piällystön miettiä kahdesti, kenelle tekee "hassuja ehdotuksia" ja kenelle ei. ( Ainakin vois kokeilla)

 No niin, se tämänkertaisesta yöblogista tällä kertaa. Voisiko todeta, että ensi kerralla parempi tuuri ? 👾

"Jos kuljet sokeana silmät auki, et tee mitään silmillä jotka eivät näe, emme puhu sokeudesta. Nämä ovat kaksi eri asiaa. " 

Tunneparatiisi

Tällä kertaa en kirjoita pyhistä öistä, vaan kirjoitan jälleen havahduksesta kuinka ihmisen mielen voi vallata jokin asia niin, ettei  sen läpi eikä yli kävellä. Rakkaus näistä suurin ja vahvin. Se on kuin huume, joka valtaa mielen, on kaikkialla ja "mikään ei meitä voita". Kukaan ei meille hattuile".  Tämän kaltaisia voimia on myös muitakin. Huumeet, erilaiset päihteet. Alkoholi.  Näillä kaikilla on yhteinen tekijä. Näiden rakkaiden asioiden eteen tehdään  kaikkensa. Sitä puolustellaan,  henkeen ja vereen. Ollaan valmis piilottelemaan. asioita, valehtelemaan. Nämä asiat menevät kirjaimellisesti KAIKEN edelle. Eikä nähdä mitä tämä kaikki vaikuttaa muuhun ympäristöön ja kuinka laajasti. Nähdään vain se, mikä on tässä minun ympärilläni, kaikkihan näyttää hyvältä. Mikä ongelma ?   Voiko tätä ongelmaa mitenkään auttaa ?  Toki.  Lapselle voit selittää, miksi joku asia ei käy, miksi jollakin tapaa ei voi toimia. Pikkuhiljaa ajatus alkaa laajenemaan ja ei ole enää ongelmaa. Aikuinen puolestaan ei ymmärrä vaaleanpunaiset lasit silmillään tai hyvän olon tunteessaan että haavoittaa ympäristöään samalla. Aikuisella on jo itsekkyyttä pelissä. Hän on "ansainnut " tämän asian, tai hänellä on" oikeus " tähän asiaan. Hän keksii vaikka syyn, pitääkseen hyvän olonsa ja/tai tekee sen salaa.  Kunnes tulee se kuuluisa "mahalasku" Asiasta riippuen, kuumailmapallosta voi joku päivä loppua paine.  Tällöin vasta havahdutaan. Sillä ei ole ollut mitään merkitystä, mitä se ympäristö on asiasta tykännyt tai sanonut. Sillä alkaa olla vasta silloin merkitystä kun paine yksinkertaisesti on pallosta kadonnut ja kellutaan keskellä merta tai kori hajonneena keskelle peltoa.  Kaikista vaikein kohta kuitenkin on se, kun vähän ennen rysähtämistä tunne paratiisi  menee omaan tajuntaan ja tekee selkeäksi, ettei todellakaan näin voi toimia tai ettei todellakaan ole hyvä enää jatkaa oppimaansa polkua, kun se aiheuttaa sekä itselle että ympäristölle aikamoista pahaa.  Tämän ymmärtämiseen vaatii todella kovan koulun.   Ymmärtäminen on kuin juuri puhkeamaisillaan oleva finni. Puhjettuaan se on ihan helvetin kipeä. Paranemisprosessi kuitenkin alkaa samantien kun finni on puhjennut.  Näin se menee. Ja näin  sen kuuluu mennäkkin. 

Tietosuojapyrokratiaa osa 2.

Kun tietosuojavastaava oli viimein löytänyt oikeat henkilöt, joille asia menisi seuraavaksi käsiteltäväksi, uskoin asian olevan hoidossa. Intuitioni silti sanoi, ettei niin olisi. Niinpä jouduin todella etsimään päätietosuojavastavaa (Täähän on kuin Harry Potterista, tuumin ) ja löysinkin hänet. Aikani jutusteltuani hänen kanssaan, sain käsityksen, että hän tekisi asialle jotakin. Tekikin, mutta tärkein jäi tekemättä. Tietosuojavaltuutetulle jäi ilmoittamatta.  Onpa se hyvä toimi tai virka, jossa asiakas itse tekee koko työn ja virkailija nostaa palkkaa.   Kaivauduin taas ystävättäreni auttamana tietokoneen syövereihin. Asia kun ei enää voinut pyöriä pöytäliinojen alla. Tietosuojarikos on yleisen syytteen alla oleva rikos ja tuntui hassulta, että  viimeisin virkailija, jolta asiaa tiedustelin, onko tämä tehnyt tarvittavat toimenpiteet asiaan, ei vastannut. Ainoastaan , että hän on paikallisella tasolla ottanut yhteyden toimareihin ja että lupaa selvittää palkanlaskijan esimies tahon .  Hänellä on kuukausi aikaa tehdä ilmoitus valvontaviranomaiselle ja hän ei mitä ilmeisemmin tehnyt sitä. Hän vastasi minulle, ettei tiedä miten tämä nyt menee, kun  olin sitä mieltä, että kirjallinen anteeksipyyntö ja varoitus  vyyhdin alkuunpanijalle. Outoa. Hänellä on (tätä kirjoittaessani) yksi päivä aikaa tehdä ilmoitus jonka jälkeen minä itse teen sen, jollei häneltä kuulu mitään vastausta asiaan. Eipä mitään ,teen sen ja hän sitten vastailee ylemmälleen miksi ei tehnyt tehtäväänsä. 

