Sijaisuuksien kirjoa

Olen iloinen siitä mitä teen nyt. Tunnen itseni vapaaksi kun voin olla "vain se sijainen" Syy, miksi pysyä sijaisena.

Kaikki tämä tapahtui suljettujen ovien takana. Vain sijainen näki todellisen tilanteen. Hän oli hämmästynyt kun itsenäisyyspäivänä  tämä tarinan aikuinen palkittiin työpaikan työntekijöiden kesken parhaana työntekijänä.  Vain me kaksi tiesimme todellisen tilanteen. 

Kauan aikaa sitten olin eräässä päiväkodissa enempi kuin päivän sijaisena.  Ryhmä ei ollut mitenkään erityinen, mukavia ja kilttiä lapsia olivat. Ryhmässä oli yksi  erityistä huomiota tavitseva lapsi.  Olen tavannut tuon lapsen vuosia myöhemmin. Hän pärjää hienosti.

Ryhmän ainut aikuinen, ~ miksi sitten häntä kutsuttiinkaan, oli äärettömän väsynyt ja stressaantunut. Hänen päivänsä olivat selviytymistä kun ulkokopuolisin silmin katseli häntä.   Hän myönsikin asian näin olevan. Hän huusi lapsille jokiksena päivänä, jokaisesta asiasta.  Lapset pelkäsivät häntä. Ruokailutilanteet olivat erityisen ressaavia.. "älä tee sitä.. ja älä tee tätä ja etkö sinä ymmärrä.. .."  ilmassa leijui pieni synkkyys, ja hän miltei onnistui tartuttamaan sen muihin aikuisiin.  

 Kävi kuitenkin niin, että toinen aikuisista sairastui ja jäljelle ei jäänyt montaa sijaispäivää.  

 Ilmapiiri oli painostava , tuntui kun sijainen olisi ollut outo olio, joka oli tehnyt asioita väärin ~ olivatpa nämä tehdyt asiat mitä tahansa. Pelkkä olemassa olo tuntui ärsyttävän.   Tilanteen aisti jäätävän hyvin.  Mitätöinti  oli selkeä.   

 Sijainen llupasi itselleen tulla vielä katsomasn, olisiko tilanne kehittynyt mihinkään suuntaan.. Ja niin hän teki. Palasi aika ajoin, kunnes  tuli viimeinen kerta.  

 Ovesta sisälle astuessaan, hän käveli kuin näkymättömään seinään. Häntä tervehdittiin, mutta kasvot olivat eleettömät ja ilottomat.  Oikeastaan, kun tarkemmin ajatteli, jokin haisi, portille asti.  Ryhmään mennessään, hänen olotilansa vahvistui. Hänestä oli ilmeisemmin puhuttu jo pohjaksi asioita ja  sen vain tunsi.  Sijainen päätti, ettei antaisi tunteen nujertaa ja antoi vastauksia sitä mukaann  kun kysymyksiä tuli . Puhumattomuus, vastaamattomuus. halveksiva  katse sai takaisin saman.  Peili. Vain  erittäin harvoin tämä sijainen toimii peilinä,  äänetön viesti kuitenkin näytti nyt toimivan.  Tänään se ainakin toimi tilanteissa jossa kohtasimme tämän aikuisen kanssa. 

Kun kuulin teillä olevan työnohjausta, olin iloinen puolestanne.  Terve yhteisö ei  työnohjausta tarvitse. Maailma on pieni ja asiat tulevat aina vastaan, varsinkin silloin kun kuvittelee ettei tekemänsä valhe tai vääryys tule esille.   

Rumasti jos kuvaisin tapahtunutta, "ryhmässä ei tarvitse olla kuin yksi mulkku  tai voisiko kuvata  lauseella, "sellainen laivue kuin on kapteenikin "

Teillä on nyt uusia työntekijöitä. Pitäkää heistä huolta, etteivät  he pala loppuun.  

