Rankka päivä

Perse mikä päivä. Herään aamulla normi virkeenä, keittelen aamusumpit, heitän lenkin. Silti tappi otsassani ei tipahtanut tai pienentynyt yhtään . Se oli ilmeisemmin päättänyt juurtua siihen.  Ajattelinpa siinä töihin lähtiessäni, jotta hoidanpa nyt yhden työhommelin.  Hoidin ja mitä helvettiä, mettähän se meni koko asia.  En tiedä mitä tapahtui, mutta se meni niin mettähän ettei enää paremmin voi mennä. Enyway, myöhäistä, valokuvaaja oli vainaa. Jatkoin matkaani ja siinä ohessa puhuin avioeron puolesta. Puoliso siis ammuttu. No, matka jatkui töihin.asti, mutta tappi otsassani ei pienentynyt.  Tilanne paheni kaupunkiin päästyäni. Ajoin pienesti vikaan ja huomasin olevani menossa jonnekkin helvetin porttikongiin. Auto takana ja odotin, että hän peruuttaisi. No ei. Peruutin vähän.ja odotin. No ei , hän ei peruuttanut.  En olisi voinut kääntää autoani,  sillä olisin kolhaissut oikealla puolella parkissa olevaa autoa. Kun se tampio ei vieläkään käsittänyt peruuttaa pois takaani vaikka hän oli yksin siinä kadulla.  Sitten leikkas  mulla kiinni. Vedin kiukkusena käsijarrun päälle, avasin oven, astuin kadulle tuumaten jotta johan on perkele. Perskärpäsellä oli ikkuna auki ja tsekkasin ensin, paljonkon olisi varaa peruuttaa. Kuski huikkasi jotta mitä oikein seikkailet, jolle huusin aivan raivoissani jotta Haista paska ! Kuski sulki kiireellä ikkunaa, ikäänkuin.pelastuakseen  siltä artikkelilta, mitä piti haistaa, ja livahti helvetin liukkaasti porttikongista sisään. Kiitti varmasti mielessään, että oli rakonen mihin sujahtaa. Tajusi tulevansa pahemman  kuin koronan käsittelemäksi jollei olisi ehtinyt väistää.  Peruutin, ja tulin risteykseen, missä odottelin suoraan tulijoita. Paikka oli rempas  mutta ajotyyli ei todellakaan ollut vapaa.  Siinä odotellessani joku tanan mersu painaa torvea takanani. Lähdin hitaasti liikkeelle, avasin  ikkunan ja nostin vasemman.käteni  keskisormen ollessa pystyssä korkealle ilmaan.  Vastaan tuleva autoilija, jonka siinä samalla ohitin,  näytti  lähinnä huvittuneelta.Tilanteesta lopuksi päästyäni , huikkasin postinkantaja Sakari Suipolle tervehdyksen, johon sain vastaukseksi jurotuksen.  Portaita kiivetessäni, vitutti yhä ja huikkasin jurottajalle jotta hyvän päivän toivottaminen ei maksa mitään. Olisin voinut vielä huikata perään, jotta jätä se tanan  lehtikasa siihen, minä voin jakaa sen.  

Ja loppuviimein, eihän kukaan voinut tietää, mikä niin vitutti. Parempi siis pysyä kalustetuissa tiloissa, niissä toistaiseksi olen osannut käyttäytyä. Mutta ~ menihän se maailmansotakin  pienellä vituiksi. 

Sinetti

Mitäpä jos olet ollut satavuotta naimisissa ja kaikkien uskomuksien mukaan  , tuli mitä tuli. yhdessä menään kaikki se läpi yhä pitäen kiinni toista kädestä kiinni loppuun.asti.  Entä kun tuo idea ei olekkaan selvillä tuohon seikkailuun.lähtiessään ?  Unohdetasn pitää kiinni kaikessa vihassa ja katkeruudessa. Parjataan.ja työnnetään toista kauemmaksi tuolla unohduksella ja sitten hetken päästä ihmetellään että mihin se toinen oikein meni.  Onko sormukset tosiaan tuon  kaiken sinetti , meinaten sormukset ovat nyt laatikossa , kun ei  ne todellakaan  ole autuaaksi eläämää tekevät. Vaan yhteiselon autuaaksi tekee ihan joku muu kun fyysinen esine. Vihkipuheessaan papin tehtävä on lausua, kaiken se uskoo kaiken se peittää. Vitut. Se ei peitä oikeastaan yhtään mitään.  Ihminen on oleva aina yksin, olipa tällä kaveri tai ei. Tämän kun hiffaa, hiffaa paljon.  

Anteeksianto. Se on ihan.eri asia ja toista luokkaa kokonaan, siis ihan omansa. Mutta onko pyyteentöntä anteeksiantoa oikeasti olemassa ? Käsi pystyyn, joka pystyy sanomasn että anteeksi, vaikka puukko olisi rinnassa ?  Harva. Ja, tässä juuri on pointtini.  Niinpä jatkan matkaani. Tässä kohtaa korostuu juuri ajatus, minulla on vain yksi elämä ja aioin elää sen ylpeästi hymyilen kaikkine virheineni.  vähän niinkuin kannan  ylipainonikin.  Menin siis takaisin telttaan, eikä sitä tällä kertaa tarvitse siirtää, sen taakse  kyllä voi mennä pissalle.  Sillä häkkilinnuksi rakas ystäväni en tälläkään kertaa suostu. 

