2013 Joululaulelot

Muistan erään lauluhetken, taisi olla juuri näin joulun alla olevia tuokioita. istuin hieman sivussa, laulunsanat olivat polvillani ja  katselin erästä vanhusta joka eksyneen näköisenä pyöritteli lauluvihkoa. Hänen vieressään oli nuorempi nainen, joka ystävällisesti otti vanhuksen lauluvihkon ja etsi sieltä oikean kohdan laulettavaksi. Kun hetki oli laulettu, tuli hieman myöhässä tilaisuuteen   keski-iän ylittänyt   mies vanhan miehen kanssa. Heille ojennettiin lauluvihko ja   niin he alkoivat laulaa juuri laulettavaa laulua. Saattajana ollut mies silmäili samalla ympärilleen, tervehti tuttuja. Tauon tullessa, saattajana ollut mies meni juuri tuon vanhan naisen luokse, laittoi käden hänen olkapäälleen kysyäksen kuulumisia. Muutaman sanan vaihdettuaan, hän palasi paikalleen ja sanoi minulle ohikulkiessaan, : " Ei hän tuntenut.." .." hän on äitini ja tämä vanha mies on isäni.." Nyökkäsin hänelle. Ymmärsin mitä hän sanoi, vaikka hän ei sanonut tuon enempää.   Laulelot jatkuivat.. jäin mietteisiini tuosta äskeisestä lyhyestä "keskustelusta". Jälleen kerran olin törmännyt tilanteeseen..   Voiko enään selvemmin ymmärtää elää tätä elämää.. elämä on loppupelissä aika lyhyt.. voi kunpa osaisin elää sen niin, että yksikään päivä ei menisi hukkaan, että muistaisin ja osaisin iloita ja nauttia jokaisesta päivästä, huonoistakin. Osata nauraa ainakin edes jälkeenpäin niille tyhmillekkin päiville ja hetkille.. .. että sitten, kun minä istun  noin vanhana jossakin tuolissa lähes sanattomana, voisin istua siinä levollisin mielin, vaikka en enään tuntisikaan lähisukulaisiani....