 Osastoilla päivät ovat seviymistä joka päivä, vajaan miehityksen vuoksi. Ja, kun päälle heitetään vielä  jonkun työntekijän pahaolo,  ~ onkin tilanne aika paha. Jotkut päiväkodit ovat saaneet diplomin hyvästä työilmapiiristä ~ ottakaa tämä tavoitteeksi. Saavutatte kyllä sen , jos oikeasti sitä tavoittelette.

 Passivoin tänään kutsunne.  Tiedän, että teidän on hankala saada sijaisia ja nyt tiedätte  tekin, miksi  ~ syystä. 

~sijainen ~

Jonkun ajan kuluttua sain vastauksen josta kävi ilmi, ettei palautteeni ollut miellyttänyt. 

  Hei, Kiitos palautteesta.

Kirjoituksesi on  omaa tulkintaasi.

Tilanteet ovat satunnaisesti täällä tiukkoja, kun yhtä aikaa tulee paljon yllättäviä poissaoloja.

Niillehän emme voi mitään, vaan koitamme sellaiset yksittäiset päivät hoitaa niin hyvin kuin pystymme.

Kiitos paljon avustasi.

Mukavaa keväänjatkoa. 

Johon kohteliaasti totesin, 

Kiitos kun vastasit.

 Vaati varmasti sinulta paljon  vastata. Käsitelkäähän asia viestini kera ja laittakaa asiat siellä kuntoon.Tämäkin toki vaatii tekijältään vielä paljon.  Ehkä sijaisiakin on sitten paremmin saatavilla.

" ei pidä lannistua, vaikka tulikin takatalvi "

Näihin sanoihin ja mielikuviin keskustelumme siis päättyi.

Jotkut esimiehet kuvittelevat olevansa  ainakin jumalasta seuraavia johtaessaan  suurta, pientä tai kunnan palveluksessa.  Vain hyvin  heistä harva ymmärtää, että  samasta paikasta me kaikki tullaan ja samaan paikkaan päädytään ja että kaikkien käsi lyhenee joskus.   Tämän idean kun löytää, pääsee paljon helpommalla. 

  

Viha

Jos joku puhuisi sinulle vihasta, katsoisit ihmeissäsi ympärillesi tajuamatta täysin mitä tuo ihminen tuntee tai tarkoittaa.  Kun eräänä iltana kuulin toisen kertovan, että haluaisi tulla niin vahvaksi, että voisi antaa sille takaisin joka on satuttanut häntä.  Minulle tuli paha olo häntä kuunnellessani ja suljin korvani tuolta kuulemaltani.  Olin silti paikallani ja jostain, ihan varman varovasti nousi kuin käärmeen pää ja tunsin tuon tai pikemminkin muistin tuon saman tunteen kuin mistä hän puhuu.  Sinä kesäiltapäivänä, olisin voinut vetää ihmiseltä kurkun auki. Muistan tuon vihan ja inhon tunteen niin voimakkaasti, että itseänikin jälkeenpäin  puistattaa. Ja, toisaalta ymmärrän kuulemaani, sillä voisin tehdä tuon vieläkin.  Mutta me ihmiset olemme rakennettu niin mielettömällä tavalla.  Anteeksiannolla, empatialla sekä sivistyksellä. Joten voin ymmärtää mitä puhujan mielessä liikkuu. Surullisinta tässä on se, että puhujan sisällä on niin paljon asioita, joihin emme osaa auttaa ja puhuja itse ymmärtäen osittain kuitenkin tilanteena, käsittelee sen itsekseen. 

