Pelottava vanhuus

On oikeastaan aika pelottavaa tulla vanhaksi.  Pelottavaa ajatella, ettei pysty itse huolehtimaan joka päiväisistä asioistaan.  Pelottavaa ajatella, että sitten vain roiskastaan odottamaan  johonkin  jatkopaikkaa,  sitä viimeistä kotia.
Kirjeeni kirjoitettuani viranomaisille, sain piakoin positiivisen vastauksen.
Palaverissa  todettiin palveluasumuspaikan olevan aivan nurkan takana, kunhan vain paikka vapautuu. Olin eri mieltä. Kiitos herra googlen, löysin kuin löysnkin sopivan kriteerien täyttämän paikan. Ottaessani  paikkaan yhteyttä. Sain napakan vastauksen. Olin kuitenkin päätänyt pitää kiinni tuosta paikasta ja soviin tapaamisen. Arvostin suuresti palvelussumispäällikön tapaa käsitellä asiaa. . Perusasioista ei tarvinnut  keskustella. Keskustelun lopuksi totesimme tapaamisen olevan hyvä.  Lohduttavaa on että asianomainen on samaa mieltä kanssamme.  Oikeasti  jos jotain positiivista asiasta hakee - voisin perustaa toimiston heitä varten jotka ovat vasta tiensä alussa.  Asia siis nytkähti ison askeleen tänään eteenpäin .Tilanne  alkaa jotenkin  konkretisoitua ja se tuo uudenlaisen ahdistuksen tunteen.

Vanhuuden ehtoo

Lyhyt väläys

Vuosi sitten alkoi kamppailu elämää, aikaa vastaan. Olin hoitaja, omainen,, miltein asiantuntija  ja poltin itseni melkein loppuun.  Omaiseni  sairastui ja koko kokonaisuus oli hämmentävää. Ilman ystäviä, niitä vahvoja kantajia en olisi osannut  lähteä  tekemään.asioita oikein. Sitä kuvittelee helposti, kun osaat työsi niin osaat ja hallitset sitten kaiken muunkin. Olin.uuden edessä.  Liisa ihmemaassa jälleen kerran.  Suurin kiitos kuuluu entiselle esimiehelleni joka auttoi minut toimimaan tilanteessa oikeilla työkaluilla. " Ensiapu saatiin nopeasti ja jatkohoitokin.järjestyi."  Sitä on palvellut tiskin takana asiakkaita, mutta kun joudut itse asiakkasksi - olet täysin ulkona.  Opiin aika nopeasti kuvion kulun ja tiuikoissa tilanteissa väläytin työnkuvaani. Eittämättä, palvelu josssin kohtaa nopeutui ja asiat nytkähtivät eteenpäin. Ei ehkä ollut aina reilua, mutta sodassa ja rakkaudessa kaikki on luvallista.  Kun tilanteen sai hetkeksi rauhotiettua,  syntyi puolen vuoden sisään uusi ongelma. Sanouduin irti edunvalvojan tehtävistä, sillä työtä omaiseni  parissa riitti muutenkin.  Hain omaiselleni lopuksi turvallista paikkaa missä viettää loppuvanhuutensa. Tuloksetta. Vuosi on väännetty, eikä edes vääntämisen ilosta vaan asiasta ja nyt tilanne palkittiin Puhelinkeskustelutkin alkavat olla kunnioittavia ja tulet selkeästi kuulluksi.  En tiedä, kannattiko tapella, voihan se olla että tästä seuraa jännittävää seikkailun jatkoa.

