Kravatti

Saan soiton palvelutalosta. Minulta tiedustellaan, olenko tulossa omaisten päivään. Valitettavasti joudun vastaamaan, jottei se taida onnistua. Purskahdan nauramaan, kun keskustelussa käy ilmi, ettei kukaan rakennuksessa oleva osaa tehdä kravattisolmua.  Kuulostan varmasti omituiselta, mutta kyllä, nauroin.  En mahtanut mitään siile, sillä kertoja itsekkin oli yhtäaikaa huvittunut sekä ihmeissään. Kerroin, ettei henkilökunnan koulutukseekaan sisälly taito, mikä sinänsä on kyllä sääli.  Niinpä aikamme siinä jutusteltuamme ja naurettuamme, tuumasimme jotta asia tulee hoidetuksi muulla keinoin.  (Mainittakoon, jottei miespuolinen hoitajakaan ollut vielä käynyt armeijaa. Hän näet olisi tuolloin.osannut kravatti solmun. )  Lähetin.siis paketin, jossa oli mm. kravatti , johon.tehtiin kravattisolmu valmiiksi.  Tuo paketti oli ollut mieluinen ja käydessäni häntä katsomassa, oli kravatti solmuineen tallessa.  

Vaikka aina ei löydy sanoja, voi silti keskustella sanomatta mitään.  Hörpätä kupposen kahvia ja haukata herkkupullasta.  Pieniä tähtihetkiä palvelutalon arjessa. 

Uusi Joulu

Eletään kohta vuotta 2021. ,Näin vain vuosi vilahti, monenlaisineen kujeineen. Aikamoinen, etten sanoisi.  Päättyy pikkuusen toisenlailla kun viime joulun aika tai koko vuosi.  Pesueemme on kasvanut yhdellä pienokaisella lisää ja on enempi kuin hienoa saada koko pesue koolle.  Elän elämäni kovimpia aikoja, sillä pikkuisemme asustaa paikassa, jossa ei oikeasti pitäisi asua. Olosuhteet,  karma ja elämän suunnitelma on nyt vain päättänyt tehdä näin.  Paikan esimies , vaikkakin vanha ihminen on alkanut väittelemään asiakkaan kanssa ja mitäpä muutakaan siitä voi syntyä kun  kilo sontaa. Muotti kun on liian pieni mahduttavaksi ja paikallinen  johto on.tästä syystä vetäneet herneen nenäänsä. Kukaan siis ei sitä sieraimeen työntänyt,  se oli vain tarjoiltuna.  Lopun viimein, tosi moni silmää tekevä vetäisi  tuolta tarjottimelta herneen noikkaansa , mutta paskanko väliä. Ei ole.  Asioita tulee ja asioita menee.  Ja me vyörytään tuon menemisen mukana., huvitti meitä tai ei.  Joku käy nyt elämänsä yläluokkaa, sillä haasteet yleensä kasvavat niillä, jotka eniten uhmaavat ja haastavat elämään.  Mutta, heistä kuullaan kauan aikaa jälkeenpäin niissäkun paikoissa, missä korvat menevät luimuun.   Ei sittenkään ihan turhaan taisteltu ja uhmattu.   Jokaisella hetkellä ja tapahtumalla on siis tarkoituksensa. Ei täällä  kohdata sattumalta ketään, samaten kun ei sattumalta   ketään tai mitään asiaa  jätetä taakseen. ja keskeneiset asiat palaavat yleensä luoksesi, kunnes olet ne ovat selvitetty.  Tätä ajatusta voisi vielä jatkaa, ehkä ensi kerralla. 

Katoava perinne

Ai jumalialauta..

Seurakunnan työntekijä oli tulossa pitämään jouluevankeliumia. Asia esitettiin hienolla ninikkeellä: Seurakunnasta on tulossa pitämään kasvatuksellista näkökulmaa ... Höristin korrviani.  Lapsiryhmä kuunteli hiljaa joulun tarinaa ja saivat osallistua siihen kukin vuorollaan.  Seurakuntatyöntekijä  piti aivan ihanasti tuokion. Hänellä oli laatikko joka näytti vanhalta isolta raamatulta. Lapset vuorollaan saivat nostaa tarinaan liittyvän nuken, sitä mukaan kun  tarina eteni aina Beetlehemiin ja Jeesuksen syntymään asti. Välillä oli laulua ja taas tarina jatkui.

Tuokion jälkeen, oli ulkoilua. Ulko~oven ollessa auki, kolme naista kokoontui oviaukkoon. Yksi naisista aloitti: Mitäs mieltä te olitte tuosta tuokiosta? Toinen vastasi: No, se oli kyllä nyt sillä rajalla että ei vanhemmat oikein tykkäis. Kun sillä oli mukana oikein raamattu.  Keskustelu jatkui ja kuuntelin oikeasti suu auki keskustelua.  Lopuksi, heidän täytyisi pitää oikein palaveri asian tiimoilta.

Ryhmässähän ei ollut lapsia joiden ei ollut lupa olla kuuntelemassa jouluevankeliumia. Ainoastaan lapset joilla oli lupa olla kuuntelemassa.

Aukasin.jo suuni kysyäkseni naisilta, Miksi sitten joulua vietetään? Mutta suljin suuni ja kävelin heidän keskeltä ulos. 

Jaksan miettiä asiaa vieläkin. Oikeasti pisti vihaksi.  Pitääkö kaikkien elää samalla lailla jos yksi elää? Pitäiskös sitten joululomakin poistaa? Entä pääsiäisloma? 