Avustaja

Henkilökohtainen avustaja on vammaispalvelulain mukainen tukitoimi, joka kuuluu kunnan järjestämisvelvollisuuksiin. Henkilökohtainen avustaja tarkoittaa henkilökohtaista avustamista ottaen huomioon avustettavan toiminnan rajoitteet ja kannustaen häntä mahdollisimman itsenäiseen elämään rajoitteista huolimatta. Ilmoituksessa haettiin iloista, elämänmyönteistä, arjen pelastajaa. Hetken tuumailtuani, menin nettiin uudelleen ja avasin uudestaan  tuon ilmoituksen. Jotenkin ilmoitus "kutsui" minua. (Sana viehättää, olisi tässä kohtaa väärä )Mietiin myöhemmin mahtoikohan hän hakea itselleen edullista siivoajaa tai kotiapua ? Surullista, sillä olihan haastattelija lajissaan ammattilainen. Noh, eihän suutarin lapsellakaan ole useinkaan kenkiä, 

Kiitos viestistäsi.  

Ehidiin pohtimaan keskusteluamme ja loppuviimein tulin tulokseen, että jos valitset minut avustajaksesi, en.kiitos valitettavasti ota tehtävää vastaan.  Tapaamisemme oli mukava mutta korvaani särähti muutama asia.

Mielestäni on.tärkeää, että kerron ne sinulle, sillä ehkä ajatukseni voi valaista ajan kuluessa jotakin.   Keskustelumme oli soljuvaa,  enkä lähtenyt "väittämään vastaan" ajatuksiasi avustajan tehtävistä.  

Mielestäni avustajaa tulee arvostaa tasavertaisena avustettavan rinnalla. He ovat tiimi, joka puhaltaa yhteen hiileen. Asenne "olen työnantaja ja pomo" eivät toimi kovin kauaa.  Sillä tilanne elää ja etenee omaa vauhtiaan, välillä rajumminkin riippuen esim  ympärillä olevista tekijöistä.  Silloin.avustajan osaaminen, tietotaito tulee  vahvasti esille. Osat vaihtavat paikkaa ja avustaja.kertookin miten nyt edetään. Avustaja ei ole vain avustaja vaan hän tietää tasantarkkaan.tehtävänsä ja pikkusen vielä enempikin kun tarve vaatii.  Avustaja ei ole siivooja tai kotiapulainen. Koitiapu/siiivoojapalvelu hankitaan muualta. Avustajan tehtävä on.elää elämää avustajan kanssa.  Kulkea hänen kanssaan arjessa, harrastuksissa, vapaa~ajalla. Avustajaa ei voi  laittaa vain tiettyyn tehtävään ja kertoa että hänen paikkansa on.nyt siinä..Jos näin toimii avustajan kanssa, veikkaan että avustaja turhautuu melko nopeasti.  Kun kohtelee avutajaansa hyvin, saa tästä "ikuisen luottokaveri" joka hoitaa asiasi viimeiseen asti hyvin.  Haastattelussa tuli tärkeitä asioita esiin, myös niitäkin, joita ei sanottu.  Tälläiset ensitapaamiset edelllyttävät ehdotonta rehellisyyttä joka luo   lujan pohjan myös  jatkolle.   Petyin, tiedultuasi esimerkiksi matkani maksajaa. Pointti kertomalleni matkalle ei ollut siinä, vaan.että tuo ko viikko, tulisi olla toinen avustaja tai "tekijä". Työ jota teet, ymmärtäisin, ettet ole tietämätön tämän puolen asioista vaan  olettaakseni tiedät kaiken, kun taas puolestani .tietoni ei ylety ihan samalla tasolle näissä asioissa.  Hoitopuolen asioista sitten tietoni on toista luokkaa, käytännöistä ja muusta.  Haastattelussa ei ehkä kannattaisi sanoa "avustajan ei tarvitse tietää sairaudesta mitään.." sillä juuri tämä on.se helmi koko avustaja ideassa. Mitä enempi tiedät mitä hoidat /avustat ja miks, i on lopputulos molemmille palkiseva.  Varsinkin niissä hetkissä kun avustettava ei itse kykene auttamaan itseään. Tietenkin jos haluaa avustajan itselleen joka liikkuu pyynnöstä, ymmärtämättä miksi liikkuu, on.sekin.toki ihan bueno..Autoasiaa myös mietiin. Auto avustajalla on oltava, mutta ei sen vuoksi, että hän.kuljettaa avustettavaa. Vaan siksi .että hän.pääsee paikalle. Ja jos avustettava haluaa, että hänen autollansa avustaja ajaa, on avustettavalla oltava täysi kasko.  Tämäkin on.asia, josta oletin tietäväsi.  Keskustelumme ei siten lähtenyt avoimelta pohjalta liikkeelle, joten pelisääntöjen luominen jatkossa olisi ollut ehkä vaikeaa.  Avustajan sekä avustettavan  yhteiselo tiivistyy jossakin vaiheessa ja tämän vuoksi on.pohja rakennettava heti alussa lujaksi.  Joten jos et valikoinut minua avustajaksesi, en ole siitä pahoillani. Kohtaamisemme tällä kertaa  kuitenkin.jätti mietittävää ja ehkä se oli juuri tarkoituskin.  Mukavia talvipäiviä sinulle, voi hyvin..♥ 