Kotihoito tuo minulle huolen aihetta  puhelimitse. Omaiseni
sairastaa Lewyn Kappale tautia ja tämän sairauden ymmärtäminin on monelle  hankallaa.  Harhat ovat hyvin vahvoja ja  ne aiheuttavat siten erillaisia ongelmia  ihan 
jokapäiväisissä askareissa. Vartijakäyntejä ei enään voi ajatellaakkaan, jotta vähennettäisiin hänen käyntejään. Yölliset hälyytykset ovat käsittääkseni lisäntyneet  isäni kohdalla. Hän on lähtenyt öisin useampaan kertaan ulos , soitellut naapurien ovikelloja öiseen aikaan ja puhunut harhojaan.  Mietiin, eikö tämäkin palvelu ole aika kallista pidettäväksi ? Mietiin myös, onko tämä sitä koulussa aikanaan oppimaaniarvokasta vanhenemista ? Ei , ei ole. Ihminen on yksin  asunnossaan muistinsa sekä harhojensa parissa. Sittenkö vasta pääsee palvelutaloon, 
kun oikeasti ei ole enää järjenhiventäkään toiminnoissa ? Sitten vasta pääsee viettämään sitä arvokasta vanhuutta ns. säilöön, kun ei enään kykene toimimaan missään määrin normaalilla tavalla ?  En syyllistä, pohdin vain näitä ajatuksia.

Kun kotihoito ottaa omaiseen yhteyttä näissä asioissa, on se tavallaan avunpyyntö. Kotihoito paikkaa tilanteen lisäämällä lääkitystä lääkelistalle. Ja sitten jäädään odottamaan seurauksia.  Minä puolestani, nostan nyt kädet pystyyn. Teinhän jo kertaalleen omaiselleni palveluasumiushakemuksen. 
Hakemus kuitenkin torpattiin kriteerien puuttuessa. Kuinka pitkälle ja 
vakavia täytyy sattua, että vanhus pääsee palvelutaloon oikeasti 
viettämään sitä arvokasta vanhuuttaan ?

Kun päättäjät pitävät puheitaan vaalitenteissään, olisi tässä ihan oikea tarina heille kerrottavaksi.

Onko tälle asialle jotakin tehtävissä, voiko tämän viestin lähettää 
jollekkin joka pystyy  todella tarttumaan tähän huolenaiheeseen ?


Ystävällisesti,
M.Poppanen

Vanha nainen

Tuokio...

 Istun isossa tilassa, jossa on paljon ihmisiä. Luokseni tulee vanha nainen. Selkä on kumarassa, huivi harteilla, nojaten keppiin hän tarkkaan  minua katsoen alkaa puhumaan. Kukaan muu ei huomaa tuota naista. Hän kertoo seuranneensa minua pienestä pitäen. On huolissaan siitä, ettei kävisi niinkuin hänelle aikanaan kävi. Hän pyytää, etten keinuisi uuden ja vanhan välillä vaan valitsisin joko tai. Hän puhuu viisaita sanoja, löytäen kuvauksen, joka kuvaa tulevaisuuttani. Luuta kädessäni, siivoan sillä hurjasti, aivan kuin muuttaen. Ja lopuksi hän näkee talon, jossa on ikkunat joka suuntaan auringonvalon valaistessa kaikki neljä huonetta. Nainen selvästi väsyy ja lähtee pois, pyytäen miettimään sanojaan ..

Ennustukset

Uusi seikkailu kulman takana ..

Ihmisellä on  yleensä tarve uskoa aina johonkin, ellei puhuta agnostikosta.  Ihmisen ollessa pahimmillaan hukassa, apu haetaan vaikka kaivon pohjalta.  Jokainen uskokoon mihin haluaa jos avun siitä kerta saa. Näin ollen itse kaivonpohjalla ollessani kysyin apua hyvältä ystävältäni. Sain häneltä vastauksen, ettei minun pitäisi jäädä tuleen makaamaan vaan nostaa kaikki kissat pöydälle, kaikki kortit ja katsoa miten käy. Tein työtä käskettyä ja  jäin eloon vaikka kaaduin.  Yli neljännesvuosisata liitossa olleena voin kertoa jotta se myötä ja vastamäki ~ varsinkin se vastamäki on ollut koettelemus.  Kun yhteisöön, tässä tapauksessa perheeseen iskee kriisi, kysytään voimia kivuta se vastamäki yhdessä.  Se on tiimityötä. Iskeepä kriisi ulkoa tai sisältäpäin.  Kriisit ovat kasvattavia ja vapauttavia. Olenkin käyttänyt mottoa: joskus tarvitaan pahaa saadakseen aikaseksi hyvää ". Jonkun mielestä  puhun hulluja, mutta jos tarkkaan tuota ajattelemme, niin se taitaa olla. Enkä tarkoita juonimista, vaan asioiden paikalleen loksahtamista. Asioiden piti kierähtää näin persuksien kautta että siitä lopuksi tuli hyvä. Elämän paradoksi.  Olen iloinen että olen elänyt  elämääni ( ihan vähän matkaa vasta tosin) juuri niinkuin olen halunnut.  Kuvitellaanpa lintu joka elää häkissään. Häkin ovi on koko ajan kiinni. Lintu lopettaa vähin äänin sirkuttamisen. Häkin oven ollessa auki, lintu pyrähtää lentoon ja palaa iloisena häkkiinsä tietäen olevansa vapaa. Näin kertoo tarina. Lisäisin tähän tarinaan: häkin oven ollessa vahingossa auki, lintu karkaa ..

