Kuppi kahvia

Tänään keskustelimme kahvinkeittimen kanssa, sillä vesi pysyi pannussa, eikä suostunut siirtymään läpinäkyvään säiliöön.  Logiikka, että vesi siirtyisi pannusta vesiiliöön, ei sinänsä ollut hullumpi, varsinkin kun elämme 2000 luvulla. Ajatus on suorastaan mielenkiintoinen. Rukouksena hoitaja tulee tilanteeseen  selvittämään kahvin tippumista oikeaan paikkaan.  Valokuva tipahtaa kirjahyllystä ja samaan aikaan kuvaa nostaessani, nyppään johdon seinästä ja toteamme, ettei keitin suostu toimimaan koska osaset ovat väärin. Hän perustelee tapansa keittää kahvia näin, sillä hän on keittänyt pontikkaa ja kiljuakin. Kunnioitimme tätä, mutta kerromme hänelle, jotta kahvinkeitto on akkojen hommaa.  Loukkaantuneena keittimen omistaja poistuu taaemmaksi.  Hoitaja kaataa veden oikeaan paikkaan ja kahvia alkaa tippumaan oikein.  

Kaadan kahvin kuppiin ja kehotan ottamaan pullanpalaa.  Hiljaisuuden jälkeen kuulen kahvinkeittimen omistajan tuumaavan " jotta kyllähän te keititte väärin  tämän kahvin. " Asia pikkuhiljaa  unohtuu kun alamme juttelemaan veneistä.