Ei mikä tahansa duuni.

Työni on oikeasti aika mukavaa. Vaikka sanonta, työssä ei saa viihtyä, niin arvavatkaapa mitä ? Minäpä viihdyn. Isolla V:llä.  Tuo työ saa minut nauramaan, unohtamaan murheeni ja saan hurjasti siitä vielä hyvää energiaakin. Ja mikä parasta;: tunne on molemmin puolista. Tänäänkin, me leivottiin pipareita.  Ihana jouluinen piparin tuoksu valtasi koka paikan. Joimme kahveet vastapaistetun piparin kera. Aika hienoa, vai mitä?Juttelimme lepposia ja tuumailimme tulevia.  Lämmin hyvä fiilis, siinä kaikki koko päiväksi voimaa ja virtaa antamaan.  Seuraavan kerran kun tapaamme tuon työn kanssa, leivomme pullaa. Odotan tuota seuraavaa kertaa innolla. Voi miten mukavaa olisi nähdä myös kolleegani myös vähän hymyilevän.työssään. Heidän työnsä on kuitenkin ehkä vakavemmanluonteinen kuin minulla.  He työskentelevät pitkiä ajanjaksoja odottaen sitä yhtä ainoaa vaapaatansa  ja jos hyvin käy tuo vapaa ei ole piilovapaa , jolla oikeasti ei tee yhtään mitään.  Tai jos ajattelen toista työtoveriani, joka (uskallan sanoa ) raataa päivät pitkät ilman  oikeita taukoja ja odottaa sitä vapaata viikonloppua. 

Mitäs tänne

Eräs nuori kysyy minulta kuulumisia, vastaan hänelle Jaa nii jotta mitäs tänne.. no mitä sitä koristelemahan, aika rankka vuosi viime vuosikin.  Eniten on harmaannuttanut tieto teidän nuorten elämäntavoista. Se on ollut suorastaan helvetin kova isku.  Miettinyt jumalattomat kerrat miten teitä auttaa, mutta eipä sitä voi kun rinnalla kulkea. Jokainen kulkee tiensä ja tekee valintansa. Ja elää sitten sen mukaan.  Aina kuitenkin on poispääsyn mahdollisuus, täytyy vain itse löytää selkäranka, punainen lanka tai mikä nyt sitten ikinä onkaan.  Älä ota tätä saarnana, olen vain  ja tuumailen tähän aamuun.  Tekisi mieleni lisätä,  jotta erittäin rakas ihminen kääntyisi haudassaan jos tietäisi. Vaikka kyllähän hän taitaa tietääkkin, seurailee vain kauempaa. Tässä tullaan taas siihen,  jotta valinnat ja aina vain valinnat kuljettavat sinut eteenpäin ja sinä itse olet täysin ohjaksissa, ei kukaan muu.  Olin kerran eräällä luennolla, jossa nuori nainen kertoi elämäntilanteestaan. Hänellä oli parantumaton sairaus joka oli kuljettanut hänet tähän hetkeen. Hän oli ymmärtänyt että kaikilla täällä pallontallaajilla kaikki on vain täällä lainassa ja kukaan ei siis saa yhtään sen enempää tai vähempää. Joten kannattaa elää sen mukaan, sillä joku aamu voi olla että heräät ja huomaat vain ajattelevasi muttet liikkuvasi. Aika tajunnan räjäyttävällä tavalla sanottu. Tässä kohtaa sanonta, on tultava takaisin jotta voi palata sinne mistä lähtikin,  ei ihan päde, tuumaan.  Tätä ajatusta voisi vielä pikkuisen syventää, mutta taidankin jättää sen nyt tällä kertaa  tähän. Palaan tähän hetkeen ja lämmitän lisää aamuteetä.

