Syvyys

Stressi alkaa helpottaa, tai sitten tähän alkaa vain tottua. Ehkä stressi on sittenkin vähän niin kuin syylä, joka ensin häiritsee, mutta sitten sitä ei antaisi pois. Olen siis alkanut pitämään näistä aikaisista aamuyön tunneista kynttilän valossa seurana vain omat ajatukset. Ehkä toisin sanoen, olen mittailemassa asioiden kulkua." Olisi pitänyt "tai ei olisi pitänyt" ajatukset välähtelevät mielessäni.  Mutta, yhtä kaikki. Ihminen on mikä on ja välillä huijaat itseäsi ja joku muu huijaa sinua. Ja jokaisessa tilanteessa ja hetkessä on kuitenkin rehellisyytensä. Määrätietoisuuden voima kuitenkin ajaa nyt  liikkeelle ja jättää sanattomaksi sivussa olijat,  myös tilanteeseen liittyvät mielellään jäisivät taka-alalle.  Vaikeus ehkä on siinä, että ego nostaa päätään ja niin koivasti haluaisin kuunnella sitä. Epäitsekäs  suhtautuminen olisi  palkitsevampaa,, periksi antaminen taas pienentäisi minua tuumaan , ja jään tuijottamaan kynttilänvaloon.  Hassu ja typertynyt olo valtaa yhtäaikaa mieleni. Viileä harkitsevaisuus olisi nyt valttia. Olla lempeä mutta ei hauras.  Kokonaisuuden näkeminen, intuition kuunteleminen eri  tilanteissa antaa selkeän  linjan. Sanan säilää ei silti voi välttää, se joskus jopa kirkastaa  näkemään uudelleen tilanteen.