Pidäppä tunkkis

Pidäppä tunkkis, aika hauska sanonta, nokkelasti keksitty ja oikeasti aika  kaken kattava lausahdus. Enpä tosiaan ole tullut tätä aikasemmin ajatelleeksi, kuinka paljon tuo lause sisältää. Se on kertakaikkiaan hyvin keksitty, sillä se antaa niin tyhjentävän olon vastaan ottajalle sekä  sen lähettäjälle.  Mistä lie tullutkaan, mutta kuvaa hyvin hetkeä, jolloin mitta täyttyy lopullisesti. Tosin tuo lause kuulostaa hauskan lisäksi pelottavalta jopa.  Ja ulkopuolisen korvin miltein naurettavalta. Mutta se, joka tuon lauseen huikkaa on enempi kuin tosissaan ja silloin lauseen vastaanottajan kannattaa kyllä perääntyä.  Ja kun lauseen lähettäjä lisää vielä " pidä vittu tunkkis.. , kuten yleensä nuorisolla on.tapana sanoa.  On tuo ehkä edistyneempi muoto tuosta lauseesta.   Teho kuitenkin  kokolailla on  sama kun pelkistettyssä muodossa. Tunkin pitäminen kuitenkin  tosin taas voi olla melkoisen terapeuttista.  Asia tulee erittäin selkeeksi sillä hetkellä ja sitä voi sitten lähteä läiskimään tunkki kainalossaan seuraavaan  kohteeseen.  Semmoista se on,  tunkinkaan kantaminenkaan  ei aina ole helppoa , tuumin. 

Jo keskiajalla

Jo keskiajalla, ei taisi olla jo aiemmin ~ homo sapiens kohteli toista homosapiensta tavalla joka oli hyvin raaka loppujen lopuksi. Ei toivottu persoona eristettiin.  Häntä ei katsottu, hänelle ei puhuttu, häntä ei kosketettu. 

Vanha sanonta, ihminen on  ihmiselle susi, pitää hyvin paikkansa.  Eristetystä ihmisestä tulee yksinäinen susi, joka ei luota enää kenenkään. Hänestä alkaa tulla vahva  ja periksi antamaton. Hän ei todellakaan kaipaa enää lauman seuraa.

Näin kävi sudelle joka luuli kuuluvanss laumaan, kunnes  hänelle osoitettiin paikka hieman syrjemmässä.  

Hän hyväksyi paikan sillä hetkellä, tavallaan vaistoten että jonain päivänä osat vielä  kääntyisi.

Suden kesytti syrjässä asuva nunna, olemalla sudelle vain läsnä. Ei muuta.  Kumpikaan heistä ei tarvinnut perusteluja tekemisiinsä tai olemisiinsa. Se yhdisti heitä. Heillä ei ollut paljon ruokaa, joten jakoivat ainoan omenansa.  

Kuljeskellessaan, he osuvat aukealle jossa pyöriteltiin tulta, riisui susi turkkinsa, otti tuliköytensä  ja tanssi tulitanssin. Tanssin päätyttyä, hän katseli hetken ympärilleen,  pujahti  hämärärtyvälle kujalle ja he hävisivät yön pimeyteen...

Krapula

Olo on, niinkuin olisin hurjassa krapulassa. Olet antanut kaikkesi ja nyt sinusta on.jäljellä vain pelkkä tyhjä kuori. Energiat ovat vähissä.  Pikkuihmiset jotka käyvät jo aikuisikää ja etsiivät vielä paikkaansa.  Ystävällä ovat  asiat solmussa ja olet näiden.kaikkien yhteinen kaivo. Sinne saa huutaa ja sinne saa melskata, mutta onko kaivolla sittenkää pohjaa ?  Mitä, jos tämä kaivo ehtyy kun.siitä koko ajan ammennetaan ?  Laittaisi vain kannen kiinni ja lopettaisi pumppaamasta.    Kannan , niin kauan kuin.jaksan, en laske maahan, ennen kuin tiedän että omat jalkasi kantaa. Muuhun en suostu.  On vain niin hurjaa, kun.ymmärtää rajansa tulleen, ja enää voit vain vierestä opastaa.  Tähän ikäänkuin lakkaa tuttu polku ja loppumatka kuljetaan molemmat tunnustellen.  Voimani kyllä riittävät siihen kun kuljemme yhdessä.  En vain tiedä luottaa. Törmänneenä autettavaan joka tuli autetuksi lopuksi iski puukon rintaan Opiin luottamaan intuitiooni ja väistämään silloin kun tunnen voimani ehtyvän.  Kuljen silloin lähettyvilläsi mutta kauempana.  "Etten olisi vain tyhjä kuori"