Ravintola

Päätimme lähteä ystävättäreni kanssa  viettämään juhlapäivää  hieman kauemmaksi.  Ajoimme auton parkkin,  kiertelimme  putiikkeja pitkin päivää ja lopuksi piipahdimme paikkaan jossa olisi hyvää ruokaa. 

Holvikaren alla pysähdyimme, jossa nuori mies alkoi tarjota  menuutaan.  Koko lehmän kokoinen ruokalista kuulosti korvaan hienolta.  Emne kyllä ymmärtäneet mitään listasta,, mutta oli sen verran nälkä, että käynti toiletin kautta auttoi meitä jäämään  paikkaanne  syömään. 

 Tarjoilija lähti edellämme kuin hirvi ja me istuuduimme ensinmäiseen sopivan näköiseen pöytään odottamaan.  Tarjoilija tuli hetken päästä luoksemme ja sanoi : "ai, siihen jäitte, menköön nyt tämän kerran".  Vilkasimme  ihmeissämme toisiimme. Tarjoilijan ilmeisemmin olisi pitänyt tuoda ilmi, että ravintolasssnne on pöytiin ohjaus.

 Hän kysyi juomapuolta, vastasin että vettä ja tarjoilija singahti liikkeelle. Kysymättä ystävättäreltäni, mitä hän ottaisi ruokajuomaksi.  

Tarjoilija palasi veden kanssa, kaatamatta vettä laseihimme. Ystävättäreni tuumasi hänelle, "niin, mä ottaisin siiderin.  "

Naistarjoilija tuli luoksemme, nosti sen lehmänkokoisen menulistan pöytämme päälle ja alkoi luettelemaan samaa hienoutta kuin työparinsa  ennen toiletreissuamme. 

Kysyin, oletteko te alotteleva ravintola, jolloin tyttö vastasi , että ei .  Kysyin, eikö teillä ole ruokalistaa ?

Ruoka tuotiin pöytään ja katsoin lautaselleni.  Kysyin varovasti. "Tuota, missä ne on ne perunat ?"  Ja tyttö,joka tarjoili ruoat, vastasi : se on siinä kalan alla." "Perunapyre" Nostin vallan lautasta, oisivatko perunat siellä. Eivät olleet.  Kämmenen kokoinen pyöreäksi muotoiltu kala maistui kyllä hyvälle, mutta nyt täytyy sanoa, että hinta oli  suurempi kuin kala. Kallis kilohinta siis. 

(Whitefish & Potato )

Pihvistä puuttui maku, ja osa pihvistä oli  sitkeetä.  Siinä syödessämme, viereiseen pöytään tuli yksinäinen nainen, joka poislähtiessämme  kertoi ilokseen seuranneen meidän touhuja. Hän oli tullut vallan hyvälle päälle meitä seuratessaan.

Naistarjoilija meni naisen taakse, otti viinipullon, avasi korkin, haistoi , irvisti, antoi toisen tarjoilijan haistaa, irvistys jälleen ja korkki kiinni. Pullo lähti  , toivottavasti ei asiakkaalle. 

Hetken päästä naistarjoilija tuli samaan paikkaan, nappasi pullon hylkystä ja huikkasi miestarjoilijalle" Tässä ei oo päiväystä, mutta käykö ? Miestarjoilija huikkas takaisin, "joo.".

Huikkasin ohikulkevalle tarjoilijalle, jotta toisiko tämä laskun ja hammastikkuja.  Tarjoilija vastasi että "joo, tuodaan".

Tarjoilija käveli tiskin päähän läräämään maksupäätettä ja naistarjoilija  kysyi kuuluvasti " kumpi otti kalan, jolloin huikkasin, että minä.   

Ajattelin, että jos hienon ravintolanne  käyöskoodi on tälläinen, voin.siis huikata kun irkkubupissa takaisin vastauksen.  

Tyttö toi kuitit pöytään ja lähti mennemään. Jäimme  huvittuneena katsomaan toisiimme ja kysyimme toisiltamme "onko tämä piilokamera ?"  Nainen sekä tuttavapariskuntamme seurasi  tapahtumaa.   Ehkä joku olisi voinut poistua kaikessa rauhassa  ravintolastanne kuitti kukkarossa, mutta  me emme tehneet niin.    Päivän kulusta kun olisi muutenkin saanut hyvän youtubevideon. Jäimme siis huvittuneina  seuraamaan mitä seuraavaksi tapahtuisi.  Naistarjoilija kulki edestakaisin, hymyili kun hänelle hymyiltiin. Hetken päästä kysyin , saisinko kysyä häneltä jotakin. Kyllä vastasi hän Vastasin,  "pyysimme  laskun ja saimme ne, mutta saammeko me maksaa ne ?  Ja katsoin  tarjoilijatarta.  Hän hetken katsoi takaisin ja tajusi. Hän haki maksupäätteen ja maksoimme lounaamme.  Tämän jälkeen hän sanoi lähtiessään metsästävänsä niitä hammastikkuja .

 Toivotamme hyvät jatkot ja poistuimme hieno hienosta ravintolasta ..