Cats

Kävin katsomassa Cats elokuvan. Sitä on parjattu, mutta kyllä oli hyvä. 

Elokuva oli parempi kuin teatteripätkä, se oli tarkempi ts. siitä sai kiinni paremmin juonen. 

Elokuva lähtee siitä liikkeelle että sivukujalla asuu jellykkkissoja..tuolle kujalle heitetään säkissä oleva kissanpentu, elämästä ja lämipöisestä kodista tietämätön kissanpentu..pahuus vallitsee kadulla olevien kissojen välillä ja elämää nähneenä kertoovat kukin vuorollaan tarinansa, kuinka on.joutunut kadulle. 

Kissojen.seassa on vanha aikanaan oleva loistelias kaunotar joka on.tehnyt väärän valinnan ja nyt elää nuhjuisena, hylättynä , yksin. Pohatasta joka aikanaan on elänyt hyvin voivasti ja muutamasta muusta. Mikä viisaus asuu mistään tietämättömästä kissanpennussa kun.hän ratkaisee ongelman . Jellykkikissojen.yönä vain yksi kissa voi lähteä taivaaseen ja siitä päättää jo monta elämää elänyt kissa. Jokaisen.kissan.on laulettava laulu joka osallistuu tuohon kisaan. Voittaessaan kisan, on mahdollisuus aloittaa elämä alusta, Kissanpoika hakee lopussa sen hyljeksityn kaunottaren ja pyytää tämän laulamaan laulunsa..matka taivaaseen alkaa.  

Kissanpojasta tulee hellykkisissa, sillä hänet hyväksytään piireihin.  

Täytyy sanoa, että itkin vielä suihkussakin.

Mietittyäni tarkemmin itkun syytä, ymmärsin miksi itken. Toisella kerralla havahduin jälleen samaan ajatukseen, mutta  näin nyt muitakin nyasseja elokuvassa.  Elokuva on verrattavissa meidän ihmisten maailmaan, joten elokuvakin on itseasiassa päättymätön tarina.  Voisi ajatella, että ihminen heitetään miljööseen, jota se ei tunne, eikä tiedä siitä mitään ~ tosin pienellä pennullakin on sitä ennen oma tarinansa.  Tämän jälkeen hänen on vain.suoriuduttava tuossa maailmassa.  On olemassa kaksi vaihtoehtoa, joko olet tuo kissanpentu tai tuo kaunotar valintoineen. Kuitenkin nuokin kaksi vaihtoehtoa voi tavallaan yhdistää.   Kissanpentu ei oikeasti kuulu tuohon maailmaan, mutta tuosta miljööstä tulee hänelle lopuksi koti. 

Elokuvan kriitikot ovat arvostelleet tuon elokuvan vallan kuraksi, näkemättä itse juonta sen syvällisemmin.  Ja onhan totta, että elokuva ei ehkä ole tyypillinen jenkkifilmin tavoin tehty . Itse en juuri ikinä kriitikkojen näkemyksiä kaipaa enkä lue, sillä jos aihe sinänsä viehättää, istun sitten vaikka yksin elokuvateatterissa katsomassa sen.  Elokuvan lopuksi, eräs iäkäs nainen nousee penkistään , katsoo minua ja huikkaa : Olipa yhtä hyvä, kun silloin 25 vuotta sitten Lontoon teatterissa!