Jos seurakunnan työntekijä ei saa tehdä työtänsä siten kun se kuuluu tehdä, pitäiskö  tuo koko systeemi sitten poistaa? Seurakunnasta ei vaan sitten enää vierailla "juttelemassa Jeesuksesa ja muusta roinasta" Vietetään vain Joulua,  ja lopuksi ei enää tiedetä miksi mitäkin juhlan aikaa vietetään.  Entäpä sitten joulu- ja pääsiäislomat ? 

Tälläinen systeemi on romuttamista, Pitäiskö kuuluisasta motosta pudottaa pois meidän oma uskonto. Hoetaan vaan jatkossa" koti ja Isänmaa?  Koulun joulujuhlissa paras oli seimikuvaelma. Siitä joulu itse kullekkin.alkoi. Niin se on vieläkin.ja tulee aina olemaan.

Syvyys

Stressi alkaa helpottaa, tai sitten tähän alkaa vain tottua. Ehkä stressi on sittenkin vähän niin kuin syylä, joka ensin häiritsee, mutta sitten sitä ei antaisi pois. Olen siis alkanut pitämään näistä aikaisista aamuyön tunneista kynttilän valossa seurana vain omat ajatukset. Ehkä toisin sanoen, olen mittailemassa asioiden kulkua." Olisi pitänyt "tai ei olisi pitänyt" ajatukset välähtelevät mielessäni.  Mutta, yhtä kaikki. Ihminen on mikä on ja välillä huijaat itseäsi ja joku muu huijaa sinua. Ja jokaisessa tilanteessa ja hetkessä on kuitenkin rehellisyytensä. Määrätietoisuuden voima kuitenkin ajaa nyt  liikkeelle ja jättää sanattomaksi sivussa olijat,  myös tilanteeseen liittyvät mielellään jäisivät taka-alalle.  Vaikeus ehkä on siinä, että ego nostaa päätään ja niin koivasti haluaisin kuunnella sitä. Epäitsekäs  suhtautuminen olisi  palkitsevampaa,, periksi antaminen taas pienentäisi minua tuumaan , ja jään tuijottamaan kynttilänvaloon.  Hassu ja typertynyt olo valtaa yhtäaikaa mieleni. Viileä harkitsevaisuus olisi nyt valttia. Olla lempeä mutta ei hauras.  Kokonaisuuden näkeminen, intuition kuunteleminen eri  tilanteissa antaa selkeän  linjan. Sanan säilää ei silti voi välttää, se joskus jopa kirkastaa  näkemään uudelleen tilanteen. 

Chilikahvi

Pitkä päivä. Nukuin huonosti myös viimeyön. Tulen kotiin, heitän avaimet pöydälle. Lataan kahviknkeittimen ja kahvin valmistuttua nakkaan kahvin sekaan chilisuklaapalan. Jo inkaintiaanit tiesivät kapsaisiinin puuduttavan vaikutuksen, sillä he hieroivat chiliä ikeniin hammassäryn parantamiseksi. Chilin kipua lievittävä voima on todettu myös lääketieteessä, sillä kivunlievityksessä käytetään chililaastareita. Kapsaisiini lievittää pinnallisten hermovaurioiden aiheuttamaa kipua esimerkiksi vyöruusun jälkeen. Ehkä se veisi tällä kertaa myös henkisen kivun hetkeksi pois.  Olen puhki. Tyhjentävä olo.  Tänä iltana en jaksa lähteä edes lenkille. Mieleeni pureutuu muutamat sanat, jotka heitin ystävälleni.  " Tämän vuoden mennyt sää. Välillä tuli paskaa taivaalta,  #😈 kun.sitä olisi tullutkin välillä, mutta kun.sitä satoi koko ajan, eikä vähän väliä. Vähäluminen talvi siis.  Totean.  Nyt ei muuta kuin uutta helvetiaa kohti vaikka  väkisin virtuaalisesti, ennenkuin vuosi loppuu. 😜Pysy mielenkiinto loppuun asti. " Johon ystäväni toteaa ykskantaan "Älä murehdi.... sitä tulee lisää"

Ja eipä tarvinnut aikaa kauan odottaa, kun se jo  livautti mausteensa keittoon.  Näppärä veikko, sanoisin.  Mutta asiolla on aina puolensa. Aina.  Nyt jos joku kaivoi toiselle kuoppaa ja itse siihen lankesi ja paras kosto on lounas joka nautitaan kylmänä, tapahtui tuo kaikki samassa paketissa.  Jokaiselle siis jotakin tarjoiltuna.  Villi vyyhti. Minä puolestani jäin.seuraamaan loppu viimein tilannetta.  Asia kerrallaan kyllä selviäisi, mutta siihen menee aikaa. Ammuksia on tuhlattu nyt liikaa, nyt hiljaisuus ennen lopullista räjäytystä.  Jokaisella asialla tosiaan on puolensa ja tässä kohtaa se toisi enempi kuin tulosta , mikäli palaset napsahtaisivat kohdilleen. Nuori mies löytäisi uuden tien pään, koulutuksen ja sitä kautta  työpakan. Toinen nuorista oppisi elämään uudelleen elämäänsä, pelotta ja ressaamatta. Ja minä sekä ystäväni saisi uudenlaista ajattelemista. Ystävän selkäänpuukotus kun on oikeasti niin alentavaa. Karma siis voitti tämänkin kisan.   Tarkoitan tällä sitä, että tämä neljän suora sai toisenlaisen lopun kun kukaan.edes osasi odottaa tai että edes oli suunnitellut.  Ystävälle tehty "vedä matto jalkojen alta" temppu johtikin ihan uudenlaiseen kohtaan kun käsikirjpitus alunperin oli. Sellaista se on, kun sekottaa chilisuklaata pikkusen kahviin. Varovaisemmin ensi kerralla.