Sinetti

Mitäpä jos olet ollut satavuotta naimisissa ja kaikkien uskomuksien mukaan  , tuli mitä tuli. yhdessä menään kaikki se läpi yhä pitäen kiinni toista kädestä kiinni loppuun.asti.  Entä kun tuo idea ei olekkaan selvillä tuohon seikkailuun.lähtiessään ?  Unohdetasn pitää kiinni kaikessa vihassa ja katkeruudessa. Parjataan.ja työnnetään toista kauemmaksi tuolla unohduksella ja sitten hetken päästä ihmetellään että mihin se toinen oikein meni.  Onko sormukset tosiaan tuon  kaiken sinetti , meinaten sormukset ovat nyt laatikossa , kun ei  ne todellakaan  ole autuaaksi eläämää tekevät. Vaan yhteiselon autuaaksi tekee ihan joku muu kun fyysinen esine. Vihkipuheessaan papin tehtävä on lausua, kaiken se uskoo kaiken se peittää. Vitut. Se ei peitä oikeastaan yhtään mitään.  Ihminen on oleva aina yksin, olipa tällä kaveri tai ei. Tämän kun hiffaa, hiffaa paljon.  

Anteeksianto. Se on ihan.eri asia ja toista luokkaa kokonaan, siis ihan omansa. Mutta onko pyyteentöntä anteeksiantoa oikeasti olemassa ? Käsi pystyyn, joka pystyy sanomasn että anteeksi, vaikka puukko olisi rinnassa ?  Harva. Ja, tässä juuri on pointtini.  Niinpä jatkan matkaani. Tässä kohtaa korostuu juuri ajatus, minulla on vain yksi elämä ja aioin elää sen ylpeästi hymyilen kaikkine virheineni.  vähän niinkuin kannan  ylipainonikin.  Menin siis takaisin telttaan, eikä sitä tällä kertaa tarvitse siirtää, sen taakse  kyllä voi mennä pissalle.  Sillä häkkilinnuksi rakas ystäväni en tälläkään kertaa suostu.