Kriisin räjähtäessä seinille täydellä voimallaan, olet valmis joko pakenemaan tai taistelemaan. Taistelet itsesi ja rakkaimpasi puolesta viimeiseen asti kunnes tulee totaalinen  pimeys joka meinaa ottaa sinut valtaansa. Käännät silloin viimeisen kortin ~ valtin.  
Neljännesvuosisata ja kaikki rakentamasi on hetkessä hajotettu. Otat viimeisen loikan ja pyydät, että jalkasi osuu maalle. 
Alkaa uusi taistelu, ..

Viidenkympin villityskö ?

Kasvu
Mutta .. palatkaamme takaisin hieman alkuun.. En todellakaan ole ollut aina näin vahva tai itsevarma., jos niin teksteissäni annan ymmärtää. Minullakin on kasvukipuni. Nyt puolivuosisataa täytettyäni olen hoksannut ainakin kaksi hyvin, hyvin tärkeää asiaa. Pitikö ihmisen tulla "näin vanhaksi ymmärtääkseen ?
Elämässä on oikeesti kiva juttu se, että sitä tekee haviksia koko  pienen elonsa ajan. Sitä harmittelee joskus, ettei hoksannut asiaa aikaisemmin - ehkä tuolla ajalla oli tarkoituksensa ja aikansa.
Sanotaan, että jos lapsella on yksikin ihminen, joka häneen uskoo, lapsi selviää. Näitä ihmisiä minulla oli lapsena kaksi. Aikuisena heitä on tullut pari lisää - tässä kohtaa kumoan siis tuon väitteen - ei vaan lapsuudessa vaan huomaan, koko elämän ajan.  Kun nämä vahvat ihmiset kantavat, rohkaisevat sinua, huomaat olevasi yksi heistä -  yksi vahvoista joka alkaa hahmottamaan, löytämään itsensä ja kantamaan tämän jälkeen muita. Kasvu on toki monen tekijöidensä summa.
Kun törmäät aikasi siihen, että olet aina se ulkopuolinen tai  erillainen, alat yhtäkkiä nauramaan koko ajatukselle ja käännät asian eduksesi.   Tämä yhtälö tekee sinut juuri sellaiseksi kun sinun kuuluu olla.
  Ne kaksi muuta asiaa joita hiljan ymmärsin , tulevat vuosien takaa. Pyhäkouluopettajani oli vuosia sitten samassa elämän kohokohdassa kuin minä.  Hän kertoi elämänsä muuttuneen siten, ettei enää pitänyt tiskivuoren hoitamista prioriteetti numero ykkösenä vaan oli löytänyt mukavuuden haluisuuden. Hänen vanhin tyttärensä oli huolestunut näistä uusista erinäisistä piirteistä ja alkanut "auttamaan " äitiään .  Totta puhuen , en minäkään.ymmärtänyt ~ennenkuin nyt vasta. Ja, kysymyshän ei ollut mukavuuden haluisuudesta. Tosin , elämässäni on ollut vaihe, jolloin ymmärsin , ettei petilakanoiden tarvitse olla samanväriset, kuhan ne ovat  ehjät ja puhtaat .. Joskus mietiinkin,  jotta pitääkö meitä kovapäisempiä tönästä kunnolla, ennen kuin opimme jotakin tärkeää ?